Tuomariraportti Tel Avivin Grand Slamista 18.-20.2.2021

IJF on päässyt vauhtiin olympialaisiin valmistavissa kisoissa ja tällä kertaa vuorossa oli Tel Avivin Grand Slam. Matkajärjestelyissä jouduttiin turvautumaan osittain tilauslentoihin, koska Israel jatkoi lentoliikennekieltoa ja lasketumis- ja lähtölupia myönnettiin vain tilauskoneille. Täten IJF järkkäsi muutaman tilauskoneen kuskaamaan kisaporukkaa Pariisi/Istanbul-Tel Aviv välille. Muuten kisapaikalla elettiin kisakuplassa, eikä hotellin sallittujen alueiden ulkopuolelle saanut rangaistuksen uhalla mennä. 

Kilpailun alkutuomaripalaverin pääantina oli Dohan Mastersin opetus oli se, ettei otteluita saa päästää jatkoajalle, kuin vain ” korkeintaan kerran vuodessa palkintona upeana varsinaisen otteluajan judollisesta ilotulituksesta”. Tämän lisäksi toivottiin yhdenmukaisuutta kättelyiden estämiseen, negatiivisen judon tulkintoihin, ottelun alku- ja loppukumarruksiin. Vaikka pöytätuomareita ei näissä IJF Judo World Tourin kisoissa enää virallisesti ole, niin meitä neuvottiin auttamaan kollegaa matolla, eli lepovuorossa oleva tuomari voi vinkata, jos kyseessä oli suoritus tms.  Tarkkailijat sanoivat olevansa paikalla auttaakseen hankalissa tilanteissa. Perussetin pitäisi hoitua siis tuomariporukalla. Viimeiseksi painotettiin sitä, että mikäli on mitenkään epävarma alastulon ipponista, niin tulee tilanne aina julistaa waza-ariksi, erityisesti heiton jatkuessa ne-waza-tilanteeseen.

Voin myöntää, että tunsin oloni rennommaksi ja valppaammaksi kuin aikoihin. Koska olympiavalinnat oli julkistettu, niin ”mailaa ei tarvinnut enää puristaa”... Lisäksi olin mielestäni ottanut oppia Dohan löperöstä varoituslinjasta ja tähän kisaan lähdin aivan eri meiningillä. Mikäli suinkin ajattelin tilanteen täyttävän varoituksen kriteerit, niin sen varoituksen sitten annoin, enkä epäröinyt lainkaan. En väitä, että linjani olisi ollut mitenkään täydellinen tai varoitukset osuneet just kohdilleen, mutta tuloksellinen se ainakin oli: ensimmäisen päivän yhdestätoista tuomitsemastani ottelusta vain yksi meni jatkoajalle, yhdeksän päättyessä ipponiin, yhden waza-ariin ja tämän jatkoaikaottelun hansokuun... eikä julistamiani varoituksia pyydetty perumaan. Sama linja jatkui myös muinakin päivinä ja golden scoret olivat tällä kertaa harvinaista herkkua ainakin omalla kohdallani. Toki tässä kisassa ottelijoiden tasoerot olivat suuremmat ja siten matsit epätasaisempia, kuin Dohan Mastersissa, mutta ei voi kiistää, etteikö oikeaoppisella varoituksien annolla saa otteluun vauhtia ja sitä myötä paikkoja avautumaan. Itse koen tärkeäksi varoittaa negatiivisesta judosta eli ottelun passivoinnista blokkaavin käsiottein tai asennoin. Kun nämä saadaan kitkettyä pois, niin otteluun avautuu runsaasti hyökkäyspaikkoja ja ottelu ratkeaa varmemmin suorituspisteeseen. 

Päivän loppupalaverissa kiiteltiin sitä, että olimme onnistuneet estämään ottelun lopun kättely-yritykset ja puuttuneet negatiiviseen judoon varoituksin. Kuristuksissa pyydettiin tarkkailemaan uken kehon tajuttomuusmerkkejä ja julistamaan ippon aiemmin. Nyt yksi ottelija valahti tajuttomaksi, tuomarin olisi pitänyt huomata tajuttomuus aiemmin. Vielä meillä olisi kuitenkin parannettavaa tarpeettomien jatkoaikojen estämisessä varoituksin. Ja nyt pyydettiin puuttumaan edellisessä raportissani mainitsemaani valmentamiseen ottelun aikana. Toinen teknisesti huomioitava seikka oli sankaku-gatame pään suunnasta, josta erehdyksessä julistettiin osaekomi. Nykyisillä osaekomisäännöillä pään suunnasta uken alta tehtävästä sankakusta ei voi tehdä sidontaa, vaikka kuinka ukea kaksin kerroin taittaisi. Ko. tilanteesta voi kyllä tehdä käsilukon tai kuristuksen, muttei sidontaa.

Kilpailun toinen ja kolmas päivä sujuivat mielestäni myös hyvässä kontrollissa kaikkiin tapahtumiin suhteutettuna. M-90 Rus-Ita ottelussa liikuin laiskasti sankaku-kuristuksen suuntaan, enkä nähnyt kunnolla venäläisen taputusta heti.  Myöhästyin siitä siis tovin. Minun olisi pitänyt kiertää aktiivisemmin nähdäkseni sankakun avoimelle puolelle. Toinen harmittava kauneusvirhe tapahtui M-90 Geo-Aze pr-ottelussa, jossa julistamani waza-ari muutatettiin videotarkistuksen jälkeen ipponiksi. Alastulo tapahtui hitaasti ja kulmikkaasti, mutta uke teki lopulta sillan käsien, pään ja jalkojen varassa, joten sillä perusteella alastulosta piti julistaa ippon. Itse kiinnitin huomiota liikaa liikkeen vaivalloiseen etenemiseen, mutten tarpeeksi alastuloon. Aivot olivat jo ikään kuin ennen tilanteen päättymistä päättäneet minun julistavan tilanteesta waza-arin, koska rekisteröin liikkeen hitauden ja vaivalloisen etenemisen. Jos hyvää tilanteesta haluaa löytää, niin hyvää siinä on se, että kuten oli ohjeistettu, että jos suinkin on epävarma ipponista, niin kannattaa julistaa waza-ari, jotta mahdollinen mattotilanne voi jatkua. Lisäksi pistesuoritus on jotenkin helpompi korottaa aina ylöspäin, kuin esim. peruuttaa. Tilanteesta tulee ottaa oppia siinä, että vaikka uke ei ollut puhtaassa sillassa eli vartalo kaarella pelkästään pää ja jalka/jalat tatamissa, vaan myös kädet tatamissa, niin silti siltaaminen tulee tulkita ipponiksi. Olisihan tämä pitänyt osata soveltaa Dohan yhdestä tapauksesta, jossa niin ansiokkaasti vartalon siltaamisesta ipponin julistin. Mutta kuten sanoin, niin tässä tapauksessa liikkeen hitaus hämäsi alastulon arviointia pahasti. Toisekseen alastulo pitää katsoa avoimin mielin loppuun saakka, ennen päätöksen tekemistä. Toisekseen en sekoillut käsien kanssa tällä kertaa, vaan hoidin pistemuutoksen oppikirjan mukaisesti: toisella kädellä waza-arin näyttäen ja toisella sen pyyhkien pois ja sitten sillä waza-ari-kädellä ipponin näyttäen.

Saamamme yleispalaute oli kiitettävää ja kaikki hoitivat hommansa kuulemma hyvin. Toki ainahan jotain erikoista viikonloppuun mahtuu, mutta suuremmilta skandaaleilta vältyttiin. Omasta tuomaroinnistani minulla on hieman ristiriitainen olo, koska annoin nyt mielestäni epäröimättä ja rohkeasti varoituksia. Lähinnä mietityttää se, että olinko liian rohkea tai kärkäs tai tulkitsinko tasaväkisessä tilanteessa varoituksen saajan liian pienellä erolla? Annoin mm. parit kissat jo noin 40 s kohdalla, koska ottelussa tuli siihen kohtaan luonnollinen tauko. Jos en olisi antanut kissaa siinä välissä, niin seuraava mahdollisuus olisi saattanut lykkääntyä. Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että säännöissä kissan minimiajaksi määritellään 45 s. Toisaalta taas saatoin tasaisessa ottelussa julistaa ottelemattomuus-shidon toisen ottelijan jo yhden hyökkäyksen etumatkasta. Toisaalta onnistuin varoituksilla estämään ottelua mahdollisesti hyydyttävät negatiivisen judon ilmentymät. Mielestäni kohtelin myös kaikkia ottelijoita varoituksien suhteen yhtä tasapuolisesti. Huomasin muidenkin tatamimme tuomareiden noudattavan yhtä tiukkaa linjaa, eikä meille siitä huomautettu, joten kaipa onnistuimme sitten hyvin myös porukkana. Seuraava etappi kehityksen taipaleella on tuomarointieni katsominen uudelleen, analysointi, opin ottaminen ja seuraavassa kisassa käytäntöön tuominen.

Kevään kisaohjelmaani tuli pieni muutos, sillä korvasin tällä kisalla maaliskuun alussa olevan Uzbekistanin kisan. Voin täten viettää tyttäreni konfirmaatioviikonloppua kotioloissa. Kalenterissa seuraavana ovat sitten Georgian ja Turkin kisat, joihin osallistutaan todennäköisesti yhdellä reissulla ja pelkästään olympiatuomariporukalla.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa