Alexander Yatskevitch kouluttamassa suomalaisia valmentajia

Suomen judovalmentajakerho järjesti jo kolmannen valmentajaseminaarin suomalaisille judovalmentajille 16.-17.4.2011 Budosportin tiloissa Helsingissä. Judovalmentajakerhon vuoden 2011 teemana on ”osaavat valmentajat, oppivat oppilaat”. Seminaarin tavoitteena oli jakaa valmentajille lisää tietoa kilpajudokoiden valmennuksesta sekä antaa tilaisuus vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä muiden valmentajien kanssa.

Kouluttajiksi oli kutsuttu kolminkertainen Euroopan mestari ja Moskovan Olympialaisten pronssimitalisti Alexander Yatskevitch Latviasta sekä Euroopan mestari Jaana Ronkainen Oulusta. Yatskevitsch on toiminut judovalmentajana mm. Venäjällä ja Latviassa. Lisäksi hän toimi 16 vuotta Belgian päävalmentajana. Nykyisin hän on Latvian judoliiton varapuheenjohtaja. Jaana puolestaan vetää judoharjoituksia Oulun Judokerhossa ja on toiminut vuosia eri lajien juniori-ikäisten harrastajien lääkärinä. Tällä hetkellä Jaana erikoistuu urheilulääketieteeseen.

 

Seminaari alkoi Jaana Ronkaisen luennolla, jossa hän kertoi lasten ja nuorten hormonaalisen kehityksen vaikutuksesta valmennukseen. Valmentajan on tärkeää tietää, missä kehitysvaiheessa hänen valmennettavansa on ja suunnitella valmennusohjelma sen mukaan. Ennen murrosikää leikki on vielä tärkeä osa lasten elämää ja urheilunkin pitää olla hauskaa. Perusvalmiuksia kovaa harjoittelua varten on kuitenkin kehitettävä jo tässä iässä.

 

Murrosiän tuomat muutokset asettavat valmentajille haasteita. On osattava hyödyntää hormonitoiminnan mukanaan tuoma kiihtyvä kehittyminen ja samalla suojeltava nuorta urheilijaa rasitusvammoilta ja loppuun palamiselta. Valmentajien on hyvä muistaa, että lahjakkaankin urheilijan urheilu-ura kestää maksimissaan 20 vuotta harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Liian aikaisin aloitettu kova harjoittelu ja kilpaileminen voi johtaa siihen, että urheilijan motivaatio ei enää riitä, kun hän olisi fyysisesti valmis kansainväliseen menestymiseen.

 

Jaana painotti myös lasten ja nuorten urheilijoiden levon ja oikean ravinnon tärkeyttä. Painoluokkalajeissa lapset aloittavat laihduttamisen usein aivan liian aikaisin. Parasta olisi, etteivät nuoret urheilijat laihduttaisi ollenkaan ennen kasvupyrähdyksen päättymistä. Painoluokan lopullisessa valitsemisessa nuori urheilija tarvitsee valmentajan apua. On turha yrittää sinnitellä pienemmässä painoluokassa, sillä painon alhaalla pitäminen ja usein tapahtuva laihduttaminen hidastavat urheilija kehittymistä. Sekä valmentajan että urheilijan on hyvä muistaa, että huippu-urheilijan päätavoitteena on kansainvälinen menestyminen aikuisiässä.

 

Yatskevitsch veti judovalmentajille kaksi harjoitusta matolla, joista toinen keskittyi pysty- ja toinen mattojudoon. Näiden lisäksi hän piti erinomaisen luennon, jossa hän kertoi oman mielipiteensä hyvän valmentajan ominaisuuksista sekä puhui kilpajudokoiden valmennuksesta kansainväliselle huipulle.

 

Pystyjudoharjoituksessa keskityttiin pelkästään otteisiin ja otetaisteluun kilpailutilanteissa. Otetaistelu on suuressa roolissa tämän päivän kilpailuissa. Se ottelijoista, joka saa paremman otteen, hallitsee koko ottelua. Yatskevitsch korosti myös otteen merkitystä tilanteissa, jossa kilpailija on johtoasemassa ja toinen hyökkää aggressiivisesti.

 

Mattojudo oli Yatskevitchin vahva puoli hänen omalla kilpailu-urallaan. Hänet tunnettiin vahvana jujigatame-osaajana, jonka ottelut päättyivät usein vastustajan taputuksiin. Hänen mielestään nykyään hyvätkin judokat hukkaavat mattotilanteita liikaa. Mattoharjoitus antoi valmentajille paljon eväitä kotiin vietäväksi. Yatskevitch keskittyi opettamaan kilpailuissa toimivia ja tehokkaita mattoliikkeitä, eikä esittänyt näyttäviä temppuja, jotka eivät todellisessa kilpailutilanteessa onnistu.

 

Luennon aikana Yatskevitch esitteli oman näkemyksensä siitä, miten nuoresta urheilijasta valmennetaan kansainvälisesti menestyvä kilpailija. Jokaisella valmentajalla on oma valmennustyylinsä ja hän luo oman valmennusmallinsa, vaikka perusasiat ovatkin kaikille samat. Hyvän valmentajan pitää hallita urheilu- ja lajivalmennuksen perustiedot, judotekniikoiden perusteet, huippukilpailijoiden tekniikat sekä kilpailusäännöt ja määräykset. Lisäksi häneltä vaaditaan laajaa kokemusta lajin huipulta. Hyvällä valmentajalla on myös kyky nähdä ja vaistota erilaisia tilanteita ja toimia niiden mukaan. Hänen on myös ymmärrettävä, mikä on kunkin urheilijan kehitysaste ja halu menestyä lajin huipulla.

Hyvällä kilpailijalla on yhteensä 4-6 heittotekniikkaa eri suuntiin. Tämän lisäksi pitää olla 2-3 toimivaa mattoliikettä. Tärkeintä on saumaton siirtyminen pystytilanteista mattoon. Käsiote ja otetaistelu ovat lähtökohta ottelun voittamiselle. Käsiotteella hallitaan vastustajaa ja kontrolloidaan ottelutilannetta niin, että pystyy hyökkäämään ja puolustamaan. Tämä koskee myös mattotilanteita.

Tekniikkaharjoittelussa kehitetään urheilijan fyysisiä laji- ja kunto-ominaisuuksia kestämään kilpailuissa vaadittavia rasituksia. Tekniikoita tulisi opettaa mahdollisimman monipuolisesti, koska vain siten urheilija löytää oman tyylinsä. Monipuolinen harjoittelu on oleellista erityisesti nuorten valmennuksessa.

Urheilijan asenne on erittäin tärkeää kilpaurheilussa. Tähtäin on aina kultamitali. Jos valmennettava harjoittelee huonosti, valmentajan pitää puuttua siihen. Jokainen harjoitus on myös henkistä valmennusta. Valmentajan pitää auttaa ja motivoida urheilijaa, mutta hän ei saa patistaa tai vaatia liikaa. Valmentajan tehtävänä on myös pysäyttää ulkopuoliset paineet, jotka tulevat urheilujohdon tai toimittajien taholta.

Ottelutilanteessa urheilijan tulee unohtaa vastustajan meriitit ja keskittyä analysoimaan vastustajan vahvuudet ja heikkoudet. Kun pyyhkii muut häiritsevät ajatukset pois, paine vähenee ja ottelija pystyy keskittymään vastustajaansa. Kilpailutilanteessa valmentaja on ainoa psykologi, joka voi auttaa urheilijaa.

 

Valmentajalla on myös oltava kyky huolehtia urheilijan henkisestä hyvinvoinnista. Sosiaaliset kontaktit ovat paras tapa pitää yllä henkistä tasapainoa. Valmentajan on aina muistettava, että jokainen askel judokan polulla pitää olla kohti kultamitalia.

Molemmat luennoitsijat innostivat osanottajia esittämään mielenkiintoisia kysymyksiä ja keskustelu luentojen aikana oli vilkasta. Valmentajaseminaari oli erittäin antoisa ja antoi osanottajille paljon tietoa kotisaleille vietäväksi.

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa