Jaana Sundberg

Jaana Sundberg on ansainnut paikkansa maailman judoeliitissä. Sinnikkyys on palkittu mm. vuoden 2013 kahdella Grand Slam -voitolla ja Rion MM-kilpailujen 5. sijalla.

Ajauduin judoon koulukaverini mukana 5. luokalla ja ensimmäiset kilpailut kävin jo valkovöisenä. Sieltä irtosi sarjavoitto ja laji vei heti mennessään. Voitto junnu cupissa motivoi harjoittelemaan enemmän ja oppimaan uusia tekniikoita. Halusin voittaa ja etenkin kilpailla lisää.

Nykyisin voittamisella on erilainen merkitys. Esimerkiksi syksyn 2010 Grand Prix-voitto tuntui hyvältä pitkän ylä- ja alamäkiä sisältäneen jakson jälkeen. On kuitenkin vaikea erotella yksittäisten voittojen eroja, sillä ne ovat kaikki antaneet jotain. Kaikki ovat myös opettaneet paljon ja vieneet minua eteenpäin. Ehkä yhteinen tekijä on ollut se, että jokaisen voiton eteen olen saanut kamppailla sekä vastustajaa että itseäni vastaan ja haastaa itseni äärirajoille ilman pelkoa tappiosta.

Periksi antaminen ei ole vaihtoehto vaan loppuun asti on vedetään. Aina.

Toki nuorempana vauhtia ja menoa oli ehkä enemmän kuin järkeä, mutta kokemuksen mukana tuoma itsevarmuus ja rauhallisuus on muuttanut ottelemistani analyyttisemmaksi. Nykyisin tiedän, että matsista kuin matsista voi selvitä voittajana.

Myös harjoittelun ja kilpailemisen motiivit ovat ajan myötä muuttuneet. Tällä hetkellä viikkooni kuuluu kaudesta riippuen 8-11 harjoitusta ja pääpaino on tehojen hakemisessa sekä vahvuuksien kehittämisessä. Vaikka harjoitusmäärät eivät ole enää samalla tasolla kuin muutama vuosi sitten, harjoittelu vaatii täyden sitoutuneisuuden – puolivaloilla ei tulosta synny.

Huippu-urheilijan arki on aika yksinkertaista, joskus tylsääkin. Peruspäivärytmini koostuu treeneistä, levosta ja tankkauksesta. Yksittäiset onnistuneet treenit antavat kuitenkin positiivista energiaa ja hyvä oloa. Judosta ja harjoittelusta onkin muotoutunut elämäntapa, johon suhtaudun huippu-urheilun vaatimalla tavalla.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että työni ja elämäntilanteeni mahdollistaa sataprosenttisen keskittymisen judoon. Uskon, että judo pysyy elämässäni vielä pitkään. On vaikea sanoa millainen judoka olen viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, mutta judossa on hienoa se, että voin aina kehittyä entistä taitavammaksi ja paremmaksi.