Juhani Sammallahden tuomariraportti EJU:n Cadet Cupista Berliinistä 7.-8.5.2011

Kesää lähestyvä Berliini tarjosi mukavat puitteet Cadet Cupille ja kisaajia riitti niin paljon, että molempina päivinä aikataulut paukkuivat. Tuomareita oli paikalla 5 matolla käydyssä kilpailussa 35 ja toisena päivänä muutama vähemmän. Tämä tarkoitti toiminnan kannalta sitä, että jokaisella matolla oli ensimmäisenä päivänä yksi 3 hengen ja yksi 4 hengen ryhmä. Itse kuuluin 4 hengen ryhmään. Tuomareiden lisäksi paikalla oli tarkkailija jokaiselle matolle. Silmiinpistävää tuomareissa oli se, että saksalaisten edustus oli varsin vahva. Jokaisella matolla oli koko ajan vähintään 2 saksalaista.

Ryhmät vaihtoivat vuoroa tunnin välein, joka oikeasti on jo hieman liian pitkä sykli. Tunti tatamilla tarkoittaa sitä, että koko ajan ei pysty olemaan ihan skarppina ja toisaalta tunnin tauko on niin pitkä, että viimeinen 15 minuuttia menee matolle pääsyä odotellessa.

Aamujen palavereissa ei ilmennyt suuria ihmetyksiä. Kerrattiin, että lukottaminen on kiellettyä, shidoja pitää antaa, mutta ei ilman syytä ja yhteistyötä pitää tehdä kolmikon kesken ja tarkkailijan kanssa. Toisen päivän palaverissa korostettiin jalasta tarttumisen tarkkailua. Ilmeisesti oli mennyt joku hansokumake ohi ja siihen käskettiin kiinnittämään erityistä huomiota. Ohjeena oli, että pelkkä lantion kääntö ei riitä vastahyökkäykseen, vaan ensimmäisen hyökkäyksen pitää olla aito yritys. Sama pätee kombinaatioon. Pakoilusta ottelun loppuhetkillä väläyteltiin Karin EM-kisaraportin mukaisesti hansokumakea, mutta sitä ei erikseen ohjeistettu millään tavalla. Tulkinta tulee varmaan jatkossa selkiytymään.

Kysäisin vielä palaverin jälkeen varsinkin azerien viljelemästä heitosta, jossa käännytään ympäri ja saatetaan uke jalasta ympäri. Tästähän ei ole annettu hansokumakea. Heitossa ei kääntyminen ole mikään itsenäinen todellinen yritys eli jalasta tarttuminen ei ole kombinaatio. Tarkkailija (nimeä en juuri muista), jolta asiaa kysyin oli samaa mieltä siitä, että kombinaatiota ei ole, mutta kansainvälisen komission kanta on se, että täyden käännöksen tekevä tori ottaa niin suuren riskin heittoon lähtiessään, että jalkaan tarttuminen on perusteltua. Bernd Achilles nyökytteli vieressä, joten oli varmaan samaa mieltä asiasta.

Itse matsit menivät miten menivät. Ensimmäisenä päivänä oli ongelmia melkein kaiken kanssa. Mukavaa on tietenkin se, että suurin osa ongelmista johtui kahdesta muusta tuomarista, mutta ei omakaan työskentely mitään hienoa ollut. Saksalaisten linja yokon ja waza-arin välillä oli hieman mielenkiintoinen, koska saksalaiseen luonteeseen ilmeisesti kuuluu, että kyljellään on yoko ja rullaaminen sen jälkeen on sitten mattotyöskentelyä. Pari mielestäni ihan selvää waza-aria tiputettiin alas ja säädin pistekäden hieman tiukemmalle. Kahden waza-arin voittoja ei sitten päivien aikana montaa tullutkaan, itselleni ei kertaakaan.

Eniten jäi ensimmäisenä päivänä kaivelemaan oma kulmatyöskentely, kun pari kertaa kävi niin, että mattotuomari julisti heitosta yokon, vaikka oltiin ihan siinä kyljellään vai mahanllaan rajalla. Itse kunnioitin näissä tilanteessa mattotuomarin mielipidettä, mutta toisesta tilanteesta tarkkailija näytti tauolle mentäessä palautetta antaessaan videon mattotuomarille ja sanoi: ”that is not a yoko” eli olisihan se pitänyt korjata, kun kerran niin ajatteli.

Ensimmäisen päivän päätteeksi pääsin kuitenkin tuomitsemaan pienimpien tyttöjen finaalimatsin. Homma meni ihan hyvin vaikka waza-arini korjattiinkin ipponiksi lopussa. Ilmaan oli ilmeisesti heitossa niin paljon, että ahterilta selälleen voi antaa ipponinkin. Pronssimatseihin mentiin alkuperäisten ryhmien mukana ja meidän ryhmälle tulleen pronssimatsin kohdalla olin 4 henkisen ryhmän lepovuorossa, joten se jäi valitettavasti välistä.

Toinen päivä oli huomattavasti parempi, kun pistelinjaan oli päässyt tottumaan. Eniten hampaankoloon jäi tilanteesta, jossa olin kulmassa ja matsaajat päättivät kaatua kohti rajaa. Liike oli luvattoman hidas enkä päässäni ilmeisesti uskonut, että tori saa käännettyä ukea kyljelleen heitoksi asti, joten varpaiden lipuessa matolta ulos näytin ”ulkona”, jonka jälkeen uke pyörähti kyljelleen. Mattotuomari katsoi minuun hölmistyneenä ja minä nousin pystyyn. Mate, neuvottelu, yoko ja sitten tauolle mentäessä tarkkailijalta kuulemaan, että ei tarvitse kiirehtiä.

Toinen oikeastaan ärsyttävä tilanne oli kun ottelijat kaatuivat lähes yhtä aikaa mattoon. Katsoin suorituksen valkoiselle, koska hänellä oli aloite ja teki kouchia (tosin väärällä puolelle kaatuen) ja käsiliikettäkin oli mukana. Annoin yokon ja näytin valkoiselle. Edessä oleva kulma yhtyi tuomiooni eli ilmeisesti selän takana ollut kulma oli eri mieltä (tosin saksalaiset saattoivat näyttää kulmasta kantansa jo ennen mattotuomaria, jos harkinta kesti yli 0,3 sekuntia). Tilanne meni yli rajasta, joten komensin mate. Keskelle palatessa tarkkailija pyysi meidät juttusille, joten menimme. Hän näytti tilanteen videolta, joka oli otettu täysin toiselta puolelta mattoa, minä mattotuomarina seisoin ottelijoiden edessä ja heitto suuntautui poispäin kamerasta. Ohje oli, että ei kontrollia, eli yoko pois. No minähän otin, mutta tämä on ehkä se suurin videoiden ongelma, josta olen joskus muutenkin maininnut. Olen edelleen yokoni kannalla ja varmasti on myös tilanteen parhaiten nähnyt kulma, joka oli kanssani samaa mieltä. Tarkkailija katsoi tilannetta selkäni läpi ja kamerakin oli huonossa paikassa. Nyt siis tuomio vaihdettiin vääräksi sen takia, että tarkkailija ei nähnyt tilannetta kunnolla edes videolta. Lisänä tietenkin se, että matsi oli alkuvaiheessa, joten yokoa ei mitenkään ratkaisevana voinut tuossa tilanteessa pitää. Ihan turhaa ramppaamista videolle. Kävimme siellä parin päivän aikana vajaan 10 kertaa, joista 1 oli aiheellinen reissu.

Pari muuta erikoisempaa tapahtumaa matolla ollessani: Ensimmäisessä olin itse keskellä ja tori kuristi kättään suoraan kaverin naamalle, joten komensin maten. Tori oli kuitenkin painanut niin kovaa kädellään, että vastustajan hampaat olivat menneet läpi. Hän tietenkin esitteli naarmuaan ja halusi vastustajalle hansokumakea. Kädessä näkyi kuitenkin vain ylähampaiden jäljet, joten päätimme, että vastustaja ei ollut purrut, vaan kyse oli nimenomaan painamisesta hampaita vasten.

Toinen kummallisuus tuli, kun ottelija loukkasi alaselkäänsä/kylkeään kesken ottelun ja jäi valittamaan tatamille. Matolla ollut tuomari kysyi haluaako ottelija lääkärin, joka kutsuttiin paikalle ja vastustaja julistettiin voittajaksi. Valmentaja ei tilanteesta pitänyt ja hänet ohjattiin tarkkailijan puheille. Tauolla ohje oli seuraavanlainen: Kysykää haluaako lääkärin, kyllä vai ei. Jos vastausta ei tivaamallakaan tule, sen voi tulkita kyllä-vastaukseksi (ottelija ei pysty vastaamaan) ja vastustaja voittaa. Vastaus pitäisi kuitenkin yrittää saada.

Toisen päivän päätteeksi pääsin keskellä -81 pronssiotteluun ja kulmaan pariin finaaliin. Niissä ei mitään erikoista tapahtunut.

Kokonaisuutena mukava reissu. Homma toimi kohtuullisesti, pientä ongelmaa tekniikan ja toimitsijoiden kanssa oli varsinkin ensimmäisenä päivänä. Itseltäni valitettavasti vain kohtuullinen suoritus, mutta aina ei voi olla liekeissä. Paras setti tuli onneksi silloin, kun Achilles oli tarkkailemassa.

 

 

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa