Tuomariraportti U21 Euroopan cupista Italiasta

27.4.2013 Tuomariraportti u21 Euroopan Cupista Italian Lignanosta, jossa kulmatuomarit passitettiin pois matolta pöydän taakse

Asetin tälle kisalle seuraata tavoitteet: Saada kokemusta yhden tuomarin korvanappisysteemistä. Säilyttää rauhallisuus ja varmuus, luottaa itseen, antaa luotettava ja jämäkkä vaikutelma. Tunnistaa varoituksien aiheet: jalasta tarttumisen, negatiivisen judon ja yksipuoliset otteet ja rangaista niistä. Yhteistyö pöytäkavereiden kanssa. Newaza tilanteet saavat jatkua ulos.

Yhdellä tuomarilla tuomittaessa, itse asiassa tilanne näyttää siltä pelkästään ulospäin, kulmatuomarit (judges) istuvat pöydän takana videotarkkailulaitteiston kanssa keskenään tilanteista neuvotellen. Heidän tehtävä on entisellään: auttaa mattotuomaria vaikeissa päätöksissä tämän apua tarvitessa. Kulmatuomarit myös saavat tietenkin muuttaa tai käskeä mattotuomaria julistamaan haluamansa tuomion. Ohjeeksi annettiin nimittäin, että mikäli avustavat tuomarit tai videotuomarit (pitäisikö jompikumpi näistä termeistä ottaa käyttöön, koska kulmatuomarina ei istu ketään) jotakin ehdottavat, pitää mattotuomarin toteuttaa se empimättä. Ohjeet käskettiin antaa radiolla, mutta monet käyttivät sen lisäksi/sen sijasta/pääasiassa perinteistä nyökkäämis-/pään puistamismenetelmää. Itse koen elekielen edelleen helpommaksi tavaksi viestiä mattotuomarin kanssa ja itsekin mattotuomarina koen tuon silmästä silmään kontaktin mukavampana, kuin radiolla kommentit. Yleensäkään tilanteet aivät vaadi suurempaa neuvottelua vaan vahvistuksen ajatukselle, jolloin pieni pään liike riittää. Radiolaitteistona oli jokaisella matolla kolme tavallista radiopuhelinta, joista yhtä käytettiin videotuomarin ohjeiden antamiseen, yksi matolla olevan tuomarin vyössä kiinni ja yksi varalla. Eri mattojen puhelimissa oli eri taajuus, jottei virhekomentoja kuultu. Mattotuomarilla on tietenkin korvanappi = jonkin sortin korvakuuloke piuhalla radiolaitteessa kiinni.

Tuomarivuorojen jakamisessa käytettiin meillekin tuttua kiertoa: vartti keskellä ja kaksi varttia kulmassa eli pöydän takana. Lepovuorossa oli kerrallaan kolme tuomaria. Kiertoa sekoitti hieman omanmaalaisen ottelijan tulo matolle, sillä silloin siirryttiin luonnollisesti pois tatamilta ja jompikumpi avustavista tuomareista otti tehtävän vastaan.

Lisäjännitystä tuomitsemiseen yksinään olon lisäksi toi laitteisto ja sen epävarma toiminta. Joskus radio toimi ja joskus ei. Radion toiminta tarkistettiin aina ennen tatamille menoa, tosin sekään ei taannut laitteen toimintaa, koska ottelijoiden odottaessa tuomareiden sählätessä laitteiden kanssa, sai kiire yliotteen ja matolle mentiin toimimattoman laitteen kanssa. Katsoin edelleen avustaviin tuomareihin pisteiden julistamisen jälkeen, mikäli se oli asemani kannalta mahdollista tehdä. Lisäksi odotin varoituksen antamisen jälkeen tovin ennen hazimea, jotta avustavat ehtivät varoitukseen reagoida. Tällä systeemillä meininki toimi entiseen tapaan kolmikon yhteistyönä. Minusta tuntui lisäksi, että tuomarit pelaavat nyt enemmän yhteen hiileen - joutuuhan jokainen vuorollaan kokeilemaan kaikkia tehtäviä. Videotarkistusta käytettiin säästeliäästi, kotimaiseen tapaan, vain todella tarpeeseen. Eniten avustavat tuomarit saivat elehtiä edelleen varoituksien annossa. Pisteisiin ei juuri tarvinnut puuttua - ne hyväksyttiin, mikäli suinkin pystyttiin olemaan samaa mieltä. Matollamme annettiin kaksi hansokua avustavien tuomareiden avulla: jalasta tarttuminen ja jalan kietominen tehtiin poispäin tuomarista mutta suoraan avustaviin päin.

Ulosmenotilanteiden annettiin jatkua harvinaisen kauan: torin annettiin rakentaa tilanteita, mikäli tällä oli selvä aikomus, esim. murtautua sidontaan tai vääntää käsilukkoon - ehkäpä liiankin kauan. Tästä syystä voitanee tästä lähin luonnehtia, että judo-ottelu käydään pystyasennossa pääsääntöisesti ottelualueella ja newazassa sen tuntumassa.

Kyselin hieman erimaalaisilta tuomareilta yhden tuomarin käytöstä: Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa mennään entisellä tavalla ja vain arvokisoissa on videotarkkailu ja tarkkailijat paikalla. Kroatiassa tuomitaan yhdellä tuomarilla kaikissa kisoissa. Eju:n turnaukset ovat sitten oma lukunsa, sillä niissä kaikissa pitäisi mennä videon avulla yhdellä tuomarilla avustavien tuomareiden kera.

Oma tuomarointini sujui lauantaina kohtalaisesti, kuten jo totesin, niin oman jännityksensä toi yksin tuomitsemisen uutuus ja laitteet. Lisäksi avustajan tuomarin tehtävästä siirtyminen mattotuomariksi vaati keskittymistä. Mattotuomarina sain tuomita suhteellisen rauhassa radiohiljaisuudessa, (lieneekö syynä mykkä laite vai mikä?): yksi yuko pyyhityttiin ja yksi wazari muutatettiin ipponiksi - nämäkin yhden ottelun aikana, kun italialainen kisojen päällikkö halusi tulla mattoamme avustamaan juuri tuohon otteluun. Pisteiden muuttaminen on kuitenkin ihan normaalia meininkiä, sitä tapahtuu aina ja kaikille. Finaaleissa tuomitsin alle 60 finaalin, jossa kaksi italialaista nuorukaista otti mittaa toisistaan. Nenäveren punaaman ottelun vei toinen wazarin arvoisella heitolla.

Sunnuntaina oloni oli lauantaita varmempi ja rennompi. Haastetta tuomarointiin toi kuitenkin joidenkin ottelijoiden mukayrittämisen leimaama ottelutyyli, joka meni läpi helposti myös tuomareille. Mitäänsanomaton ottelu saattoi ratketa neljän minuutin jälkeen toisen yhteen shidoon, vaikka tosiasiassa ottelun olisi pitänyt päättyä parin minuutin kohdalla ottelemattomuus/mattoonveto/valehyökkäyshansokuun. Tässä suhteessa pitää siis skarpata kovasti. Päivän päätteksi tuomitsin alle 81 pronssiottelun, jossa brasilialainen ja saksalainen ottivat mittaa toisistaan. Ilokseni olen nykyään huomannut, että mitä kovempi ottelu on kyseesä, niin sen terävämpänä olen varoituksien suhteen - niin myös tässäkin ottelussa (- ja sama linja pitäisi saada jokaiseen otteluun). Finaali meni brassin komennossa yhdellä wazarilla ja yukolla. Silmäpeli toimi hienosti avustavien kanssa, eikä yhtä lähes yukoa tarvinnut heiltä kuin katsauksella kysyä, kun jo vastaus tuli pään puistamisena. Kumpikin ottelija tienasi yhdet shidot sekä yliastumisista että yhden puolen otteista. Olo oli ottelussa koko ajan rauhallinen ja varma ja tunsin olevani tilanteen herrana koko ajan kaikissa tilanteissa. Oli siis mukava tuomita.

Reissu oli kannattava: sainhan taas kokemusta kovien otteluiden tuomitsemisesta, yhden tuomarin järjestelmästä ja korvanappisysteemeistä.

Veli-Matti Karinkanta

IJF A-tuomari

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa