Tuomariraportti Tel Avivin Grand Prix’stä 24.-26.1.2019

Kisan alkupalaverissa, arvonnan yhteydessä, kerrattiin reilu viikko sitten IJF:n seminiaarissa käyty tachi-wazasta ne-wazaan siirtyminen muutaman esimerkin avulla. Muuten palaverissa ei ilmennyt mitään uutta, koska mitään uutta ei ole onneksi sääntörintamalta tiedossa.

Kisan ensimmäinen päivä sujui omalta kohdaltani hyvin. Ottelut pysyivät kontrollissa ja alastulopisteytykset osuivat kohdalleen. Ainoa huomautettava asia tapahtui M-60 Ned-Bel finaalissa. IJF:n tuomaripäällikkö Barcosin mukaan pyysin ottelijoita korjaamaan pukuja liian ahkerasti ja olin kuulemma liian lähellä alankomaalaista vyölöysäilijää opastaessani. Oli matsissa kuitenkin pomon mukaan jotain hyvääkin, shidot olin kuulemma antanut oikein. Pukujen korjaamisesta sen verran, että pyysin korjaamaan puvut, koska IJF:n seminaarissa niin toivottiin tehtävän. Barcosin palautteen perusteella ajattelin, että jatkan tästä lähtien entisellä puvunkorjausinjallani: korjautan puvut, jos niiden auki olemisesta on toiselle ottelijalle selkeästi haittaa.

Toisena päivänä tuomaroin jälleen omasta mielestäni siedettävästi: varoitukset osuivat kohdalleen eikä alastuloissakaan ollut kenelläkään mitään sanomista. Tatamimme tarkkailija tosin pyysi minua pysyttelemään ottelualueella, koska muutamissa rajatilanteissa olin tarkkaillut tilanteen kehittymistä liian kauan ottelualueen ulkopuolelta. Finaaleissa tuomitsin N-70 kg Ned-Esp pronssiottelun, joka meni sekin mielestäni hyvin. Matsin jälkeen Barcos tuli tuhahdellen antamaan palautetta: ”Eilen korjautit pukuja koko ajan ja tänään et sitten yhtään! Espanjalaisen puku olisi pitänyt korjauttaa…”. No joo. Tuomarointini taitaa sujua ihan hyvin, jos muusta ei keksitä valittamista. Perusteena puvun korjauttamatta jättämiselle olivat eilisen ohjeet, enkä halunnut rikkoa ottelun intensiteettiä koska nähdäkseni avoin puku ei vaikuttanut alankomaalaisen otteluun lainkaan. Tottahan on kuitenkin se, että jos toisella ottelijalla puku on tiptop-kunnossa ja toisella kokonaan auki, saattavat avonaiset helmat haitata toisen ottelua. Helmojen irti oleminen ei niinkään haitta te-waza-ottelijoita, mutta goshi-waza-ottelijoiden tekemistä irtonaiset helmat ja niiden alla piilossa oleva vyö haittaavat varmasti. Täten vyön kietominen kireästi uumalle oikeaan paikkaan on ensiarvoisen tärkeää opettaa ottelijoille, tarkistaa judogi-kontrollissa ja viimetilassa tuomarin kontrolloida tatamilla.

Päivän päätteeksi pyydettiin tuomareita malttamaan maten komentamista ne-waza-tilanteissa. Muutamat tuomarit kun olivat kuulemma komentaneet maten heti kun toinen ottelija oli päässyt pinteestä, eivätkä olleet täten antaneet mahdollisuutta alakynnestä päässeelle ne-wazan vastahyökkäykselle. Mate tulee komentaa vasta kun tilanne on todella pysähtynyt tai hyökkäys on epätoivoinen uken pysyessä paikallaan kuin kivenjärkäle.

Kisan viimeinen päivä sujui edelleen mielestäni hyvin. Tosin jouduin perumaan yhden suorituspisteen N-78 Por-Slo ottelun viimehetkillä. Minusta portugalilainen ei ollut ne-wazassa slovenialaisen kiskaistessa tämän waza-arin arvoisesti tatamiin, mutta tarkkailijat olivat asiasta erimieltä. Hieman omituiseksi tilanteen ratkaisun tekee sen, että vaikka slovenialainen jatkoi tilanteen loppuun välittömästi käsilukkoipponilla, niin pyysivät tarkkailijat minua silti perumaan wazarin ippon – soremaden jälkeen. Ilmeisesti haluttiin viestittää kaikelle kansalle, ettei suorituksesta pitänyt antaa suorituspistettä, mikä on toisaaltaan ihan oikein, vaikkei ipponin jälkeen waza-aria voinutkaan enää pistetaululta poistaa.

Finaaleissa sain tuomita M-90 Ita-Fra finaalin, joka oli otekikkailua pahimmillaan. Ensimmäisen varoituksen annoin italialaiselle ranskalaisen ja koko ottelun ensimmäisen yrityksen jälkeen reilun minuutin jälkeen. Joku voi kysyä, että miten ainoastaan yhden hyökkäyksen jälkeen voidaan antaa italialaiselle passiivisuutta, mutta jos ottelijat ovat olleet hyökkäämättä reilun minuutin, niin oman kokemukseni mukaan aktiivisempaa voidaan palkita, olipa kyse sitten vain yhdestä hyökkäyksestä. Vaikka matsi oli jatkuvaa otteiden kanssa pelaamista, niin annoin ainoastaan yhden toisen varoituksen ranskalaiselle otteen blokkaamisesta. Ajattelin tuomita matsin sen hengen mukaisesti, enkä alkanut sitä varoituksin ratkaisemaan, vaikka matsissa olisi varmasti ollut kosolti shido-tilanteita väärien otteiden tai valehyökkäyksien suhteen. Italialaisen puvun korjautin varsinaisen otteluajan lopussa golden scoren alkaessa, joten senkin puolen sain hoidettua mielestäni tyylikkäästi. Ottelu ratkesi jatkoajalla italialaisen uhrautumisheittoon, jonka ranskalainen onnistui kontrolloimaan jatkaen tilanteen välittömästi edukseen käsilukolla. Italialaisen kömähtäessä tatamiin en ollut varma, oliko ranskalaisen kontrolli riittävän vahva heittopisteiden saamiseen, joten en alkanut siksi waza-aria tarjoilemaan, vaan odotin mattotilanteen loppuun. Mielestäni olisi ollut tyylikkäämpää, mikäli mattotilanne ei olisi päättynyt ipponiin ja ottelijat olisi komennettu pystyyn, tarkistuttaa tilanne videolta ja antaa mahdollinen suorituspiste silloin, kuin jos olisin julistanut tilanteesta waza-arin ja sore-maden (ranskalainen olisi aloittanut voitonjuhlansa mattotilanteen ja valmiin käsilukkonsa keskeyttäen) ja videotarkistuksen jälkeen suorituspiste olisi peruttu ja jatkettu ottelua pystystä. Pelasin nyt siis varman päälle, mikä oli mielestäni hyvin tehty tässä tilanteessa.

Tel Avivin Grand Prix tuntui minusta paljon paremmalta aloitukselta, kuin viime vuotinen vastaava. Toki IJF:n arvosana jäi odotettua alhaisemmaksi. Koska tuntemukseni ja arvosanan ero on suuri, niin tuomitsemani ottelut pitää analysoida hyvin ennen seuraavaa koitosta. Saattaa olla, että olen tuominnut liikaa mukavuusalueella, enkä ollut riittävän tiukkana varoituksien ja tarkkana alastulojen suhteen. Lisäksi minun pitää pysytellä enemmän ottelualueella ja löytää parempi linja judogien korjaukseen. Joka tapauksessa kisa oli erittäin hyvä valmistautumistreeni viikon päästä pidettävään Pariisin Grand Slamiin, johon kokoontuvat lähes kaikki maailman parhaat ottelijat kilpailun kokonaisosallistujamäärän ollessa kuutisen sataa. Tällöin luvassa on parin päivän intensiivikurssi paineensietokyvyn kasvattamiseen intohimoisen ja judoa ymmärtävän ranskalaisyleisön edessä. Tuskin maltan odottaa maineikkaan Pariisin Grand Slamin tatamille astelemista ja maailman huippuottelujen tuomitsemista.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa