Tuomariraportti Osakan Grand Slamista 22.-24.11.2019

Kisan alkupalaverissa tuomaripäällikkö totesi, että toivoo kaikilta todella hyvää esitystä, koska ottelijoiden panokset olympialaisten suhteen kasvavat kisa kisalta. Lopuksi hän sanoi, ettei toivota onnea, koska tällä tasolla sitä ei enää tarvitse. Olen kyllä asiasta toista mieltä. Onnea tarvitsevat kaikki ja sitä tarvitaan kisassa kuin kisassa ja ottelussa kuin ottelussa. Onnella on myös sellainen piirre, että sillä on tapana tapahtua mitä enemmän on harjoitellut ja mitä paremmin on valmistautunut.

 

Asetin tavoitteekseni rangaista nyhjäysotteluissa tiukemmin. Mielestäni siinä onnistuinkin paremmin ja löysin mielestäni varoituksien paikat otteluista. Yksi mielenkiintoinen tilanne tapahtui N-57 kg Nzl-Pol ottelussa, jossa uusiseelantilainen teki seoi-otoshi-hyökkäyksen ja lähti nousemaan ylös. Ylösnousun aikana puolalainen lähti kiertämään jujiin, jolla saikin vietyä vastustajansa mattoon ja taputtamaan. Mietin hetken, että oliko tilanne pystylukko, mutta päätin kuitenkin julistaa ipponin. Ilmeisesti päätös oli oikea, koska en tilanteesta mitään palautetta saanut. Omasta mielestäni missään otteluissa ei ollut vaikeuksia, joten olin päivääni tyytyväinen, vaikken finaaleissa yhtä pöytätuomarointia enempää saanutkaan tuomita.

 

Päivän loppupalaverissa todettiin, että jos ja kun ottelussa on suuret panokset ja ottelijat ottelevat aktiivisesti kannattaa ottelijoiden antaa ratkaista ottelu eli odottaa suoritukseen saakka, eikä ratkaista ottelua varoituksella. Muistutettiin myös, että on huomattava ero onko ottelija puolustavassa asennossa vastapelurin painostavasta otteesta johtuen vaiko omasta halusta. Parissa tapauksessa varoitus annettiin nimittäin alaspainajan sijaan alaspainetulle, vaikka alaspainajaa olisi pitänyt varoittaa. Puvunkorjaus-shidon suhteen selvisi, että IJF:ssä toimitaan nykyään samalla tavalla, kuin muitakin varoituksia annettaessa, eli ensiksi näytetään puvunkorjausmerkkiä ja sitten julistetaan shido. Tämä poikkeaa siis EJU:ssa vallalla olevasta tavasta, jossa ensin julistetaan shido osoittamalla ottelijan vyötä ja näyttämällä vasta sitten puvunkorjausmerkki. 

 

Olen tyytyväinen myös kilpailun toisen päivän tekemiseeni, vaikka se palkinto, eli mitaliotteluiden mattotuomarointi jäi toteutumatta. Semifinaaleissa pääsin kuitenkin M-73 JPn-Jpn otteluun mattotuomariksi, joten sen suhteen parannusta tuli ensimmäiseen päivään verrattuna. Ainoa hankala ottelu oli N-63 Cub-Den ottelu, jossa en löytänyt varoituksen paikkoja millään, vaikkei ottelu mikään tekninen riemukulku ollutkaan kummankin ottelijan esittäessä tasapaksua vääntämistä. Jouduin antamaan varsinaisen otteluajan loppupuolella kuubalaiselle valehyökkäysvaroituksen tarkkailijan käskystä. Mielestäni hyökkäys oli todellinen, eikä siitä olisi pitänyt antaa varoitusta. Ottelu ratkesi jatkoajalla kuubalaisen waza-arin arvoiseen heittoon, joten sen suhteen lopputulos oli kuitenkin reilu. 

 

Päivän loppupalaverissa sanottiin nyt kenties ensimmäistä kertaa ääneen, että alkuotteluissa pitää varoituksien suhteen olla tiukempi eikä otteluita saa päästää jatkoajalle, mikäli ne voidaan ratkaista varsinaisella otteluajalla. Alkuotteluissa kaikkien ottelijoiden taidot eivät ole kuulemma huippuluokkaa ja siksi taitamattomista ottelelijoista halutaan päästä eroon nopeasti. Finaaleissa ottelijat ovat kuulemma niin taitavia ja erot pieniä, että niissä kannattaa varoituksia pantata, jotta saataisiin ottelun ratkaisu suorituspistein.

 

Kilpailun kolmas päivä sujui mielestäni jälleen kontrollissa sekä ottelijoiden kontrolloinnin että oman mieleni suhteen. Intuitioalastuloarviointeja en tehnyt, vaan harkitsin jokaisen päätöksen tarkasti. Finaaleissa tuomitsin N+78 Cub-Jpn kultamitaliottelun, joka oli tasaista ja tylsää raskaiden painoluokkien puristamista, mutta jonka japanilainen onnistui kuitenkin jatkoajalla waza-arin arvoisella jalkakoukulla voittamaan.

 

Tämä kilpailu oli pitkästä aikaa ensimmäinen kisa, jossa minulle ei tullut ainakaan omasta mielestäni tyhmiä virheitä, sellaisia joissa hätäilen alastulojen arvioinnissa enkä harkitse niitä riittävästi, vaan julistan selvästi väärän suorituspisteen. Päälliköt ovat pyytäneet meitä olemaan inhimillisempiä ottelijoita kohtaan esim. varoitusta julistaessa, niinpä hain aina varoitettavaan ottelijaan katsekontaktin varoituksen julistaessani. En tätä mitenkään tietoisesti tehnyt, mutta ajattelin varoitusta antaessani seisovani vakaasti sen takana ja sen takia sen katsekontaktin hain. Ainakin IJF:n tuomarikomission sihteeri kehui ”uutta” tyyliäni ja sanoi, etten vaikuta enää robotilta vaan inhimillisemmältä tuomarilta.

 

Tästä on hyvä jatkaa vuoden viimeiseen, parin viikon päästä Kiinassa, Qingdaossa, pidettävään Mastersiin.

 

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa