Mika Korpelainen on poissa

Maamme arvostetuimpaan tuomarikastiin kuuluva Mika Korpelainen nukkui viimeiseen uneen pitkäperjantain aamutunteina kotonaan Tohmajärvellä. Ilman ennakkovaroitusta tullut äkillinen poislähtö järkytti Mikan perheen pääsiäisen vieton, kuten myös laajan ystäväpiirin.

Mika oli nuorempana erinomainen kilpailija menestyen useasti SM-kisojen palkinnoille.  Tuomariura kiinnosti häntä jo 70-luvulla ja kun kotimaiset tatamit eivät enää antaneet riittävää haastetta, terveen kunniahimon omaava Mika suoritti kv. B-lisenssin v. 1988 kuudentena suomalaisena. 

Mikan kanssa lukemattomia tuomarimatkoja yhdessä tehneenä, opin tuntemaan hänet oikeudenmukaisena niin matolla kuin sen ulkopuolella.  Erinomaisen tuomariuran lisäksi hän oli innostunut tiedottaja, jonka kynän jälki näkyi vuosikymmenten ajan sanomalehti Karjalaisessa.  Mika kirjoitti omalla, persoonallisella tavallaan eikä aluksi hankkinut työvälineikseen kynää ja paperia enempää. Viime aikoina sanelukone oli tullut hänelle tutuksi ja mielellään hän kävi sen kanssa Joensuun seudun judokoita jututtamassa.  Yhteistyömme kulminoitui avunantoon läppärin ja kameran muodossa.  Viime vuosina Mika saattoi soittaa mistä päin maailmaa tahansa, luki kirjoittamansa juttunsa puhelimeen, jonka kaiuttimesta puhe siirtyi koneelle ja sitä kautta sähköpostitse lehteen. – Karjalainen kirjoittaa voimakkaasti, oli Mikan lempilauseita.

Mikan raportteja oli kiva lukea.  Hänen napakat kommenttinsa osuivat aina kohteeseen.  Kuvaavaa Mikan asenteelle on hänen erään raporttinsa lause: ”tuomitsemisfiilis oli ihan leppoisa”.  Hän ei kaihtanut suuriakaan haasteita ja oli aina valmis matsiin kuin matsiin keskelle tatamia sen kiihkeään tunnelmaan.

Mika tuomitsi n. 30 kertaa eri-ikäisten EM-kilpailuissa, vajaa kymmenen kertaa veteraanien MM-kilpailuissa, joissa vallitsevaa hyvää yhteishenkeä hän estotta kehui ja olisi mennyt jatkossakin veteraanikisoihin ellei kohtalo olisi puuttunut Mikan elämän kulkuun. SM-kisoissa Mika kuului vakiokalustoon ja oli tullut nimetyksi myös kevään SM-kisoihin Ouluun.

Mikalle oli tärkeää oman perheen lisäksi nuoret, joilla elämänhallinta ei aina ollut kunnossa.  Ammattilaisen taitoja tarvittiin usein eri puolilla kotikontuja.  Neuvottelutaitoja Mika käytti myös tuomarisektorilla, kun eri mielipiteet sinkoilivat ympäriinsä.  Mika osasi ottaa kaikki huomioon ja yleensä aina kaikkia tyydyttävä ratkaisu löytyi hänen ansiostaan.

62-vuotiaana kuollutta Mikaa jäivät kaipaamaan rakastamansa puoliso Pirjo, lapset Pietu perheineen, ”Iskän kultatyttö” Piri, kaksospojat Santtu ja Pyry, laaja tuttavapiiri sekä suuri judoyhteisö, mutta erityisesti läheiset tuomarikollegat.

Hyvää ystävää muistaen,

Matti Tieksola

Honorary International  Referee

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa