Kuvassa kolmostatamin tuomareiden dreamteam vasemmalta lukien: Eduardo Garcia (Portugali), Davor Marinic (Kroatia), Frank Doetsch (Saksa) ja Rasim Zakirov (Venäjä). Takana seisomassa: Veli-Matti Karinkanta (Suomi).

Alle 23-vuotiaiden EM-kilpailut 15.-17.11.2013 Bulgarian Samokov

Kisoihin oli tullut 276 kilpailijaa 37 maasta. Tuomareita oli kutsuttu 15 kpl kolmelle matolle. EJU:n tuomarikomissaareista paikalla olivat päällikkö Jan Snijders ja jäsenet Franky De Moor, Marian Hefka ja Franz Ocko.

Säännöistä ja tulkinnoista

Torstai-illan palaverissa kertoi Snijders muutamia tärkeitä täsmennyksiä kymmenen kuukautta testikäytössä olleisiin sääntöihin ja muihin mielenkiintoisiin tilanteisiin. Sääntöjä oli pohdittu uudelleen heti alle 20 v. MM:ien jälkeen IJF:n tuomari- ja valmentajaporukassa.

1) Ne-wazatilanteet ottelualueen ulkopuolella: Jos allaoleva pääsee esim. sidonnasta pois ja onnistuu hyökkäämään välittömästi ja tehokkaasti esim. sidontaan pitää tilanteen antaa jatkua. Tuomarin pitää siis aina komentaa ottelualueen ulkopuolisissa sidonnasta poistuloista toketa ja vasta sitten, jos tilanne ei kehity, mate.

2) Reaktiomaisista jalkaan koskemisista ts. merkityksettömistä läpsyistä ei anneta hansokua.

3) Kuristus helmalla: Kuten säännöissä sanotaan, ei edelleenkään saa kuristaa vastustajaansa helman alaosalla, vaikka MM:ien jälkeen tästä eriäviä mielipiteitä esitettiinkin. Taustalla on turvallisuus: kuristuksen saa niin vahvaksi, että se voi vahingoittaa vastustajaa. Helmakuristuksesta annetaan shido.

Muita Snijdersin huomioita:

Otteista: Hallitsevalla otteella vastustajansa linkkariin painavalle ottelijalle pitää antaa varoitus, ei siis kuten aiemmin on poikkeuksetta toimittu, eli annettu varoitus linkkarissa olevalle.

Varoituksista: ei ole hyvä, että shidoja annetaan, eikä varsinkaan jos annetaan hansokuja. Varoituksia pitää kuitenkin antaa: vääristä otteista (erit. ristikahva), valehyökkäyksistä ja ottelualueelta pakenemisista. (Otapa tästä sitten selvää...)

Snijders kuulutti myös mattotuomarin johtajuutta. Hänen mukaansa mattotuomarin on johdettava ottelua tehden omia päätöksiä ja ainostaan poikkeustilanteissa katsottava apuja pöydän takaan. (Vaikka käytännössä homma toimii parhaiten yhteistyöllä, varoitukset kannattaa varmistaa avustavilta, ettei tule turhia peruutuksia ja pisteiden hyväksyntä pitää saada myös avustavilta.)

Yleisen mielipiteen mukaan nykyiset uudistukset pysyvät ennallaan 99 % todennäköisyydellä - kunnes uudet tulkinnat otetaan taas käyttöön. "Kiveen hakatut" uudet säännöt julkaistaan kokonaisuudessaan viimeistään tammikuun puolivälissä olevassa EJU:n tuomari- ja valmentajaseminaarissa.

Omasta tuomaroinnistani

Perjantai alkoi omalta kohdaltani takkuisasti alle 52 ja 48 otteluiden parissa: kahdessa ensimmäisessä ottelussa muutatettiin kolme esittämääni wazaria yukoksi. Ihan selviä yukoja ne olivat toisesta katselukulmasta. Olisi pitänyt pystyä päättelemään paremmin kokonaisalastuloasento uken näkyville jääneestä kehosta ja tehdä sen perusteella oikea päätös tai pyytää apuja avustavilta. Lisäksi tatamimme tarkkailija Franz Ocko kehotti minua julistamaan rajaylityksissä aiemmin maten, kun nyt annoin ottelijoiden otella tilanteet liian kauas ja loppuun rajalla. Kolmannesta ottelusta pääsin tuttuihin uomiin ja tuomitseminen alkoi tuntua helpommalta ja yhteistyö avustavien kanssa onnistui vaivattomasti. Kenties ottelutkin tilanteineen olivat helpompia ja pisteet ja shidot löysivät paikkansa. Finaaleissa sain tuomita alle 60 kg pronssimatsin, joka päättyi nopeaan ipponin arvoiseen vastaheittoon rajalla. Vielä nopeampi oli naapurimatolla otellut Suomen Vadud Balatkhanov, joka kukisti pronssimatsissaan vastustajansa tehokkaalla kuristuksella. Onnea mitalistille ja valmentaja Seppo Myllylälle.

Koska Snijders painotti alkupalaverissaan varoitusratkaisujen huonoutta ja pistesuorituksien paremmuutta, jäi sellainen maku, että muutamissa otteluissa runnottiin suorituspisteillä johdossa ollut väkisellä voittajaksi, sillä vaikka tämä miten pakoili viimeiset parisen otteluminuuttia, jätettiin neljäs varoitus antamatta. Tatamimme tarkkailija allekirjoitti myös toteamuksen, jonka mukaan tilastot näyttävät paremmalta, jos ottelusta saadaan yukon eikä hansokumaken voitto.

Lauantaina matollamme pääsivät irti 73 kg miehet. Miehiltä odotettiinkin räväköitä otteita, mutta tulos ylitti kaikki odotukset: 25 ottelusta 22 päättyi ipponiin! Tuomitsin alkuotteluissa neljä kertaa: saldoksi tuli tuomittua kaksi heittoipponia, yksi kuristusippon ja yksi varoitusvoitto. Otteet olivat selkeitä ja yhteistyö pelasi avustavien kanssa mukavasti. Oli mukava tuomita. Finaaleissa tuomitsin naisten alle 63 loppuottelun. Ehdin antaa shidot molemmille, kunnes itävaltalainen paiskasi ranskalaisen vastustajansa rajalla selälleen ipponin arvoisesti.

Lauantain ottelut olivat judoa parhaimmillaan - myös finaaleissa. Komeita ja kovia heittoja ja tehokkaita mattoliikkeitä tulvillaan. Minskin Euroopan Openin nyhjäämisen jälkeen tämä kisa nostaa taas hymyn huulille ja uskon lajimme näyttävyyteen.

Sunnuntaina ryhmämme tatamilla mestaruudesta ottelivat 90 kg miehet ja 78 kg naiset. Miehet eivät päässeet lähellekään samaan tahtiin 73 miesten kanssa ja moni ottelu ratkaistiin varoituksilla. Naiset esittivät varmoja otteita ja shidot tulivat tutuksi kaikille. Tosin kovinkaan montaa ottelua ei päätetty hansokuun vaan kolmanteen shidoon. Itselleni haastavimmaksi otteluksi tuli eräs 90 kg:n ottelu, jossa molemmat ottelijat hakivat raivokkasti heittopaikkoja syliotteista saaden aikaiseksi lukuisia kumpi lentää ja mihin suuntaan tilanteita. Sininen, (slovakki) yukolla johdossa ollut ottelija, sai sitten tällin nenäänsä ja verta tuli molemmista sieraimista. Lääkäri paikkasi nenän tunkemalla sieraimiin vanutuppoja. Matsia jatkettiin ja aina ponnistustilanteessa lensi ottelijan nenästä verinen vanutukko tatamille veriroiskeiden kera. Näitä verisiä vanutuppoja ja roiskeita piti sitten vähän väliä siivoushenkilökunnan pyytää matosta siivoamaan. Itsessään ottelijan nenää paikattiin sallitut pari kertaa, mutta tatamia siivottiin useammin. Slovakin vastustaja sai kurottua yukon tappioaseman heitolla wazarin johdoksi ja kaiken päälle vielä sidonnasta yukon. Molemmat jatkoivat rikas/rutiköyhä-tyylistä ottelua tehokkaita ja vaarallisia heittopaikkoja saaden. Slovakki onnistui sitten kaatamaan vastustajansa pyllylleen ja työnsi tämän siitä selälleen. Koska pyllylleen tulon ja selälleen menon välissä oli selvä tauko, en edes harkinnut antaa pisteitä heitosta. Yllätykseni oli siis melkoinen kun avustavat pyysivät minua tsekkitarkkailijan johdolla julistamaan heitosta tasoittavan wazarin. Onnekseni tuo mielestäni vääryyttä kokenut vastustaja lennätti kumppaninsa komeasti seuraavasta tilanteesta katolleen ja korjasi voiton puhtaalla ipponilla. Jälkeenpäin videolta tuota pyllywazaria katsoessani en edelleenkään olisi antanut siitä pisteitä. Tarkkailija totesi piste-epäilyyni, että se oli siinä rajalla, pisteitä tai ei, molemmat olivat ok.

Alkuotteluiden pari viimeistä 70 kg ottelua päättyi jatkoaikavaroituksiin. Olin niissä otteluissa avustavana ja yritimme kolmikkomme kanssa tehdä kaikkemme hyvän maun ja urheilullisuuden rajoissa shidoja ehdottaen ja hyväksyen, jotta jatkoaika olisi vältetty, siinä kuitenkaan onnistumatta. Molempien otteluiden naisten otteet, hyökkäykset ja tatamilta poistumiset olivat tasavahvoja ja eroja ei syntynyt. Otteluiden jälkeen Snijders tuli kertomaan meille, että viiden minuutin aikana olisi ero pitänyt saada varoituksilla aikaan - vaikka väkisin. Avustavien tuomareiden toimintavaksi hän ehdotti keskustelun poisjättämistä ("Ei siinä mitää keskustelua tarvita."), ja palaamista vanhaan kommunikointitapaan: joko hyväksyy tai hylkää mattotuomarin toimet tai sitten lyhyesti ehdottaa parempaa ratkaisua ja lopullinen päätös tehdään enemmistö kolmesta periaatteella. Finaaleissa tuomitsin 100 kg miesten pronssimatsin, jossa Viron Minaskin heitti vastustajansa toisesta hazimesta selälleen mattoon ipponin arvoisesti, tosin aika rullaavasti mutta omasta ja avustavien mielestä riittävän ipponimaisesti- pääsin siis aika helpolla. Olin lisäksi muutamissa otteluissa avustavana.

Nämä kisat menivät omalta kannaltani hyvin. Minskin European Openin huonot fiilikset pyyhkiytyivät pois ja epävarmuuden tilalle tuli varmuus ja myönteisyys selviämisestä tuomarina tällä tasolla. Jokaisena päivänä finaaleissa tuomitseminen, vaikken mitään huippuotteluita saanutkaan tuomita, oli hieno ja rohkaiseva kokemus. Tästä on mukava jatkaa kohden ensivuoden uusia haasteita.

Veli-Matti Karinkanta

Kuvassa kolmostatamin tuomareiden dreamteam vasemmalta lukien: Eduardo Garcia (Portugali), Davor Marinic (Kroatia), Frank Doetsch (Saksa) ja Rasim Zakirov (Venäjä). Takana seisomassa: Veli-Matti Karinkanta (Suomi).

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa