Tuomariraportti seurajoukkueiden mestaruuskilpailuista Bukarestista 7.-9.12.2018

Seurajoukkueiden kahden tason, Champions Leaguen ja European Leaguen, mestaruuskilpailut oteltiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa samalla paikkakunnalla peräkkäisinä päivinä. Perjantaina ottelivat kahdeksan korkeimman tason eli Champions Leaguen mies- ja naisjoukkuetta. Lauantaina ottelivat European Leaguen miesjoukkueet ja sunnuntaina naisjoukkueet.

Tuomaripalaverissa muistutettiin joukkuekilpailun kumarrussäännöstä: myös tuomarit kumartavat joukkueiden joseki-kumarruksen kanssa yhtä aikaa niin aloitus- kuin lopetusrituaaleissa. Ottelut otellaan keveimmästä painoluokasta raskaimpaan. Kaikki ottelut otellaan, olipa voittosaldo mikä tahansa, toisin kuin IJF:ssä, jossa ottelu keskeytetään toisen joukkueen tilanteen tultua mahdottomaksi voittaa. Säännöistä ei puhuttu lainkaan, sillä suurin osa tuomareista kuului IJF:n tuomaririnkiin ja heidänhän odotetaan jo osaavan nykyiset tulkinnat ja säännöt.

Perjantaina tuomarointini kulki rauhallisilla urilla ja onnistuin säilyttämään kontrollin otteluista koko ajan. Finaaleissa sain tuomita sinänsä merkityksettömän, jo ratkenneen, miesten finaalin viimeisen ottelun. Se ratkesi portugalilaisen ottelijan ko-uchi-makikomiin, josta uke tuli kunnon tömähdyksellä alas. Torin jalanpuoleinen käsi oli juuri uken toisella puolella, joten en nähnyt oliko se kiinni kauluksessa tai ylipäätään missään uken vyön yläpuolisella alueella. Koska matsi oli sinänsä merkityksetön, portugalilaisten jo varmistettua mestaruutensa, en ollut riittävän tarkkana ja tarkistuttanut tilannetta pöytätuomareilta, vaan julistin ipponin. Se hyväksyttiin, mutta videolta näkee selvästi portugalilaisen ottavan tukea vapaan käden kainalolla uken jalasta. Se olisi siis ollut shidon ja matsin jatkamisen paikka.

Lauantaina oteltiin miesten European Leaguen finaalit. Tämän kilpailun neljä parasta joukkuetta ottelee halutessaan ensi vuonna Champions Leaguessa. Tämä päivä ei sujunut ihan niin mallikkaasti kuin edellinen päivä, sillä sain perua yhden pisteen ja yhden varoituksen. Sain tuomita miesten pronssiottelun Fra-Fra viimeisen merkityksettömän ottelun. Se alkoikin varsin erikoisella tavalla, nimittäin sinisen, jo hävinneen joukkueen, ottelija tuli tatamille ja totesi, ettei voi otella, koska hän on loukkaantunut. Sääntöjen mukaan näin ei voi tehdä. Jos tulee matolle on oteltava. Jos kieltäytyy ottelemasta, häviää joukkue 5-0 ja päälle tulee muitakin sanktioita. Totesin ottelijalle, että hänen täytyy otella. Tämä toisti, ettei voi otella, koska on loukkaantunut, mutta toistin taas, että tämän täytyy otella. Ottelija tuhahti, asettui paikalleen ja komensin hazimen. Hazime paransi ottelijan ja tämä väänsi rutiinivoiton suurempikokoisesta vastustajastaan waza-arilla.

Sunnuntaille oli jätetty naisten Euroopan Leaguen ottelut. Periaatteessa tuomarointi sujui jälleen mallikkaasti, paitsi että yksi waza-ari piti perua ja päivän viimeisen tuomitsemani ottelun waza-ari awazate ipponin jälkimmäinen wazari olisi ollut oikeasti ippon. Lataukseni oli jo jotenkin laskenut, koska tämäkin ottelu oli merkityksetön ja heittävä ottelija oli jo saanut pistetaululle waza-arin, joten en osannut olla tarkempana ja julistin selälleen alastulosta väärän pisteen. Ammattimaisuutta olisi ollut julistaa tuostakin tilanteesta sille kuulunut oikea alastuloarviointi.

Joukkuekisan tuomitseminen oli jälleen hauskaa ja motivoivaa. Jos hallin katsojat eivät lämmenneet otteluille, niin ainakin joukkuekaverit kannustivat omiaan. Tunnelmaa oli siis enemmän kuin keskivertokisassa. Oma suoritukseni ei mennyt ihan nappiin, vaikka todella merkitsevissä otteluissa eli yleensä otteluiden 3. ja 4. otteluissa tuomarointini oli mielestäni parasta osaamistani ja onnistumistani. Toinen juttu olivat sitten taas merkityksettömien otteluiden tuomitsemiset, joissa tuli sitten muutama alastuloarviointivirhe. Jos haluaa todella näyttää olevansa huipputuomari, niin nämäkin ottelut pitäisi hoitaa tyylikkäämmin kotiin. Tuomarina on kenties mahdotonta saada aikaa täydellistä päivää, joten eivät nämä virheet mitenkään uskoani/itseluottamustani kaada. Kaikki tekevät virheitä, niistä pitää ottaa oppi, unohtaa ne negatiivisessa mielessä ja siirtää fokus kohden seuraavia haasteita.

Tämän vuoden puolella on vielä yksi mahtava haaste edessä, nimittäin Masters. Se otellaan jo tulevana viikonloppuna Kiinassa, Guangzhoussa. Mastersiin on kutsuttu kaikkien painoluokkien parhaat ottelijat. Saan kunnia olla toistamiseen Mastersin tuomarina. Edessä on huikea judoviikonloppu maailman parhaiden ottelijoiden astellessa tatamille.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa