Tuomariraportti alle 18 v EM:istä Tallinnasta 21.-23.6.2013

 

Kisojen sääntöpaketti

- on annettava herkemmin varoituksia ja näytettävä ne oikeilla käsimerkeillä, erityisesti negatiivisesta judosta: valehyökkäyksistä, mattoon vedoista, päkittämisistä, yhden käden otteista...

Kommentteja tuomarisysteemistä

- yhden mattotuomarin systeemi toimii hyvin, jos kulmatuomarit voidaan korvata videokameroilla ts. avustavilla on kaksi näyttöruutua ja niihin sopivat ohjelmat kuvan uudelleen katsomiseksi

- radioita korvanappeineen ei tarvita, yleensä selvitään jo käytössä olevalla nyökkäys-/pään puistamissysteemillä, tosin ne taidetaan vaatia nykyään kaikkiin EJU:n turnauksiin

- kontakti mattotuomariin/avustaviin otetaan entiseen tapaan maten aikana, ei kesken tilanteiden. Varoituksen annossa ei saa olla niin kiire, että tilanne pitää katkaista matella. Mate julistetaan ottelun normaalissa suvantovaiheessa.

Itse raportti tuntemuksineen

Perjantai-illan palaverissa pääosan ajasta äänessä oli EJU:n tuomarikomission pj. Jan Snijders, joka painotti tuomarin tehtävää kasvatuksellisessa merkityksessä: kumarrukset tuli vaatia alussa ja lopussa. Seuraavat asiat tuli myös hänen puheessaan mainittua: Ottelijoiden pitää hakea molempien käsien ote: jos otteen irrottaa pitää hakea uusi ote välittömästi, molemmilla käsillä otteen irroittamisesta pitää varoittaa, cross gripistä pitää antaa varoitus, mikäli ei tule todellista hyökkäystä ja näennäisestä aktiivisuudesta pitää antaa varoitus. Rajatilanteissa pitää odottaa tilanne loppuun ja odottaa mahdollinen newazajatko ennen matea. Smolin tarkensi rajatilannetta toteamalla, että vain ensimmäinen hyökkäys newazassa rajan ulkopuolella voi tuottaa pisteitä ts. jos sidonnan ottanut ottelija joutuukin alakynteen ulkopuolella, pitää komentaa mate.

Koska kutakin tatamia kohden oli vain viisi tuomaria, tiesi se runsaasti töitä ja minimaalisesti taukoja. Systeemillä, jossa oltiin kerran mattotuomarina ja kaksi-kolme kertaa avustavana korkeintaan parin ottelun tauolla, tiesi päivän päätteeksi tuominneensa tarpeeksi. Tallinnan European Openista viisastuneena ja radion käytön holtittomuuteen kypsähtäneenä pidimme aamulla mattomme tuomareiden kesken palaverin, jossa sovimme radion käytöstä sen, että sitä käytetään ainoastaan, jos mattotuomari ei vinkkauksia usko. Paha vain, että mattomme tarkkailija ei ollut palaverissa mukana ja tuppasi huutelemaan ohjeitaan vähän mihin aikaan tahansa. Luulisi heidän ymmärtävän, ettei kesken aktiivisen jakson kannata shidoja ruveta ehdottelemaan, mutta ei... Päivä sujui muuten kohtuullisen hyvin, mitä nyt Snijders ja mattomme tarkkailija Achilles ottivat yhteen varoituslinjasta: Snijders vaati niitä roppakaupalla lisää, kun taas Achilles olisi ollut maltillisemmalla linjalla. Tilanne ratkesi Achilleksen kommenttiin "Yes sir, more penalties..." ja sen jälkeen hän antoi meidänkin tietää Snijdersin linjasta, muttei itse asiassa sitä ensimmäisen kuluneen viiden minuutin jälkeen enää vaatinut.

Tuomarointini sujui kohtuullisesti, mutta paria tilannetta olisin petrannut: 55 semifinaalissa ehdotin viimeisillä sekunneilla tapahtuneesta lakaisusta yukoa, vaikka se omastakin mielestäni oli heikko yuko, mutta suurin ottelussa, pyyhittivät avustavat sen pois, jolloin ottelu ratkesi ensimmäisellä minuutilla annettuun shidoon. Finaaliosuudessa sain tuomita 60 kg pronssimatsin, jossa annoin molemmille ottelijoille pari varoitusta ottelemattomuudesta ja lopulta ipponin rajalla tapahtuneesta vastaheitosta. Pieni kauneusvirhe tuli tuossa ipponin julistuksessa, jossa komensin ensin ipponin, maten avustavien tarkistuksen ajaksi ja vasta kun sain vahvistuksen ipponista niin soremaden. Tuo mate oli turha komento litannian keskellä. Avustavana toiminut alankomaiden Henk Blugge kertoi palautteessaan, että olisin voinut antaa enemmän varoituksia. Kysyin häneltä, että: "Missä vaiheessa, jos ottelijoilla on kumikatat ja tilanne on päällä, eikä ottelussa ole suvantovaihetta maten antamiseksi?". (Ottelussa oli kolme matea, joista kahdessa annoin shidot molemmille, yhdessä en antanut varoitusta.) Hank vastasi, että: "Tosiaan, matea ei kannata komentaa, jos ottelijoilla on kumikatat."

Lauantain palaverissa Snijders sanoi olevansa tyytyväinen perjantain esityksiimme ja erityisesti ryhmien yhteistyöhön. Hän kertoi valinneensa kisoihin tarkoituksella tuoreita, jopa viime vuoden lisenssituomareita, sekä sopivasti kokeneempaa kaartia, jotka voivat olla suureksi avuksi nuoremmille. (Vanhinta kaartia edusti Henk Blugge, olympiatuomari Hollannista, joka vilpittömällä olemuksellaan ja tarinoillaan laajensi meidän kaikkien nuorempien näkemyksiä tuomaroinnista.) Snijders pyysi edelleen antamaan enemmän varoituksia ja välttämään 0-0 tilanteessa jatkoajalle päätyviä otteluita. Smolin lisäsi, että mikäli pistetaulu on tyhjä noin 1 1/2 minuutin kohdalla, niin silloin pitää tuomarin aina sopivin väliajoin (30 s.) tarkastaa ottelun tilanne ja kenties varoittaa tuolla periodilla negatiivisemmin otellutta (joka on itseasiassa hyvä käytäntö). Näillä eväillä lähdettiin siis tuomitsemaan matollamme esiintyvien -57 ja -63 tyttöjen otteluita.

Tämä päivä osoittautui muutettujen pistesuoritusten päiväksi myös muillakin kuin itselläni. Omalla kohdallani muutatettiin kolme pistesuoritusta kolmessa ottelussa yhdeksästä. Parissa ottelussa avustavat olivat erityiseen tarpeeseen, koska alatulo tapahtui täydellisesti minusta poispäin torin takana. Oikeat pisteet löytyivät pikaisen silmäyksen avulla avustaviin tuomareihin. Eräs -57 ottelu oli hankala: molemmat tekivät jonkin sortin polviseoinageja vuoron perään jokaisesta hazimesta, joten passiivisuuttakaan en voinut kummallekaan antaan, eivätkä avustavatkaan niitä minulle ehdottaneet. Jonkun mielestä (lue Snijdersin) ne olisivat täyttäneet valehyökkäyksen merkit.. Jokatapauksessa jatkoajalle mentiin 0-0 tilanteessa varoituksitta. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt taisi hukka periä meikäläisen, koska en osannut varoituksia sopivasti varsinaisella otteluajalla antaa. Onneksi ottelu sai kuitenkin hyvän päätöksen wazarin arvoisesta heitosta. Mitään palautetta en komissaareilta ottelusta saanut, joten jonkun kai sekin ottelu oli sitten hoidettava. Vahingosta viisastuneena päätin olla seuraavassa ottelussa varoitusten suhteen tarkempana ja annoinkin niitä molemmille parisen kappaletta. Koska tilanne oli niiden suhteen tasan, mentiin taas jatkoajalle. Jatkoaikaa oli mennyt noin minuutti, brttiottelijan painostaessa venäläistä vastaan, kun kysyin avustavilta ottelun päättävän varoituksen lupaa. Sitä ei kuitenkaan tullut, vaikka kuinka nostelin kulmakarvojani ihmetyksestä. Jatkoaika jatkui ja jatkui väsyneiden urheilijoiden otellessa kuntonsa rajoilla. Onneksi neljän minuutin kohdalla venäläinen ottelija teki virheen eli mattoonvedon, jolloin ottelulle saatiin edes jonkinlainen asiallinen ratkaisu. Erään varoituksin päättyneen ottelun jälkeen Smolin näytti minulle videota eräästä alastulosta, josta olisi kuulemma pitänyt antaa yuko. Totesin hänelle, mikä näkyi nauhaltakin, että heitto avautui minusta poispäin, joten en voinut alastuloa nähdä ja lisäksi katsoin selkeästi avustaviin pistettä kysyen. Koska hekään, eikä Smolin itsekään, tilanteesta ottelun tuoksinassa olisi pisteitä antanut, niin yuko jäi antamatta. Jokatapauksessa ottelija, joka tuon kaadon teki, voitti ottelun vähemmillä varoituksilla. Näine tapahtumine en paljoa finaaleilta odottanut. Sain kuitenkin tuomita -66 finaalin, joka sujui mukavasti avustavien avulla pari varoitusta jakaen, heitosta yukon tuomiten, osaekomin julistaen ja sankakun toiminnan uken taputuksesta havaiten. Olin myös parissa ottelussa avustavana. Noissa jatkoaikaotteluissa tein sen minkä kykenin siinä hetkessä ja siinä tilanteessa, parempaan en olisi pystynyt, vaikka jälkikäteen voisi sanoa, että varoituksia olisi voinut antaa enemmän.

Sunnuntain aamupalaverissa Snijder painotti mattotuomarin päällikkyyttä, avustavilta ei pidä aina katsoa kommenttia. Hefka ohjeisti antamaan varoituksia niille ottelijoille, jotka vetäytyvät rajalle ja tekevät puolittaisen hyökkäyksen näyttääkseen aktiivisilta. Achilles pyysi näyttämään varoitukset oikeilla merkeillä, ei aina kissalla. Smolin sanoi, ettei pelkistä uken työnnöistä mattoon pidä antaa pisteitä, koska työntöjä ei luokitella heitoiksi.

Sunnuntai alkoi omalla kohdallani terävissä merkeissä, annoin varoitukset heti, enkä jäänyt odottamaan "toista" valehyökkäystä tai virhettä. Sijoituin tatamilla riittävän kauas ottelijoista (oma puolisko ottelijoilla ja minulla), joten näin alastulot hyvin ja tuntui siltä, että tilanteissa oli enemmän aikaa reagoida, jolloin tuomiosta tuli hyvin harkittuja. Yhteistyö pelasi erityisen hyvin avustavien ja matolla olleiden tuomarien kanssa avustavana ollessamme ja keskutelutyylillä mattoamme johtaneen Hefkan kanssa. Pisteiden muutoksia tapahtui pari, muuten päivä sujui hallitusti jokaisesta ottelusta ja tilanteesta tuomarin näkökulmasta nauttien. Tiesin, että päivä oli mennyt hyvin, joten nimeämiseni -70 finaalin, +70 ja +90 pronssimatsien mattotuomariksi tuntuivat mahtavilta mahdollisuuksilta näyttää taitoni ja onnistua. Luotin itseeni ja avustavien yhteistyöhön ko. otteluihin mennessäni, joten niihin oli helppoa ja luottavaista mennä. Ennakkoajatusteni mukaisesti homma pysyi hyvässä kontrollissa kaikissa noissa otteluissa. Aiemmin ehkä hieman pelkäsin vastaavia tilaisuuksia ja odotin niissä tapahtuvan jotain ennalta-arvaamatonta, joten niitä sitten useammin tapahtuikin. Nyt uskoin kaiken menevän hyvin ja niinhän siinä sitten kävikin. Enpä olisi parempaa päätöstä viikonlopulle voinut kuvitella, kuin onnistua noissa tärkeissä otteluissa hyvin.

Kokemuksena viikonloppu oli mahtava: Tuomarit tulivat hyvin juttuun keskenään, kaikki auttoivat toisiaan, tuomareiden kesken vallitsi luottamuksen, kunnioituksen ja tasa-arvoisuuden ilmapiiri, riippumatta lisenssin arvosta tai sen saantivuodesta. Lisäksi tuomarointini onnistui tärkeässä paikassa hyvin ja olin finaaleissa tuomarina jokaisena päivänä. Kisaorganisaatiolle voi antaa arvosanaksi täyden kympin: kuljetukset, majoitus, järjestelyt kisapaikalla ja vieraanvaraisuus olivat esimerkillisiä. Näistä kisoista kotiutui ainakin tyytyväisiä tuomareita. Ensi vuoden kreikkalainen kisaorganisaatio saa siis tehdä töitä pistääkseen paremmaksi.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohden uusia haasteita.

Veli-Matti Karinkanta

IJF-A-tuomari

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa