Tuomariraportti Pariisin Grand Slamista 9.-10.2.2019

Tuomitseminen maailman kuuluisammassa vuotuisessa judokilpailussa eli Pariisin Grand Slamissa on huikaiseva kokemus, sillä yli kymmentuhantinen yleisömeri takaa tunnelman noston aina ranskalaisen ottelijan otellessa ja kaikkien muidenkin esittäessä hienoja otteita tatamilla. Jossain väliohjelmassa kehuttiinkin paikalla tullutta porukkaa maailman parhaaksi judoyleisöksi. Jos tuomitseminen on tuomarille nautittavaa, niin samanlainen tunne on varmaan ottelijallakin Bercyn tatamille astellessa.

Omalta kohdaltani ensimmäisen päivän tuomarointi ei kuitenkaan ollut nautintoa, vaan pikemminkin kärsimystä, ei tosin otteluista johtuvista syistä, vaan lonkan kivuista johtuen. Ajattelin nimittäin sinnitellä päivän ilman kipulääkettä, jotta ajatus juoksisi paremmin. Toisin kuitenkin kävi, sillä kipu oli läsnä koko päivän, enkä päässyt sisälle otteluihin. Olisi tietenkin ollut järkevää napata kipulääke päivän aikana, mutta jostain syystä se ratkaisu ei tullut mieleen.. Periaatteessa mitään kauheita mokia ei tapahtunut, mutten pystynyt tuomaroimaan rennosti nauttien. Ensimmäiseksi tuomittavakseni otteluksi oli arvottu M-73 kg Saudi-Arabia - Gambia -ottelu. Kuten tiedetään, niin Gambiaa edustaa napakasti otteleva Faye Njie, joka on aikoinaan edustanut myös Suomea. Kävin kysymässä kisan ottelupäälliköltä, että voinko tuomita ottelun, koska Faye on aiemmin edustanut Suomea. Päällikkö vastasi, että jos huomioisimme kaikki edustusmaansa vaihtaneet urheilijat tuomarivalinnassa, niin tuomarivalinnasta tulisi liian monimutkainen juttu. Ainoastaan tuomareiden kaksoiskansalaisuudet vaikuttavat tuomarivalintoihin. Täten astelin ekaan otteluuni Fayen ja saudi-arabialaisen ottelijan ottelua tuomitsemaan. Faye otteli terävästi ja sai heti kohta työnnettyä vastustajansa selälleen.  Jotenkin tuntui, että heitosta puuttui jokin, joten julistin siitä waza-arin, mutta sen julistettuani toivoin, että pöytätuomarit olisivat suorituksen ipponiksi muuttaneet, sillä niin hyvin uke selälleen tatamiin alas tuli. Onneksi Faye hoiti homman mallikkaasti kotiin ja nappasi varman ottelun lomaan toisenkin waza-arin. Muut ottelut olivat todella helppoja lukuisine ipponeineen, mutta kuten sanottu, en kyennyt helppoudesta ja tunnelmasta kivun takia nauttimaan. Päivän viimeisessä ottelussani tuomitsin ylikiertäneestä heitosta ipponin, joka kuitenkin videon perusteella muutatettiin waza-ariksi, onneksi edes siksi, eikä suorituspistettä pyyhitty kokonaan pois. Tässä tilanteessa, kuten edellä kertomassani Fayen ottelun tilanteessa olin reagoinnissani liian nopea.

Semifinaaleja ajatellen tuomitsimme pahaksi onneksi ykköstatamilla, jonka tuomaroinnit lopetettiin alkuotteluihin muiden tatamien hoitaessa semifinaalit. Näin tapahtui kumpanakin päivänä, joten annoimme tasoitusta muille tuomareille päivää kohden yhden ottelun tai parin verran. Ekan päivän finaaleissa en joutunut mattotuomariksi, onneksi, sillä niin ulkopuoliseksi tunsin itseni matseista. M-73 finaalissa olin kuitenkin pöytätuomarina. Siinä Hashimoto (Jpn) pyöräytti mongolialaisen vastustajansa omituisesti tämän uhrautumisheiton jälkeen tatamiin. Mattotuomari julisti waza-arin, mutta olimme toisen pöytätuomarin kanssa ymmällämme, sillä emme olisi antaneet tilanteesta suorituspistettä ainakaan ilman videotarkistusta. Emme ryhtyneet mihinkään toimeen, sillä kuulimme sivusta tarkkailijoiden tarkistavan tilannetta videolta ja sen jälkeen toteavan suorituspisteen olevan oikeutettu. Tilanne on todella mielenkiintoinen, sillä mongolialainen tekee Hashimotolle sumigaeshin, josta tämä pyörähtää polvilleen. Siinä samassa mongolialaisen kiepsahtaa tachi-wazaan, josta taas Hashimoto pyöräyttää tämän selälleen.

Toinen mielenkiintoinen ottelun ratkaisu tapahtui N-63 Abegnenou (Fra) - Trstenjak (Slo) –finaalissa, jossa en kuitenkaan ollut osallisena, mutta jonka ratkaisu kannattaa tähän kuvata. Kovakuntoiset maailman huippuottelijat veivät tasaisen kamppailun pitkälle jatkoajalle, jossa ranskalainen onnistui lopulta kampeamaan vastustajastaan waza-arin hieman erikoisesta tilanteesta. Ranskatar nimittäin kaatoi vastustajansa ko-uchi-garilla mahalleen ja rullasi tämän siitä välittömästi toisella liikkeellä kyljelleen. Mattotuomari ei epäröinyt, vaan julisti siihen asti komeimmasta tilanteesta ranskalaiselle waza-arin. Slovenialainenkaan ei tilannetta purnannut, vaan hyväksyi tappionsa. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että periaatteessa ne-wazassa olevan uken rullaamisesta ei voi saada heittopistettä. Miksi ranskatar siis sai tilanteesta suorituspisteen? Jos joku tarjoaisi selitykseksi sitä, että ottelu oli jo pitkällä jatkoajalla, hyökkäyksen tekijä oli kotiyleisönsä suosikki ja suoritus oli lähinnä pistettä siihen asti nähdyistä hyökkäyksistä, (eli ratkaisu tuomittiin ottelun hengen mukaisesti - joka saattaisi toisaalta olla hyvä peruste) niin kysyisin kuitenkin tältä henkilöltä, että missä kohdasta sääntöjä sellaiset pykälät löytyvät? Ei niitä löydy. Perusteen pitää olla tekninen eli säännöistä löytyvä. Koska olin ymmälläni, niin kysyin perustetta Neil Adamsilta. Tämä vastasi tilanteen olleen todellinen ”rajatilanne”. Mikäli uke olisi pysähtynyt tatamiin ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen hetkeksikin aikaa kauemmin, niin tilanne olisi tulkittu ne-waza-rullaukseksi. Mutta koska uken pysähdys ne-wazassa ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen oli niin minimaallinen (Vai oliko siinä pysähdystä lainkaan?), ei tilanne ehtinyt muuttua ne-wazaksi lainkaan, vaan toisen hyökkäyksen tulkittiin jatkuneen tachi-wazana ja täten rullauksesta tuli julistaa heittopiste. Ymmärrän tämän selityksen viimevuotisten tulkintojen perusteella, jolloin ne-wazan ja tachi-wazan perustetta ei oltu määritelty riittävän tarkasti.  Mutta juuri julkaistujen IJF:n ne-waza/tachi-waza-tarkennuksien perusteella tilanteen olisi pitänyt olla ne-wazaa, koska uke oli ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen mahallaan.

Grand Slamin toisena päivänä kipulääkitykseni oli kohdallaan ja kykenin nauttimaan otteluiden tuomaroinnista normaalimmin. Täytyy kuitenkin myöntää, että jouduin useamman kerran keskittämään ajatukseni meneillään olevaan otteluun niiden harhailun sijaan. Pöytätuomarit auttoivat minua parissa tilanteessa mukavasti: toisessa en nähnyt alastuloa, koska se meni minusta poispäin ottelualueen rajalta ulospäin ja toisessa taas sain vinkkiä varoituksien syiden näyttämiseen. Joka tapauksessa päivä meni paljon paremmin, kuin lauantai. Täten itseluottamukseni kohosi ja uskoin selviäväni matsista kuin matsista ja toivoin saavani finaaleihin kovan ottelun tuomitakseni. Sellaisen sitten sainkin, nimittäin M-100 kg finaalissa olivat vastakkain 2017 MM:ien saman sarjan finalistit Varlam Liparteliani (Geo) ja Aaron Wolf (Jpn). Tuolloin Wolf korjasi kullan kotiinsa jatkoaika heitto-waza-arillaan. Tälläkin kertaa ottelu oli tasaista kamppailua otteista, georgialaisen hallitessa otteita ja japanilaisen passaillessa. Ajattelin muutamaan kertaan antaa japanilaiselle varoituksen yhden puolen otteesta, mutta varoituksen harkinta-aikana saivat ottelijat otteet ja hyökkäys kehkeytyi. Lisäksi ajattelin, etten ala ottelua kyseenalaisin varoituksin ratkaisemaan, vaan annan ottelijoiden hakea ratkaisun positiivisin suorituksin. Ensimmäisen varoituksen jouduin kuitenkin antamaan japanilaiselle päkittämisestä. Georgialaisella oli vahva selkäkahva, johon japanilainen joutui puolustautumaan päkittämällä ja lopulta polvilleen tippumalla. En komentanut heti matea, koska georgialaisella oli vahva hallinta tilanteessa ja tämä olisi voinut heittää polvillaan olevan vastustajansa vaikka o-sotolla selälleen, vaan odotin tilanteen raukeamista. Tilanne päättyi tuloksettomaan hyökkäykseen, jonka jälkeen annoin japanilaiselle shidon päkittämisestä valehyökkäyksen sijaan, koska päkittäminen tapahtui ennen polvilleen tippumista. Ottelun ratkaisu tapahtui noin puolisen minuuttia ennen otteluajan loppua, jolloin Liparteliani onnistui uchi-matassaan waza-arin arvoisesti. Jouduin antamaan hänelle loppuvarmistelusta vielä shidon, mutta muuten ottelu oli jo taputeltu ja georgialainen onnistui pitämään japanilaisen loppukiriryntäykset kurissa. Oli hienoa julistaa voittaja ja kävellä tatamilta pois, koska kenekään ei ollut tarvinnut puuttua finaalituomarointiini.

Edelliseen kisaan, parin viikon takaiseen Tel Avivin Grand Prixiin, verrattuna en päässyt matseihin sisälle yhtä hyvin. Oloni oli etenkin lauantaina jännittyneempi (kivuliaampi), enkä pystynyt nauttimaan hienoista otteluista ja suorituksista saatikka tuomaroinnista. Sunnuntai oli parempi ja pääsin mielestäni normaaliin tuomarointimoodiini, vaikka keskittymisessä olikin haasteita. Edellisessä kisassa saamani palautteen mukaisesti en korjauttanut ottelijoiden pukuja, kuin otteluiden lopussa. Toki monet ottelut olivat niin lyhyitä, etteivät puvut edes ehtineet vyön alta nousta pois. Pysyttelin myös ottelualueella. Artikuloin komennot etenkin sunnuntaina selvästi. Tästä kisasta opin sen, että häiriötekijät (esim. kipu) pitää saada pois kaivertamasta, jotta keskittyminen onnistuu paremmin, matseihin pääsee sisälle ja tuomaroinnista pystyy nauttimaan.

Nämä opit mielessäni on hienoa päästä tuomaroimaan kuukauden kuluttua pidettävään Marokon Grand Prixiin.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa