B-nuoret Saksassa

B-nuorten maajoukkue osallistui yhdeksän kilpailijan voimin EJU:n kadettiturnaukseen Berliinissä 6.-11.5.2011. Etelä-Suomen alueelta joukkueeseen kuuluivat Heidi Sarén, Matias Holopainen, Arttu Määttä, Oskar Tvauri, Rene Villanello ja Eetu Laaksonen. Kisat osoittautuivat taas tänäkin vuonna todella kovatasoiksi, sillä nuorten judon suurmaista mukana olivat Venäjä ja Azerbaizan nelihenkisillä joukkeilla /sarja ja tyttöjen puolella lisäksi Japanin maajoukkue. Suomalaisista Heidi Sarén ylsi pistesijalle, mutta parempaankin sijoitukseen olisi ollut mahdollisuudet.

Etelä-suomalaisista alle 50 kg sarjassa Matias Holopainen kärsi niukan tappion Latvian Partarasille eikä keräilyä ollut luvassa. Alle 60 kg sarjassa Rene Villanello voitti Saksan Larassein ja Philippin, mutta sitten azeri Rufullayef osoittautui liian kovaksi. Rene pääsi vielä keräilemään, mutta Armenian Hovhannisyan vei ottelun yukolla. Eetu Laaksonen puristi pakkovoitot Saksan Kramerista ja Agariuksesta, mutta sitten hänen kohtalokseen koitui taas kerran Ranskan Cherel, jonka Eetu haastoi nosto-otteluun, jossa jo näytti siltä että Eetu veisi voiton, mutta viime hetkellä fransmanni sai vielä käännettyä ipponin itselleen. Oskar Tvauri taas voitti Saksan Hulmin ja johti jo toistakin ottelua Saksan Krichkeä vastaan, mutta oman heittoyrityksen jälkeen kurotti kaulaansa liikaa ja saksalainen pääsi kuristamaan ottelun itselleen. Arttu Määttä puolestaan hävisi hanteilla Belgian Van Hecellä ja kisat päättyivät siihen.

Heidi Sarén  otteli tällä kertaa sarjassa alle 57 kg ja aloittikin pirteästi heittämällä kosotogake ipponilla Saksan Ahrenholdin ja Wörnerin. Kolmaskin ottelu lähti hyvin, mutta sitten vanha vainooja eli siitepöly vei Heidiltä hapen ja tappiohan siitä tuli, tosin kyseenalaisella ipponilla, koska Heidi putosi täysin kyljelleen. Keräilyissä oli sitten paras terä poissa, koska henki ei oikein kulkenut ja oli pakko yrittää nopeaa ipponia. Ensimmäisessä keräilyssä tämä onnistui ja Itävallan Cheff sai poistua häviäjänä, mutta pääsystä pronssiotteluun saksalainen Edwards osasi lukea tilannetta ja väsytti Heidin jatkuvilla ulosjuoksuillaan.  Siitepölyä oli kisapaikalla todella runsaasti,  sillä kisapaikkaa ympäröi vehmas ja pöllyävä puisto. Myös parilla muulla joukkueen jäsenellä oli vaikeuksia siitepölyn takia varsinkin leirin aikana.

Leiri jatkui kolme päivää tutun kaavan mukaan: kaksi harjoitusta päivässä á 2h. Jokainen harjoitus sisälsi 20 min omatoimista lämmittelyä ja 10 randoria (esim 3 mattoa + 7 pystyä kolmessa ryhmässä eli tytöt, alle 66kg ja yli 66kg). Tämän jälkeen ainakin suomalaiset vielä "huuhtelivat" hapot pois tekemällä heittoja tai kuntopiiriä. Paikkana leirillä oli sama halli, jossa kisatkin olivat pl. vikat treenit, jotka käytiin samassa rakennuksessa olevan paikallisen "Märskyn" hulppeissa tiloissa. Tatamia oli 400 m2, tatamilla kiipeilyköysiä, judogin hihoista tehty roikkumisrata ja viimeisen päälle judokoille räätälöity punttisali.

Yleisesti ottaen vaikutelmaksi näistä kisoista jäi, että Venäjän ja Azerbaizanin  (ynnä muutaman muun entisen Neuvostotasavallan) B-pojat ovat valtavasti edellä fysiikassa länsi-eurooppalaisia, eikä nykyisellä kaksi edustajaa/sarja-säännöillä EM-kisoista muille jää käytännössä mitaleja jaettavaksi kuin joillekin poikkeuslahjakkuuksille. Sen sijaan jos järjestettäisiin EU:n mestaruuskilpailuja, parhailla suomalaisilla olisi kyllä mitaleille mahdollisuudet.

Tyttöjen puolella vastaavaa ongelmaa ei ole: kehitys kulkee tytöillä nopeammin ja fysiikassa ei juuri jäädä. Siellä erot syntyvät harrastajamääristä ja kovista matseista, jotka Suomessa ovat kortilla. Poikien puolella on kuitenkin lohdullista se, että kun ikää on mittarissa 20+, erot fysiikassa tasoittuvat. Ja lisälohtuna olkoon myös se, että kun katsoi em. maiden "tähtien"-harjoittelua leireillä, voi todeta, että motivaatio ei ole aina kohdallaan. Täytyy siis uskoa, että kova työ palkitaan ja aikuisissa menestymisen mahdollisuuksia on.

Toinen allekirjoittanut (Tankki) on nyt kiertänyt kahden vuoden aikana viidet EJU:n kadettiturnaukset. Kysymys kuuluu: kannattaako suomalaisen B-junnun kiertää niitä? Allekirjoittaneet pohtivat tätä paljon yhdessä ja vastaus on kyllä ja ei. Jos junnu ei ole vakituista mitalitasoa pohjoismaisissa mittelöissä Ruotsi, Viro, FJO jne. (tässäkin sarjakohtaisia poikkeuksia, sillä jotkut sarjat ovat aika heikkoja yleistasoltaan koko Pohjolassa), on aika turhaa kokea matsista suihkuun meininkiä Euroopassa. Jos taas Pohjoismainen kärki on saavutettu, niin kyllä kannataa. Kysymyshän on tietysti osin teoreettinen, sillä vasta maajoukkueeseen valitut saavat niihin osallistua, ja silloin jonkinmoinen taso on jo saavuteetu. Mutta aina pitäisi jäädä leirille, sillä vasta sitä kautta saa täyden vastineen rahalle. Ja ehkä kannattaa tulevaisuudessa miettiä, mihin EJU-cupeihin osallistutaan Suomesta: "itämaalaiset" eivät ole kaikissa ja niissä muissakin riitää varmasti haastetta suomalaisille.

Mukana olleet valmentajat,

Arto "Tintti" Raekorpi ja Marko "Tankki" Laaksonen

 

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa