Tuomariraportti MM-kilpailusta Budapestista 28.8.-3.9.2017

Tuomaripalaverissa ei käyty sääntöjä lainkaan läpi vaan kerrottiin, että uusista tarkennuksista päätetään Kroatian GP:n yhteydessä olevassa kokouksessa ja ne tulevat maailman laajuisesti käyttöön vasta tammikuun alusta. Joissakin maanosissa uudet säännöt saatetaan ottaa käyttöön heti kokouksen jälkeen eli lokakuun alusta. Huhujen mukaan waza-ari-awazate-ippon olisi tulossa takaisin, joko kahden tai kolmen waza-arin seurauksena, golden score aloitettaisiin tyhjällä pistetaululla ja ipponin määritelmää helpotettaisiin hieman rullaavien alastulojen suuntaan. Mutta kuten sanottua, nämä ovat vasta huhuja.

Kisan ekana päivänä matollamme tuomittiin alkuotteluissa N-48 otteluita. Vaikka tunsin osaavani homman mennessäni ekaan otteluuni tuomariksi, niin täytyy myöntää, että tunsin silti hieman ylimääräistä jännitystä kehossani. Ekan ottelun alku meni tosiaan tunnustellessa ja jätin pari varoituspaikkaa käyttämättä. Eivät pöytätuomaritkaan niitä ehdottaneet, joten homma oli kuitenkin aika hyvin kontrollissa. Loput päivän ottelut sujuivat kohtuullisen hyvissä merkeissä. Pari kertaa piti odottaa tosin pöytätuomareilta apuja hankalan alastulon selvittämiseksi. Vasta semifinaalissa sain tuomita ensimmäisen ja viimeisen M-60 kg Uzb-Aze ottelun, joka jäikin tuon päivän viimeiseksi mattotuomaroinnksi. Finaalissa sain tyytyä naisten finaalin pöytätuomarointiin.

Tiistaina MM-urakkaa jatkettiin M-66 painoluokan otteluiden parissa. Tuomarointini jatkui samalla tavalla kuin maanantaikin eli hyvässä kontrollissa ja rauhallisessa ja luottavaisessa mielentilassa. Sukeltamiset ja päälleen alastulot näyttivät olevan hankalia tilanteita. Esimerkiksi M-66 Isr-Rus semifinaalin jatkoajalla israelilainen tuli mielestäni alas tarkoituksellisesti päälleen, joten komensin tilanteen jälkeen maten ja odotin pöytätuomareilta varmistusta hansokun antamiseksi. Nämä kuitenkin pyysivät antamaan heitosta waza-arin. Samahan se periaatteessa oli millä venäläinen ottelun voitti, heittopisteellä taikka vastustajan varoituksella, mutta oma käsitykseni silta-alastulon tulkinnasta sekoittui pahasti. Päälleen alastuloja sallittiin muutenkin poikkeuksetta. Joko senkin linja on muuttunut tai sitten tuomareilla ei vain riittänyt rohkeutta hansokumakesta päättämiseksi.

Päivän loppupalaverissa mainittiin, ettei tuomari saa odottaa päätöstä pöytätuomareilta vaan hänen on tehtävä päätös välittömästi. Minusta tuntuu, että tällä viitattiin ainakin tuohon yhteen tilanteeseen, jonka varmistutin pöydältä ja jonka ratkomiseen myös komissaarit osallistuivat. Ihmetyttää vain se, että miten päälleen alastulosta annettavan hansokun voi antaa yksin mattotuomarina? Ei mitenkään. Siihen tarvitaan pöytätuomareiden siunaus ja yleensä senkin lisäksi komissaarien tuki. Toisaalta taas jos pöytätuomarit haluavat tilanteen videolta tarkistaa, niin on parempi pitää ottelu keskeytettynä ja odottaa päätöstä kuin antaa ottelun jatkua ja tilanteiden mahdollisesti muuttua.

Keskiviikko avasi pääsyn mitaliotteluihin mattotuomarina. Alkuotteluissa tuomittiin M-73 otteluita. Mielestäni päiväni sujui yhtä hyvin kuin aiemmatkin päivät - pysyin rentona ja tyynenä ja nautin tuomitsemistani ja katsomistani otteluista. Ennen finaaleja EJU:n sporttijohtaja tuli juttusille ja pyysi minua rohkeammin näyttämään kanttini vieläkin jämäkämmällä tuomaroinnilla ja omien päätösteni julistamisilla.  Finaaliblokin kahdessa peräkkäisessä ottelussa: M-73 Jpn-Aze semarissa ja N-57 Por-Fra pronssimatsissa oli helppo tuomita, koska otteluissa ei tapahtunut mitään erikoista ja tuon puhuttelun seurauksena itseluottamukseni ja tyyneyteni oli huipussaan.

Torstai avasi tien kultaotteluun. Torstaina saimme tuomita M-81 kg painoluokan otteluita. Tuomitseminen sujui ennallaan eli suhteellisen varmasti. Tällä kertaa matollamme tapahtui kuitenkin pari mielenkiintoista tuomiota: Uzb-Jpn ottelu päätettiin kummalliseen japanilaisen jalasta tarttumis-shidoon (->hansokuun), vaikka tämä oli uzbekin jaloista tarttuessa neljällä raajalla tatamissa eli ne-wazassa. Lisäksi uzbekki teki räikeän mattoon vedon, josta ottelu olisi pitänyt tasoittaa kahteen shidoon ja jatkaa ottelua japanilaisen hansokun sijaan. Myös toisessa ottelussa oli osallisena uzbekki mutta vastustajana tällä kertaa venäläinen. Uzbekki rullasi vastaliikkeellä venäläisen tämän omasta uchimatasta hartioilleen. Tilanne näytti myös jostain kulmasta katsottuna venäläisen sukellukselta, mutta minusta tästä tilanteesta olisi pitänyt antaa uzbekille waza-ari. Kumpaakaan ei annettu, vaan pitkän videotarkastelun jälkeen annettiin ottelun vain jatkua. Ottelu ratkesi sitten venäläisen jatkoaikavoittoon. Sain tuomita N-63 kultamitaliottelun Slo-Fra, jossa ranskalainen ei antanut slovenialaiselle mitään mahdollisuutta tämän räpiköidessä itsensä kolmella shidolla eli hansokulla (yksi valehyökkäys ja kaksi jalkaan tarttumis-shidoa) ulosajetuksi noin parin minuutin kohdalla.

Perjantaina tatamillamme ottelivat M-90 ja N-78 sarjat. Päivä sisälsi muutamia haastavia tilanteita, joista selvisin kuitenkin kunnialla pöytätuomareiden avustuksella. Keskustelua käytiin oliko tilanne ne-wazaa vai tachi-wazaa, pari julistamaani ipponia muutettiin waza-areiksi. Sain kuitenkin tuomita finaaleissa N-78 Jpn-Fra kultaottelun, joka meni ihan mukavasti brassin hallitessa ottelua.

Lauantaina tuomittiin M+100 kg otteluita. Pääsin tuomitsemaan myös pari Teddy Rinerin ottelua. Eka hänen tuomitsemansa ottelu jännitti hieman, muttei kuitenkaan niin, että aivot olisivat olleet jumissa ja niinpä tuomitseminen sujui hyvin. Toki ei se matsi mitään judollisia haasteita asettanut: Riner heitti waza-arilla ja otti sidonnan perään. Ennen finaaleja komissaarit kävivät sanomassa, että antaisimme ottelijoiden ratkaista ottelut ottelemalla, ei shidoilla. Sain tuomita M-100 kg Jpn-Geo finaalimatsin. Annoin siinä juuri ne shidot, jotka mielestäni oikeudenmukaisuuden mukaan pitikin antaa. (Vaikka komissaarien mielestä niitä ei varmaan olisi niitä pitänyt, niin eivät he niitä poiskaan otattaneet, koska se olisi ollut liikaa sen Riner-Tushisvili semarin shido-sekoilun lisäksi). Ottelu meni jatkoajalle georgialaisen kahden shidon johdossa. Jatkoajalla japanilainen onnistui kuitenkin o-uchissaan waza-arin arvoisesti. Täten kenellekään ei jäänyt epäselvyyttä kuka matsin ratkaisi.

Sunnuntain sekajoukkueotteluiden aikana tunnelma oli välillä katossa. Fra-Hun herätti katsomon möykkäämään ja tunnelma oli huikea Unkarin sankarin Miklos Ungvarin kuristaessa vastustajansa. Kisaurakkani päättyi Jpn-Korea semifinaalin kahden keskimmäisen kivikovan ottelun tuomarointiin. Finaaleihin minua ei enää huolittu. Tunsin itsekin, että kiintiöni ("mahani") oli jo täynnä ja takkini oli aikalailla tyhjä: kolme kultamitaliottelua ja yksi pronssiottelu tuomittuna ekoissa MM-kilpailuissani. Olin jo näyttöni tässä kisassa antanut.

Kilpailun shido-linja oli todella heitteleväinen päivittäin, alku- ja finaaliotteluittain. Välissä meitä ohjeistettiin antamaan shidoja herkemmin ja lopussa lähes kiellettiin antamasta niitä muutoin kuin todella selvissä tilanteissa. Finaaleissa odotettiin ottelijoiden ratkaisevan ottelut itse ilman tuomarin shidoilua. Ainakin minuun tämä sekoilu vaikutti, niin etten enää viimeisenä päivänä antanut parista selvästä tilanteesta, Ungvarin mattoon vetosta ja hänen vastustajansa matolta pakenemisesta shidoa. Monissa muissakin otteluissa jätettiin selviä shidoja antamatta tai niiden antamisesta oltiin komisaarien kanssa erimieltä. Minusta shidoja pitää kuitenkin antaa tarvittaessa rohkeastikin. Oma kokemukseni +100 kg otteluista oli sen suhteen rohkaiseva. Annoin ensimmäiset varoitukset nojaileville ottelijoille rohkeasti, jolloin ottelijoiden oli alettava ottelemaan. Täten nähtiin useita komeita heittoja, jotka olisivat varmaan jääneet näkemättä, mikäli ottelijoille olisi annettu tilaa blokata hihansuista tai päkittää kädet suorana. Waza-arin kriteereitäkin helpotettiin vähän niin kuin tilanteen pakosta, kun useista maha/kylki-alastuloista annettiin pisteet eikä linjasta voitu sitten jatkossakaan livetä. Shido- ja alastulolinjaa olisi yhtenäistänyt kisan alkupalaverissa pidetty info, jossa asia olisi tuotu kaikkien tietoon. Nyt kukaan: tuomarit, valmentajat tai ottelijat eivät tienneet täysin miten tatamilla pitää otella.

MM-kilpailu oli todella raskas kokemus seitsemänä pitkänä päivänään: matsit alkoivat kymmeneltä ja finaalit loppuivat kuuden-seitsemän aikoihin. Päivän aikana tuli 7-10 mattotuomarointia ja tuplasti pöytätuomarointeja. Käytännössä tuomitaan joka toisessa ottelussa joko mattotuomarina tai pöytätuomarina. Koska koko aikaa ei voi olla täydellisesti keskittyneenä, pitää nuo matsien väliset ajat ja ruokatauko lepuutella mieltä. Lisäksi jatkuva energian saaminen on taattava, ettei verensokeri pääse laskemaan eikä haksahduksia pääse tulemaan tatamilla. Virkeänä pysyminen vaatii riittävää yöunta. Itse koin parhaaksi palautumiseksi aikaisin nukkumaan menemisen, heräämisen vähän aiemmin ja 40-60 min herätysjumpan tekemisen läheisessä puistossa. Jumpan teema oli fiiliksen mukainen: jos tunsin, että keho ja mieli olivat ylikierroksilla, niin rauhoittelin niitä rauhallisilla liikkeillä. Jos sen sijaan tunsin väsymystä, niin herätin itseni rivakoilla liikkeillä. Välillä kun ei olisi enää ”huvittanut” (viimeisenä päivänä) motivoin itseni ajattelemalla, että kisa on kuitenkin kauden päätapahtuma urheilijoille. Eivät he ole tahkonneet jo viittä/kuutta päivää vaan ovat esillä ensimmäistä päivää. Täten sain motivaation nousemaan ja pystyin nauttimaan matseista ja tuomaroinnista jälleen.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa