Tuomariraportti Montrealin GP:stä 5.-7.7.2019

Kisan aloittavassa tuomaripalaverissa pyydettiin tuomareita olemaan rauhallisia ja harkitsevia. Liian nopeat liikkeet näyttävät huonolta ja liian nopeasti tehdyt päätökset ovat monesti vääriä.

Kumarrukset pyydettiin kontrolloimaan ja tarvittaessa vaatimaan niiden tekeminen ottelijoilta niin ottelun alussa kuin sen lopussakin. Myös negatiiviseen judoon pyydettiin puuttumaan tiukasti. On eri asia hyökätä todellisesti, kuin esittää aktiivista. Näitä aktiivisuuden esittäjiä pitää rangaista shidolla. Vaikka kisan osallistujamäärä on kohtuullisen alhainen ja siten tuomitut määrät pieniä, pyydettiin tuomareita silti säilyttämään keskittymisensä. Valmentajat pyydettiin myös pitämään ruodussa.

     Ensimmäisen päivän alkuotteluiden viimeinen ottelu semifinaali Isr-Kor oli hankala tuomittava, koska näennäisesti aktiivisempi israelilainen piti pistooliotetta ja häsläsi vastustajansa hyökkäyspaikat minimiin. Varoitusta kysyessäni pöytätuomareilta nämä istuivat paikallaan kuin patsaat eivätkä antaneet elettäkään mihinkään suuntaan, toisin sanoen antoivat päätäntävallan minulle. Lisähuomitota vaati myös israelilaisen valmentaja, joka piti ajaa ulos tämän ohjeistaessa ottelijaansa ottelun aikana. Jatkoajalle mentiin korealaisen kahdella shidolla. Noin parin minuutin kohdalla korealainen teki selvän valehyökkäyksen. Radion linja aukesi ja katsoin pöytätuomareita. Nämä eivät edelleenkään antaneet mitään elettä mihinkään suuntaan, joten ajattelin radion linjan aukeamisen olevan virhe tms, joten annoin matsin jatkua. Onneksi israelilainen onnistui heti seuraavassa hyökkäyksessä ja heitettyä rättiväsyneen vastustajansa ipponilla. Matsin jälkeen tarkkailija tuli kysymään, että miksen antanut korealaiselle sitä shidoa. Sanoin, että odotin viimeiseen saakka positiivista suoritusta, joka sitten tulikin.

     Finaaleissa tuomitsin M-66 Mgl-Bel finaalin. Matsi oli mongolialaisen hallintaa, vaikka belgialainen saikin muutamia hyökkäyksiä aikaiseksi. Ensimmäinen mielenkiintoinen tilanne tapahtui mongolialaisen sumigeashi-yrityksen jälkeen, sillä belgialainen nosti vastustajansa ilmaan matosta ja paiskasi tämän takaisin mattoon. Komensin maten ja sain käskyn radiosta antaa mongolialaiselle shidon valehyökkäyksestä. Sen tein vaikka minusta tilanne täytti belgialaisen kohdalta hansokun tunnusmerkit: ”nostaa vastustaja ilmaan ja paiskata hänet mattoon.” Ottelun jatkoajalla tuli pari hankalaa alastuloa, joista en antanut suorituspistettä ja joissa videotarkistuksen jälkeen oltiin samaa mieltä kanssani. Ekassa uke tuli alas pyllylleen ja yhdelle kyynerpäälleen, mutta tori painoi myös toisen käden mattoon. Vaikka uken kaksi kättä oli matossa, ei pistettä tule antaa, jos uke ei laita kättään tatamiin vapaaehtoisesti. Toisessa tilanteessa belgialainen lähti kuittaamaan vastustajansa osotoa rullilla, mutta lopuksi kumpikin ottelija tuli alas samankaltaisesti kyljelleen. En ajatellut tilanteesta pistettä antaa, koska en osannut sanoa, kumpi tilanteessa otti kontrollin. Videotarkistuksen jälkeen pyydettiin matsia jatkamaan ilman suorituspistettä. Vaikka mongolialainen oli tehokkaampi, niin silti matsissa mentiin jatkoajalle 1-1. Jatkoaika oli jännittävää ottelua, mutta tarkkailijoiden hermot pettivät 4 min 30 sekunnin kohdalla ja he käskyttivät antamaan viimeisen ja ottelun päättävän varoituksen belgialaiselle mongolialaisen parin heikon hyökkäyksen jälkeen. Itse olisin halunnut tätä jännittävää matsia vielä jatkaa ja niin olisi yleisökin, sillä sen verran suuri pettymyskohahdus hansokun julistaessani yleisöstä kuului.

     Päivän loppupalaverissa tuomaroinnin kerrottiin olleen pääsääntöisesti hyvää, vaikka usea ottelu oli etenkin finaaleissa päätynyt hansokumakeen. Tuomarikolmikon yhteistyön toivottiin jatkossa olevan parempaa, sillä nyt joissakin ottteluissa oli ollut selviä väärinymmärryksiä tai tietokatkoksia tuomareiden välillä. Itsellekin tuossa M-66 finaalissa sanottiin radioon, että valehyökkäys monglialaiselle, mutta kun katsoin pöytään, niin toinen tuomari viitteli käsillään, että jatka vain ottelua. Niinpä en varoitusta antanut, vaikka jälkipuheissa molemmat pöytätuomarit vannoivat oleensa valehyökkäyksen kannalla. Loppupalaverissa sanottiin myös, että siinä M-66 finaalin mattoonpaiskaamistilanteessa olisi pitänyt komentaa nopeammin mate, samoin kuin käsilukkotilanteessa uke nostaa torin ilmaan. Mielestäni tilanteessa pitää kuitenkin odottaa tachi-wazassa olevan ottelijan ratkaisu loppuun, josko tämä vaikka hyökkäisi matossa. Mikäli ottelija olisi osannut ottelusäännöt, olisi hän tiennyt, ettei matosta nostettua ottelijaa saa paiskata takaisin tatamiin, vaan jäänyt odottamaan maten komentamista uke sylissään.

     Lauantaiaamuna tuomaripäälliköt pyysivät minua katsomaan sen M-66 mattoon paiskaamistilanteen uudelleen ja kysyivät mitä mieltä olin tilanteesta. Kerroin heille, että minusta tilanne täytti hansokun kriteerit, mutta käskystä julistin vain shidon valehyökkäyksestä. Suurin osa päälliköistä sanoi, että yön yli mietittyään heidänkin mielestä tilanne täytti hansokun kriteerit. Shidon käskyttänyt tarkkailija sitävastoin pysyi kannassaan valehyökkäys-shidosta. 

     Lauantai oli minulle helppo päivä, sillä varoituksia tarvitsi jakaa harvinaisen vähän ja ottelut (6 kpl)  päättyivät yhtä lukuunotttamatta ipponiin. Sain tuomita jälleen finaalin, M-81 Jpn-Can, joka päättyi japanilaisen upeaan uchi-mata-ipponiin. Päivän loppupalaverissa pyydettiin olemaan päästämättä otteluita pitkille jatkoajoille. Ratkaisu on tehtävä ajoissa. Toiseksi muistutettiin siitä, että ne-waza ja tachi-waza ovat samanarvoisia. Jos toinen ottelija hyökkää pystyssä ja toinen matossa, niin ei ne-wazan hallitsevalle voi antaa passiivisuusvaroitusta, jos hän on juuri hyökännyt matossa voimakkaasti. Kolmanneksi saimme selvyyden N-70 Irl-Bel pronssiottelun ratkaisuun. Ottelu päättyi nimittäin irlantilaisen antautumiseen belgialaisen kiskoessa tämän kättä suoraksi juji-gatame-tilanteessa. Kun irlantilainen taputti, oli tämän käsi vielä koulussa ja ote omassa kauluksessa. Mattotuomari julisti ipponin, mutta tarkkailijat pyysivät odottamaan ja näyttämään videotarkistusmerkin. Kohta mattotuomaria pyydetiin perumaan ipponin ja julistamaan belgialaiselle rannelukosta hansokun.

     Sunnuntain raskaampien painoluokkien otteluiden tuomitseminen jatkui mielestäni yhtä kiitettävästi kuin lauantainakin. Tosin ottelut olivat helppoja tuomita. Ainoa haastava ottelu oli M-90 Can-Usa, jossa ottelu meni jatkoajalle 2-2 shido-tilanteessa. Jouduin rankaisemaan kumpaakin kaksi kertaa yhden käden otteesta. Jatkoajallakin ottelijat ottelivat koko ajan rajoilla, että pitäisikö heitä rangaista yhden käden otteesta. Ajattelin kuitenkin, että koska kyseessä oli yleisöön menevä lähinaapurien maaottelu, niin annoin ottelijoiden hakea omatoimisesti ratkaisua. Se tulikin, tosin vasta jatkoajan kolmannen minuutin kohdalla usalaisen ipponin arvoisesta kaadosta. Finaaleissa sain tuomita jälleen kultamitaliottelun N+78 Jpn-Isr, jossa tosin israelilaisella ei ollut mitään sanaa hallitsevaa maailmanmestaria vastaan. Sekin oli siis erittäin helppo ottelu tuomita. 

     Onnistuin Montrealin kisassa hyvin monessa asiassa. Ensiksikin kisa oli ensimmäinen kisa lännessä. En siis tiennyt etukäteen miten elimistöni suhtautuisi suureen aikaeroon länteen mentäessä. Sain nukuttua tarpeeksi, joten aivot pysyivät virkkuna pääosin koko turnauksen ajan. Onnistuin myös alastulojen pisteytyksissä hyvin. Varoituksiakin sain annettua kohtuullisen hyvin, toki ekana päivänä niitä olisi pitänyt antaa hanakammin. Tekemiseni oli vakaata koko turnauksen ajan, eikä tason heittelyitä tapahtunut. Tästä on hyvä jatkaa heti ensi viikonlopun Budapestin Grand Prixiin.

 

Veli-Matti Karinkanta

 

Lähetetty iPadista

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa