Puheenjohtaja Marko Laaksosen blogi päävalmentajavalinnan taustoista

Judoliiton huippuryhmän valmentajan valintaprosessista on viime päivinä käyty julkista keskustelua. Koska asiaa on nyt julkisuudessa alettu repiä auki, koen puheenjohtajana, että minullakin on syytä avata neuvotteluita ja koko prosessia Judoliiton hallituksen näkökulmasta. Asioissa kun on aina useampia näkökulmia.

Ajatus Seppo Myllylän päävalmentajuudesta esitetiin minulle ensimmäistä kertaa viime syksynä, muistaakseni Tikkurilan nuorten EM-kisojen aikaan tai heti sen jälkeen. Myllylä oli asiassa itsekin aloitteellinen. Keskusteluissa kävi ilmi, että Seppo voisi tulla ilman palkkiota eikä muistakaan ehdoista tässä vaiheessa tai koko syksynä ollut puhetta. Joka tapauksessa asiat etenivät suhteellisen nopeasti, ja aika nopeasti valmennusvaliokunta ja valmennuspäällikkö Jaana Jokinen olivat jo vakavammin suunnittelemassa uutta valmennussysteemiä huippuryhmineen. Huippuryhmän perustaminen siunattiin hallituksen kokouksessa marraskuussa. Tällöin myös oltiin siinä uskossa, että Myllylä aloittaisi ryhmän vetäjänä keväällä. Ehdot kun olivat hyvät ja palkkausrahat olisi voitu käyttää urheilijoiden hyväksi. Myllylä esitti hallitukselle tuovansa suhteidensa avulla myös sponsorirahaa mukanaan. Huippuryhmän perustaminen ja aie Myllylän vetäjyydestä julkaistiin joulun jälkeen. Tuossa vaiheessa asiat näyttivät koko lailla ongelmattomilta.

Neuvottelut jatkuivat huhtikuun lopulle saakka. Päävastuussa neuvotteluista oli Mika Mukkula. Muita aktiivisia toimijoita asiassa olivat valmennusvaliokunnan hallitusjäsenet ja valmennuspäällikkö Jaana Jokinen. Itse vastasin siitä, että asioitten etenemisestä pidettiin hallitus tietoisena ja asiaa käsiteltiin hallituksessa käytännössä lähes kaikissa kokouksissa kevään aikana. Neuvotteluissa asiat alkoivat kuitenkin mutkistua. Ensin havaittiin, ettei ilmaistyö ollutkaan mahdollista mm. vakuutusturvan vuoksi. Jossain vaiheessa neuvotteluissa tuotiin esille vaihtoehto, että Myllylä perustaisi yhtiön, jonka kautta laskutetaan Myllylän palveluista. Tällöin hinta alkoikin nousta huomattavasti vastaten yhden henkilötyövuoden hintaa. Samalla Judoliitto olisi menettänyt olympiakomitean myöntämät palkkatuet. Judoliiton näkökulmasta olisi ollut helpompaa ja hyvän hallinnon mukaista ottaa Myllylä suoraan palkkalistoille. Työntekijöihin nähden kun on direktio-oikeus, ostopalvelussa saat vain sitä mistä olet erikseen sopinut. Neuvotteluissa moni asia, joita aiemmat päävalmentajat ovat tehneet, jäivät pois huippuryhmän valmentajan palveluista.

Neuvottelujen aikana alettiin esittää myös muita Judoliiton henkilöstöön kohdistuvia vaatimuksia sekä muitakin ehtoja. Sopimuksen hinta nousi näillä vaatimuksilla entisestään. Kiristyviin ehtoihin liittyi myös Judoliiton näkökulmasta isoja taloudellisia ja hyvään hallintoon liittyviä riskejä, joiden toteutumista hallitus piti todennäköisinä.

Myös sponsorirahan saaminen osoittautui tarkemmissa selvityksissä erittäin epävarmaksi.  Sen sijaan mukaan tuli vaatimus, että liiton täytyisi kattaa tuo puuttuva raha siirtämällä lisää rahaa muusta toiminnasta, jotta Myllylän suunnittelema budjetti toteutuisi. Lisäksi hallituksen suuntaan annettiin kevään kuluessa muitakin päävalmentajan toimenkuvaan tai suoraan huippuryhmän toimintaan kuulumattomia ohjeita, jotka antoivat mielikuvan siitä, että vastaavaa sanelupolitiikkaa tultaisiin jatkossakin harrastamaan.

Itse valintaa käsiteltiin kevään aikana moneen kertaan hallituksessa ja hallituksen jäsenille annettiin perusteelliset taustatiedot. Hallitus oli aktiivinen ja esitti lisäkysymyksiä ja määritteli asian etenemistä ja niiden perusteella käytiin jatkoneuvotteluja ja tehtiin lisäselvityksiä. Kun neuvottelut huhtikuun alkupuolella oli saatu käytyä, oli päätöksen teon aika. Keskustelu kokouksessa oli perusteellista. Hallituksen näkökulmasta keskeisiä asioita oli edelleen auki. Kuultuani hallitusta totesin, että emme voi tehdä päätöstä selkä seinää vasten ilman suunnitelmaa B. Tämän vuoksi hallitus edellytti, että valmennusvaliokunta toisi pöytään myös sellaisen ehdotuksen, jossa huippuryhmän valmentaja olisikin joku muu. Lähinnä oli tarkoitus selvittää löytyisikö tarjontaa ja olisiko liitolla taloudellisia mahdollisuuksia siihen.

Ratkaiseva kokous siirtyi sitten vappuviikolle. Kokouksessa käytiin todella perusteellinen keskustelu ja päädyttiin lopulta äänestämään Myllylän päävalmentajuuden ja toisen vaihtoehdon (nimeä ei vielä ollut tiedossa) välillä. Jokainen hallituksen jäsen kertoi oman kantansa. Kokouksen ja muidenkin käymieni keskusteluiden perusteella uskallan sanoa, ettei päätös pääosalle ollut helppo ja ehdoton: molempien vaihtoehtojen äänestäjissä oli hallituksen jäseniä, joille päätös oli todella vaikea. Kokouksen tulos oli, että sopimusta Myllylän kanssa ei tehdä.

Hallitusta kohtaan tai hallituksen sisällä ei lobattu. Jokainen joutui tekemään vaikean päätöksen sen perusteella, mitä kokouksissa oli kuullut. Yhteinen lähtökohta kuitenkin oli se, että sopimusehdot olivat muuttuneet rajusti alkuperäisestä. Sopimus ei ollutkaan enää edullinen ja sisälsi taloudellisia riskejä ja epärealistisia odotuksia rahoituksen järjestymisestä ja myös itse prosessi oli jättänyt kysymysmerkkejä sekä siitä, miten asiat tulisivat jatkossa järjestymään ja miten yhteistyö Myllylän kanssa toimisi.

Hallitus piti Myllylää varteenotettavana päävalmentajaehdokkaana, eikä kukaan missään vaiheessa kyseenalaistanut hänen valmennustaitojaan tai saavutuksiaan. Saimme lopulta kuitenkin hyvän päävalmentajan huippuryhmälle Rok Draksicin. Rokin valinnassa edettiin nopeasti toisaalta siksi, että kevään väännön jälkeen tiesimme täsmälleen mitä haimme ja toisaalta siksi, että kuin sattuman kaupalla Rokilla oli ”siirtoikkuna” sopivasti auki. Judoliitto iski kultasuoneen, kuten mediassa on sanottu. Koko suomalainen judo voi nyt katsoa eteenpäin.

Tankki

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa