Tuomariraportti Pariisin Grand Slamista 8.-9.2.2020

 

”Uhrautumisheittovalehyökkäystulkinnan ja sukeltamisesta aiheutuvan hansoku-maken pohdintaa”

 

Maailman kovimpaan ja tunnetuimpaan judokisaan oli saapunut hivenen alle 800 ottelijaa. Ottelut oteltiin kahdessa päivässä viidellä tatamilla. Tuomareita kisaan oli kutsuttu noin 6/tatami (32 kpl).

 

Kisa aloitettiin tuomaripalaverilla, jossa ei sääntöjä käyty läpi, koska ne oli käyty läpi Dohan tuomariseminaarissa.

 

Lauantai oli pitkä päivä. Kisa aloitettiin kahdeksalta ja viimeinen finaali aloitettiin puoli kahdeksan maissa. Väliin mahtui tosin taukokin, mutta pitkästä aikaa IJF:n kisoissa sai nautiskella pitkän päivän tuomista lukuisista tuomaroinneista. Oma tekemisen oli mielestäni varmaa, eikä mitään suurempia hämminkejä sattunut. Ottelut päättyivät poikkeuksetta ipponeihin. Matseja oli pääasiassa helppo tuomita. Vaikka kyse oli Pariisin Grand Slamista ja sen yli 10 000-päisestä ja judoon intohimoisesti suhtautuvasta ja asiantuntevasta ranskalaisyleisöstä, niin siltikään jännittäminen ei käväissyt kertaakaan mielessäni koko viikonlopun aikana. Täten pystyin olemaan rentona, tarkkana ja nauttimaan tuomaroinnista.

 

Päivän toisesta tuomitsemani ottelusta (M-60 Por-Bra) tuli kuitenkin ajattelemisen aihetta. Ottelu kulki brassin hallinnassa, joten annoin ensimmäisen varoituksen portugalilaiselle. Brasilialainen jatkoi painostamista ja ajattelin antaa seuraavasta hyökkäyksestä toisen shidon portugalilaiselle. Brassi hyökkäisikin, mutta teki selvän valehyökkäyksen. Minua harmitti ajatuskin antaa aktiivisemmalle varoitus, mutta koska tilanne oli selvä valehyökkäys, niin tasoitin varoitustilin brassin shidolla yhteen yhteen. Ottelu jatkui brassin hallinnassa, osin myös siksi, että hän tykkäsi ottaa kiinni hihan suusta ja irroittaa vastustajansa kaulusotteen otteen livauttamalla peukalonsa tämän hihan suusta sisälle ja saaden siten lisää tehoa otteen irroitustyöntöönsä. Monesti nämä laittomuudet katsotaan läpi sormien, koska ”kaikki tekevät niin” tai irrotusta seuraa välitön hyökkäys. Tällä kertaa brassi jäi kuitenkin otteeseensa peukalo vastustajansa hihan sisäpuolella. Komensin siis maten ja annoin tälle toisen shidon väärästä käsiotteesta. Ottelua hallinnut ottelija siirtyikin yhtäkkiä hansokumaken kynnykselle. Tämän jälkeen brassi onnistui kaatamaan vastustajansa kyljelleen ja kyynerpäälleen, siten että kyynerpään ja kyljen väliin jäi ilmaa (ei suorituspistettä siis - vielä). Odotin tilanteen etenemistä ja lopulta portugalilainen laskeutuikin kyljelleen ja julistin waza-arin brassille liikkeen jatkuvuuden säännön mukaan. Pöytätuomarit pyysivät kuitenkin tarkistamaan pisteen, joka sitten pyyhitettiinkin pois. Jatkoajalla brassi onnistui kuitenkin onneksi heittämään vastustajansa ipponin arvoisesti - ottelulle saatiin siis lopulta oikea voittaja. Periaatteessa annoin brassin varoitukset oikeisiin paikkoihin, mutten pystynyt varoittamaan altavastaajana otellutta portugalilaista tarpeeksi. Aina kun brassi oli saamassa vastustajalleen varoituksen, onnistui tämä hyökkäyksellään siirtämään sitä taas tovin eteenpäin. Minun olisi pitänyt nähdä paremmin ottelun kokonaisuus ja rangaista altavastaaja portugalilaista vaikkapa jostain väärästä käsiotteesta tms., niiden paikkoja kun nykyotteluissa on runsaasti, sillä niin suuri ottelijoiden välinen aktiviisuusero oli.

 

Finaaleissa tuomitsin N-48 Mgl-Fra pronssiottelun, jonka mongolialainen hoiti näytöstyyliin juji-gatamella. Ranskalainen onnistui melkein pakenemaan tilanteesta nostamalla vastustajansa ylös matosta, muttei saanut tämän päätä kohoamaan irti tatamista ja viime hetkellä lysähti takaisin tatamiin käsi suorana.

 

Päivän päätöspalaverissa kerrottiin päivän sujuneen myös päälliköiden mielestä hyvin.

 

 

Vaikka sunnuntai oli lähes yhtä pitkä päivä kuin lauantaikin, niin sekin sujui kohtuullisen hyvin. Tosin tämänkin päivän M-90 Esp-Dom ottelusta jäi ajattelemisen aihetta. Dominikaanisen tasavallan ottelija oli hionut strategiansa kuntoon toissa vuoden maailmanmestaria vastaan. Tämä espanjalainen tunnetaan armottoman kovasta lonkkaheitosta, joka lähtee syvästä selkäotteesta, niin aina kun espanjalainen haki selkäotetta, hyökkäsi (=rikkoi) vastustaja tilanteen jollain (epätoivoisella) hyökkäyksellä. Välissä oli hyviäkin hyökkäyksiä, joten espanjalainen ei ehtinyt juuri matsiin mukaan vastustajan rikkoessa kaikki selkäotteen haut taktisilla hyökkäyksillään. Täten ottelussa oltiin kohta tilanteessa, jossa espanjalainen oli kahden ottelemattomuus (=hyökkäämättömyys) -shidon tappioasemassa. Matsi eteni ja annoin yhden varoituksen myös sinisessä otelleelle ottelijalle. Lopussa espanjalainen sai kuitenkin kaivettua waza-arin, jolla vältti jatkoajan ja voitti ottelun. Matsin jälkeen Barcos pyysi minut katsomaan videolta dominikaanisen tasavallan ottelijan hyökkäystä kertoen, että siitä ja muutamasta muusta epätoivoisesta uhrautumisheittohyökkäyksestä olisi pitänyt antaa valehyökkäysvaroitus.  Koska uken piti aina reagoida liikkumalla tai seuraamalla toria tatamiin, en antanut valehyökkäysvaroitusta - vaikka matsissa ymmärsin itsekin hyökkäysten olevan epätoivoisia pyristelyjä, joilla oli ainoa tarkoitus paeta tilannetta. Barcosin mukaan (,joka on ymmärretävä näkökulma ja aivan totta) uhrautumisheittovalehyökkäyksissä (=mattoonvedoissa) tori joutuu aina reagoimaan, joten sitä ei voi pitää valehyökkäysvaroitukselta pelastavana seikkana. Mielestäni seuraavilla seikoilla voi arvioida uhrautumishyökkäysten valehyökkäys-/mattoonvetonäkökulmaa: 1) On tärkeää arvioida tilanteen kokonaisuus. Jos tarkoituksena on ainoastaan paeta tilannetta, otetta, rajanylitystä, niin kyseessä on todennäköisesti varoituksen arvoinen teko, erityisesti mikäli seuraavat seikat toteutuvat: 2) Liike tehdään puutteellisesta käsiotteesta esim. yhdestä käsiotteesta, 3) Tori heittäytyy/tipahtaa selälleen ilman horjutusta, 4) Liikkeessä ei ole uhrautumisheitoille ominaista ukea nostavaa elementtiä, esim. jalkaa, säärtä, käsivartta. 5) Torin ei tarvitse reagoida selälleen tippuvan uken liikkeeseen mitenkään. Jos näistä kriteereistä ykkösen lisäksi täyttyy joku, niin kyseessä on suurella todennäköisyydellä shidon kriteerit täyttävä kielletty teko.

 

Mainitsemisen arvoiset onnistuneet tuomitsemiset tapahtuivat erityisesti M-81 Fra-Uzb ja M-100 Geo-Rus otteluissa. Ensiksi mainittu meni jatkoajalle kummankin ottelijan waza-arin ja parin shidon tilanteessa. Ottelu oli kummankin ottelijan tasaväkistä kamppailua, joka ratkesi vasta muutaman minuutin kuluttua uzbekin komeaan ipponin arvoiseen heittoon. Jälkimmäisessä venäläinen onnistui ajamaan pari shidoa vastustajalleen, Georgian vahvalle Varlam Lipartelialle, joka on muuten nimeään kantavan käännön mestari. Ottelussa ajauduttiin mattokamppailuun, jossa kumpikin väkivahva ottelija haki Lipartelianin kääntöä. Ensiksi käännössä onnistui venäläinen, mutta georgialainen onnistui karkaamaan sidonnasta viime sekunneilla ennen pistesuoritusta. Tilanne jatkui kuitenkin käännölle tunnusomaisessa käsipainitilanteessa. Tiesin, että mikäli annan näille jässiköille aikaa työskennellä ne-wazassa juuri tässä otteessa, niin tulossa on varmasti jotain hienoa. Niinpä maltoin antaa matsin jatkua, vaikka käsivarsipainitilanne vaikutti pysähtyneeltä venäläisen yrittäessä naulita itsensä mattoon ja olematta kääntymättä selälleen. Oli hienoa seurata, kuinka Liparteliani säilytti käsikoukkunsa, paransi asentoaan ja hivutti vapaan kätensä vastustajansa jalkaan ja selälleen heittäytymällä ja jalallaan sumi-gaeshimaisesti nostamalla kippasi vastustajansa selälleen ja hivuttautui liikkeelle tunnusomaiseen ura-gatameen: Osaekomi- Ippon - Sore-made. Tunsin onnistuneeni tässä ottelussa erinomaisesti. Luotin kykyyni tuomita ja tulkita ottelua, olin rauhallinen ja luottavainen alusta loppuun, vaikka vastassa olivatkin kahden perinteikkään judomaan väkivahvat ottelijat.

 

Finaaleissa tuomitsin M-100 Can-Rus prossiottelun, jossa edellä kertomassani ottelussa hävinnyt venäläinen ei antanut kanadalaiselle mahdollisuuksia, vaan väänsi tämän armoa antamatta mattokamppailussa niskarullalla sidontaan.

 

Dohan seminaarissa kerrottiin, että sukeltamisista (tori syöksyy päälleen tai niskoilleen heittäessään) tulee aina julistaa hansoku-make. Näistä kun ei ole aiemmin annettu varoituksia juuri lainkaan, vaan ennemminkin heittopisteet. Aiemmin tulkinta oli, että hansoku annetaan vain siinä tapauksessa, että tori sukeltaa oma-aloitteisesti suoraan eteen- tai taaksepäin pää kääntymättä. M-100 Isr-Geo finaalissa nähtiin kuitenkin hansoku annettavan georgialaiselle sukelluksesta tilanteessa, jossa tämä kyllä aloitti liikkeensä pää suoraan tatamiin päin, mutta sitten oma-alotteisesti/vastustajansa kippaamana päätyi kuitenkin koskettamaan tatamia pään sivulla ja lopulta kaatumaan kylkisuuntaan. Täten sukeltamisen määritelmää tulisi muuttaa myös kirjoitettuihin sääntöihin, niissä kun mainitaan, että hansoku annetaan pelkästään ”suoraan” tehdyistä sukelluksista. Nyt hansokun näyttää saavan kaikista torin pää tatamiin ”jotenkin” päin tehdyistä sukelluksista, olipa ukella sitten vastahyökkäyksensä pelissä tai ei. Enää ei ole siis väliä missä asennossa tori päälleen tatamiin tulee, vaan hansoku annetaan poikkeuksetta kaikista sukelluksista. Liike on joka tapauksessa vaarallinen niskalle, olipa pää missä asennossa tahansa, joten nyt ollaan turvallisuuden kannalta oikeilla jäljillä. Tämä seikka on syytä pää-tatamissa heittoja suorittavien/viimeistelevien ottelijoiden huomioida. Myös heidän valmentajiensa ja tuomareiden on kiinnitettävä asiaan erityistä huomiota. Pidetään siis pää ylhäällä, niin kuin yhdessä toisessa lajissa on tapana sanoa.

 

Vaikka päivät olivat pitkiä, niin jaksoin silti keskittyä tuomarointiin urani neljännessä Pariisin Grand Slamissa kiitettävästi. Pari pisteperuutusta ja yksi varoitusperuutus tapahtui, mutta niitä tapahtuu kaikille. Noissa alastulotilanteissa minun olisi pitänyt pelata varman päälle ja odottaa näissä rajatapauksissa videotarkistustulosta. Tilastojeni mukaan tein viikonlopun aikana 87 pistetaululle kirjattua ratkaisua ja mikä tärkeintä, sadat mate-komennot eivät aiheuttaneet ongelmia ottelijoille. Täten nuo kolme muutosta ovat siedettävän rajoissa. Viisastuin myös valehyökkäyksen ja sukelluksien tulkinnassa. Onnistuin myös muutamassa tosi kovassa ottelussa kiitettävästi. Tästä on hyvä jatkaa kohden kevään muita judon huipputapahtumia ja mahdollisesti heinäkuun lopun unelmieni täyttymystä.

 

Veli-Matti Karinkanta

 

 

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa