Raportti Euroopan judounionin tuomariseminaarista 12.-13.3.2010 Brindisista, Italiasta

Raportti sisältää muutamia merkittäviä linjauksia uusiin sääntöihin. Päivitetty havainnollistavin kuvin 3.4.2010. (Kuvan 19. Selitysteksti on päivitetty 15.7.2010!)

EJU järjesti ensimmäistä kertaa tuomariseminaarin yhteistyössä valmentajien kanssa. Paikalla oli 65 tuomaria 41 maasta ja 22 valmentajaa 20 maasta. Kurssin sisällöstä vastasivat tuomareiden osalta EJU:n tuomaripomo Jan Snijders ja kutsuvieraana IJF:n tuomaripomo Juan Carlos Barcos (Kuva 1). Herroja säesti tietenkin koko EJU:n tuomarikomissio. Valmentajien näkökulmasta ja ohjelmasta vastasi EJU:n kilpailupäällikkö Daniel Lascau. Suomea seminaarissa edustivat Tampereen judon ja Lounaisen alueen maksamana allekirjoittanut ja Suomen judoliiton tuomarikomission budjetilta Merja Hakamäki.

Seminaarin merkityksestä mainittakoon sen verran, että mikäli liitto haluaa lähettää ottelijoitaan EJUn kisoihin pitää paikalla olla tuomariedustus. Normaalista kaksi kuukautta etuajassa pidetty seminaari oli välttämätön yhtenäistämään vuoden alussa voimaantulleita uusia sääntöjä. Pääpiirteissään säännöt on omaksuttu aika hyvin, mutta muutamissa kohdissa saatiin seminaarista erinomaisia tarkennuksia.

Kerron seuraavassa lyhykäisesti tarkennukset:

  1. Gros gripiksi katsotaan ote, jossa torin kyynärpää ylittää uken käsivarren tai olkapään linjan (Kuvat 2-7). Tällöin uke saa hyökätä kädellä jalkaan. Mikäli tori ei hyökkää välittömästi, pitää tälle antaa shido.
  2. Uke saa puolustaa itseään torin jalkaan tarttumalla ja siitä heittämällä esim. sasaen tai hiza-guruman tapaisissa liikkeissä, mikäli torin hyökkäys oli todellinen. Aiemmin tulkintana oli se, että ukella ja torilla pitää olla vartalokontakti mutta näissä hyökkäyksissä se ei ole tekniikan luonteesta johtuen mahdollista. Uke saa tarttua torin jalkaan myös muissa todellisissa torin hyökkäyksissä kuten esim. o-uchi- tai ko-uchi-tilanteissa.
  3. Sode-tsurikomi-goshin tapainen liike, jossa tori ensin tekee taisabakin kuzuzilla varustettuna uken edessä ja tarttuu vasta sitten ”takakädellä” uken jalasta on sallittu (Kuvat 8-10). Pyörähdys tulkitaan nimittäin ensimmäiseksi hyökkäykseksi. Muistettava on kuitenkin se, että yhdenaikainen suora hyökkäys jalasta kädellä tarttumalla esim. kähmy-ko-uchin tapaan on edelleen hansoku-maken arvoinen (Kuvat 11-17).
  4. ”Portsarista” = ”karhuhalauskaadosta” ei saa antaa enää pisteitä olipa mukana sitten koukkaava tai lakaiseva jalka tai sitten ei (Kuvat 18-21). Tekniikka luokitellaan vyötärörutistuksesta tehtynä painiliikkeeksi. Tuomarin pitää komentaa tekniikan havaitessaan mate. Jos tekniikka toistuu annetaan shido.
  5. Tuomarikolmikon pitää olla yksimielisesti 100 % varma hansokumaken aiheellisuudesta. Jos näin ei ole, ei varoitusta pidä antaa.

Barcos totesi, että IJF:lle ollaan esittämässä sitä, että tulevaisuudessa yhdenpuoleiseen otteeseen suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin gros gripiin = jos otteesta ei tule välitöntä hyökkäystä annetaan shido. Jalkoihin tarttumiseen ko. tilanteessa ei otettu kantaa.

Seminaarin lopuksi esitteli hollantilaisten edustajisto Hank Bluggen johdolla alle 17 v. otteluissa useita niskavammoja aiheuttaneen mattokäännön. Tämä niskarulla tunnetaan meilläkin. Siinä tori hyökkää uken vasemmalta sivulta siten, että torin oikea käsi menee uken kainalon alta uken kaulalle ja vasen käsi menee niskan yli ja tarttuu oikeaan kämmeneen. Tällä pihtiotteella uken niskojen suuntaan rullaten joutuu uke varmasti kääntymään selälleen. Huono puoli on vain se, että liike rasittaa kohtuuttomasti nuoren ottelijan niskaa ja saattaa aiheuttaa vammautumisen. Blugge kertoi, että heidän kisoissaan junnujen ja lapsien otteluissa ko. tekniikka keskeytetään matella ja ottelijalle kerrotaan, ettei tekniikkaa saa tehdä. Hän toivoi, että muissakin Euroopan liitoissa toimittaisiin samalla tavoin. Oma kotoinen tuomarikomissiomme käsittelee asian SM:ien yhteydessä olevassa komission kokouksessa, jonka jälkeen kuulemme kotimaisen ratkaisun asiaan.

Ne, jotka eivät tältä raportilta kaipaa kuin teknisiä ohjeita voivat lopettaa lukemisen tähän ja siirtyä harjoittelemaan tarkennuksia tatamille. Ne jotka haluavat tietää seminaarin meiningistä muutenkin voivat jatkaa lukemista.

Seminaarin pitopaikkana oli kesällä varmaan hyvinkin vireä rantalomakohde Etelä-Italiassa 20 km Brindisistä pohjoiseen. Kuten arvata saattaa, niin näin talviaikaan isossa lomakylässä oli majoitettuna ainoastaan tuomariporukkamme. Hyvä puoli paikassa, keskellä ei mitään, oli tietysti se, että pr.puolta toisten tuomareiden kanssa tuli luonnollisesti hoidettua. Komissionhan mukaan tatamin ulkopuolinenkin toiminta vaikuttaa tuomareiden luokitukseen. Tuomarithan luokitellaan kansainvälisissä kisoissa kolmeen luokkaan: A, B ja C. A luokituksella pääsee tuomitsemaan senioreiden ja alle 23 EM-kilpailuja sekä IJF:n kilpailuja kutsuttuna. B-luokituksella ei pääse edellisiin mutta ovet ovat auki maailman cupeihin. C-luokituksella pääsee Euroopan cupeihin ja veteraanien EM:iin. Aiemmin liitot ovat saaneet lähettää vapaasti luokituksen mukaisesti tuomarin EM:iin ja nuorten olympiapäiville, mutta tilanne muuttuu nyt. Tästä lähtien EJU:n tuomarikomissio nimeää tuomarit kaikkiin EJU:n mestaruuskilpailuihin veteraanien EM:iä lukuun ottamatta. Siihen kisaan saa kansallinen liitto nimetä tuomarit.

Tuomareiden luokitus perustuu kriteeristöön, jonka komissio seminaarissa esitteli. Arviointiperusteet ovat seuraavanlaiset:

  1. Tekniset seikat: - pisteiden anto, - negatiivisen judon tunnistaminen, - maten käyttö, -tekniikoiden ja niiden kehittymisen tunnistaminen ja – sisällä/ulkona osaaminen.
  2. Henkilökohtaiset ominaisuudet: - ottelun kontrollointi sen jokaisena hetkenä, - itseluottamuksellinen esiintyminen, - yhteistyö kulmien ja komission kanssa, - työskentely kulmatuomarina ja –sosiaalinen käyttäytyminen (myös tatamin ulkopuolella).

Seminaarin ohjelma oli rento. Parin päivän aikana DVD:n kanssa painiskeltiin kuutisen tuntia ja tuomaroinnin yleisohjeita pureskeltiin parisen tuntia. DVD:hen käytetystä ajasta vei tunnin sen ensimmäinen otos, jossa pohdittiin kumpi vei ja ketä. Äänessä olivat niin valmentajien edustajat kuin tuomaritkin. Lopullisen sanan sai kuitenkin tuomarikomissio. Tatamilla harjoiteltiin ja keskusteltiin tilanteista puolisentoista tuntia. Aikaa jäi siis myös syömiselle ja parille kiertokävelylle. Ruoka oli erinomaista ja sitä riitti. Kaikenlaiset merenantimet kokonaisista mustekaloista simpukoihin maistuvat maakravulle mainiosti. Maaseutua katsasteltiin virallisen Ostunin kaupungin johtajan luo tehdyn vierailun muodossa ja kiertokävelyssä valkoisessa kaupungissa. Toisena iltana ajeltiin bussilla tunteroinen ihmettelemään Unescon maailmanperintökohteeksi nimeämän Alberobellon kivestä valmistettuja kartiokattoja ja turistikauppoja.

Seminaarin jälkeiset tunnelmat olivat erinomaiset. Motivaatio nousi ja virtaa tuli lisää.

Tästä on hyvä lähteä kohden uutta luokituskautta, joka kestää senioreiden EM:istä seuraaviin EM:iin. Sillä välin olisi V-M:n tarkoitus tuomaroida nelisen maailman cupia ja lukuisia kotimaisia ja pohjoismaisia kilpailuja. Merja puolestaan satsaa Euroopan cupeissa ja veteraanien EM:issä tuomarointiin.

Terveisin

Veli-Matti Karinkanta ja Merja Hakamäki

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa