V-M Karinkannan tuomariraportti Itävallan naisten maailmancupista (12.-13.2.2011)

 

Kisakylään, Itävallan eteläosaan, Bad Tatzmannsdorfiin oli tullut 187 ottelijaa 37 maasta - suuri määrä verrattuna tavalliseen yhden sukupuolen maailman cupiin. Osasyynä lukuisaan ottelijoiden määrään lienee kisan sijainti Pariisin ja Dusseldorfin kisojen välissä. Suurin osa Euroopan maista oli edustettuna, tosin ei välttämättä ykkösjoukkueillaan. Niin ikään osa Japanin ykköslyyleistä otti oppia teoriassa katsomon puolelta oman maalaisten haastajiensa matsatessa eurooppalaisia kilpasiskojaan vastaan.

Tuomareita oli paikalla 19. Kaukaisimmat Japanista ja Mongoliasta. Kolmelle matolle jaettuna ja kv. systeemiin istutettuna tuo yhtälö tarkoitti tuomitsemista joka toisessa ottelussa joko kulmassa tai keskellä. Omaan ryhmääni tuli kuitenkin tuo 9. tuomari, joten lepohetket saattoivat olla jopa parin ottelun mittaisia. EJU:n tuomarikomissiosta paikalla olivat Tsekin Hefka ja Italian Chyrlia. Vaikkei uusia sääntötulkintoja vuodenvaihteessa, suureksi helpotukseksemme, tullutkaan, oli komissaareilla jotakin uutta, tosin Kari Neuvosen ja Matti Tieksolan raporteista osittain tuttua, asiaa. Cross grippiä saa pitää sekunnin tai kaksi yrittämättä. Jos yritystä ei näy, niin pitää antaa shido. Jos ennen vuoden vaihdetta mainostettiin judoa taas shido-urheiluna, niin nyt se asenne pitää taas unohtaa, ainakin loppuvuodeksi. Ottelijoille kehotettiin antamaan aikaa hakea tilanteita – perusotteessa ollessaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ottelemattomuutta (kissaa) ei anneta perusotteen pitäjälle ensimmäisen minuutin aikana. Negatiivinen judo plokkikäsineen, puolustavine asentoineen tai valehyökkäyksineen onkin sitten toinen juttu. Niihin pyydettiin suhtautumaan ankarasti, samoin kuin edellä mainitsemaani cross gripiin. Lisäksi toivottiin, että varoitukset näytettäisiin niiden oikeilla merkeillä, joskus kun kuulemma kissan näyttäminen on korvannut kaikki negatiivisen judon merkit.

Omat tuomarointini sujuivat mukavasti. Fiilis oli rento, koska kukaan ryhmäni tuomareista ei yrittänyt olla toisia parempi kulmahuitomisineen ja turhine pystyyn nousemisineen. Viestintä hoidettiin katsein ja pienin nyökkäyksin tai pään puisteluin. Oli mahtavaa tuomita, kun kulmat olivat samalla aaltopituudella. Ja kulmassa ollessani taas mattotuomari tavoitti katseeni ja eleeni luonnollisen helposti. Pitkästä aikaa tunsin taas osaavani tuomita kv.tatamilla. Vaikka lauantai meni hyvin ja muutamat erikoistilanteet hoituivat mallikkaasti esim. yksi HSMK mattoon viedystä  waki-gatamesta, sain ihailla finaalin aikana kollegoideni työtä katsomon puolelta. Mieli oli hyvä finaaleista poisjäämisestä huolimatta – kiitos omasta mielestä onnistuneen päiväni ja mahtavien tuomarikaverien.

Sunnuntain palaverissa komissaarit moittivat tuomarilinjaa. Oli kuulemma ollut liikaa yuko-ippon-ei mitään erimielisyyksiä. Omissa matseissani niitä ei ollut ollenkaan vaan olimme hyvin samanmielisiä pisteistä – menivätpä ne komission mielestä sitten oikein tai väärin, olimme kolmikkona aina samaa mieltä keskenämme. Vaikkei hantei-tuomioita enää pidettykään suurena virheenä, niin lauantain 20 GS-ottelusta kymmenkunta oli kuulemma mennyt hanteille ja niistä puolet oli äänestetty 2-1 tilanteeseen. Näin ei saisi kuulemma olla, vaan kinsojen yms.hanteihin vaikuttavien suoritusten laskemisen pitäisi olla jokaiselle itsestään selvä asia. Suoritusten arvioinnit sujuivat omalta osaltani paremmin kuin pitkään aikaan. Onnistuin selventämään pistemäärityksiäni seuraavalla muistisäännöllä: yuko on selkeästi kyljelleen jäävä liike, ipponin tuntee jokainen ja wazari on siltä väliltä. Mikäli alastulosta ei voi havaita mitään noista, niin pisteitä ei kannata antaa. Esimerkiksi uken pyörähtäessä yli nopeasti ja laskeutuessa mahalleen ei pisteitä kannata antaa. Saattaahan se kylki jossain välissä kastua, mutta jos sitä ei ehdi havaita, ei pistettä pidä julistaa. No tämänhän pitäisi olla selvää kauraa jokaiselle tuomarille! Toisen oivallukseni koin yhdessä tiukassa hanteihin (3-0) päättyneessä ottelussa. Pulssini meinasi nousta ottelun kuluessa liikaa ja jännitys jähmettää aivoni, kunnes hoksasin ajatella, ettei tilanteessa ollut mitään sen kummempaa kuin kotoisen Eden-shian hantei-matsin tuomaroinnissa. Laji on kuitenkin sama ja odotettavissa on samankaltaisia tekniikoita ja hyökkäyksiä. Välittömästi tämän oivallettuani tunsin rentoutuvani ja hantein kinsalaskuri käynnistyi  aivoissani uudelleen siitä mihin se oli vähän aikaa aiemmin jämähtänyt. Näyttää siltä, että joka kerta kun tuomitsee, niin hoksaa jotain uusia juttuja. Oli mukavaa päästä -63 finaaliin kulmatuomariksi. Mattotuomarina olisi tosin ollut vielä mukavampaa. No, ehkä senkin aika vielä joskus tulee.

Kisojen viimeinen ottelu oli jännittävä japanilaisen MM-mitalistin ja tuntemattomamman kiinalaisen? ottelu. Hanteihin tultaessa ei pistetaululle ollut tullut mitään muita muutoksia, kuin ajan loppuminen. Ottelun tulos näytti selvältä, sillä tuo tuntemattomampi MM-mitalistin haastaja hallitsi ottelua miten tahtoi. Kaikkien yllätykseksi mattotuomari äänesti kuitenkin kolmikosta ainoana japanilaisen puolesta. Tatamilta tullessaan kolmikko joutui tarkkailijan jututtamaksi. Tarkkailija ihmetteli suureen ääneen mattotuomarin päätöstä, voittajan kun olisi voinut päätellä kuka tahansa. Loppupalaverissa tarkkailija totesi vielä, ettei aiemmin saavutetulla MM-mitalilla pitäisi olla mitään merkitystä hantein ratkaisussa. Voittaja pitää ratkaista sillä kertaa tatamilla esitettyjen otteiden perusteella. Kaikesta huolimatta tuo väärin liputtanut tuomari sai luokituksekseen parhaan A:n. Lieneekö kisojen pää-EJU-viskaalin ja tämän tuomarin samalla kotimaalla olleen jotain vaikutusta asiaan?

Tuomareiden kesken vallitsi hyvä henki ja se heijastui kaikkeen. Kisoissa oli mukava olla tuomarina ja tatamin ulkopuolella juttua riitti niin otteluista kuin judomaailman epäkohdista ja niiden parantamisesta iltamyöhään saakka. Sviitin (todellakin, muita huoneita ei ollut jäljellä) jakaneen sympaattisen britti Keith Merrichin kanssa tuli vertailtua maidemme eroja niin judon kuin arkielämän puolelta.

Jottei meillä täällä kotimaassa tulisi hanteissa noita parjattuja risti-hantei-tuomioita, niin seuraavassa vielä hieman muuttuneet hantei-päätöksen kriteerit opiskeltavaksi:

 HANTEI-PÄÄTÖKSEN KRITEERIT (Lähde: Rooman maailmancupissa 2010 jaettu ohje)

1.Hyökkäykset, kinsat, asenne yms. tuomioon vaikuttavat tekijät huomioidaan koko otteluajalta (=varsinainen + GS-ottelu)

2.Voittaja on se, jolla on enemmän kinsoja. Kinsaksi lasketaan lähestulkoon suorituksen arvoinen teko: esim. alastulo mahalleen, pakaroilleen (=vanha koka) tai alle 15 s. kestänyt sidonta. Lähestulkoon onnistunut käsilukko tai kuristus lasketaan myös kinsaksi. Kaikki kinsat ovat samanarvoisia.

3.Jos kinsojen määrä on sama, niin voittaja on se, jolla on enemmän hyökkäyksiä. Hyökkäyksellä tarkoitetaan tekoa, jolla vastustaja horjuu tai jopa tippuu polvilleen. Onnistunut kääntö ne-wazassa luetaan myös hyökkäykseksi.

4.Jos hyökkäyksien määrä on sama, voittaa se, joka on ollut aktiivisempi ja yritteliäämpi ottelun aikana.

5.Jos tilanne on edelleen tasan, voittaa se kumpi on esittänyt positiivisempaa judoa, esim. yrittänyt pitää pystymmän otteluasennon, ei ole jäänyt makaamaan tatamiin jne. Ensimmäinen shido vaikuttaa vasta tässä vaiheessa.

Antoisaa tuomarointikevättä toivottaen

Veli-Matti Karinkanta

IJF-B -tuomari

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa