Taina Kaiponen

Innostuin judosta monia kilpakumppaneitani myöhemmin, vasta 20 vuotiaana. Yliopisto-opiskelun ja jalkapalloharrastuksen vastapainoksi halusin yksilölajin, jossa pääsen kehittymään ja tekemään jotain tuntuvaa. Halusin päästä heittämään ja painimaan matossa oikeasti.

Heti ensimmäisissä harjoituksissa oli tervetullut olo. Alussa salin tatami tuntui kovalta ja ihmettelin mustelmia. Onnistumisen elämyksiä tuli kuitenkin heti ja huomasin, että tässäkin iässä oppii ja voi tuntea osaavansa. Kun onnistuin tekemään ensimmäisen kerran käsivarsiheiton otteluharjoituksissa vakuutuin, että judon perustekniikka toimii tositilanteessa.

Kilpaileminen ei kiinnostanut alussa ja jännitin kisaamaan lähtemistä. Ajatus yksin matolle menemisestä hirvitti! Oman salin harjoituskisoissa löysin itsestäni taistelijan – halun tehdä parhaani ja voittaa. 

Ensimmäinen oikea kilpailuni oli Ice-Power cup. Jännitys sai kädet maitohapoille ja hävisin kaikki ottelut. Kisakärpänen oli kuitenkin puraissut ja alempien vöiden mestaruuskisojen voiton myötä alkoi otteluvoittojakin tulemaan. Jättipotti tuli sitten Judon SM-kisoissa 2013. Tuntui todella hienolta pelkästään olla kovien judokoiden seurassa, saati voittaa kultaa 48 kilon sarjassa!

Olen ollut etuoikeutettu ja osaan arvostaa sitä, että olen päässyt harjoittelemaan ylempivöisten judokoiden kanssa. Nyt haluan katsoa kuinka pitkälle voi päästä.