Kielletty kuristustapa uken jalka venytyksessä. Kuva MM-kilpailuista.

Tuomariraportti Zagrebin Grand Prixista 29.9.-1.10.2017

Tuomariraportti Zagrebin Grand Prixista  29.9.-1.10.2017

 

Aloituspalaverin tärkein ohje oli mate-komennon oikea-aikaisuus. Pisteitä voi muuttaa jälkikäteen mutta väärää matea ei voi. Maten ajoituksesta vastaa täysin mattotuomari ja se kertoo erittäin paljon tuomarin judoymmärryksestä. Lisäksi pyydettiin odottamaan videotarkistus loppuun ennen hazimen komentamista, sillä eihän futiksessa tai jääkiekossakaan jatketa peliä ennen kuin videotarkistuksen tulos on julistettu.

Ensimmäisen päivän mattotuomarointini sujui ihan hyvin, tosin samanlaista fiilistä kuin MM-kisassa en saanut missään vaiheessa aikaiseksi. Eikä tilannetta parantanut myöskään yleisön puute - hallissa oli välillä tosi hiljaista. Finaaleissa tuomitsin N-48 kg Srb-Jpn finaalin, jonka japanilainen voitti jatkoajalla sidonnalla. Matsin jälkeen pari päällikköä kävi kiittelemässä sidontaan johtaneen tilanteen hyvästä ne-waza-tuomaroinnista. En nimittäin keskeyttänyt hyökkäystä, vaikka sen etenemisessä oli välillä aikamoinen tauko. 

Päivän loppupalaverissa pyydettiin tuomaria tekemään ratkaisu jo varsinaisella otteluajalla. Muutamat tuomaripäälliköiden mielestä mitäänsanomattomat ottelut oli kuulemma päästetty Golden Scorelle ja samaa rataa oli jatkettu jopa GS:n kuudennelle minuutille. Toki yhtä sporttijohtajaa jututtaessani tämä totesi, että mikäli selvää varoituksen paikkaa ei ole, niin tuomarin ei kannata ryhtyä ratkaisemaan ottelua vaan antaa ottelijoiden tehdä ratkaisu, menipä siihen sitten kuinka kauan tahansa.

Toinen asia oli tarkempana oleminen kuristustilanteissa, sillä kolme tilannetta päättyi uken tajuttomuuteen. Tuomarin on katsottava kokonaisuutta ja tehtävä ratkaisunsa, jos uke on liikkumatta.

Kolmanneksi muistutettiin, että selvistä rikkeistä, kuten valehyökkäyksistä pitää antaa varoitus, olipa ottelu tai ottelijoiden otteet olleet siihen asti kuinka hyviä tahansa.

Lauantai sujui taas omalta kohdaltani tasaisissa merkeissä, eikä mitään erikoista tapahtunut. Finaaleissa tuomitsin N-63 Ger-Gbr pronssiottelun, joka pysyi hyvin kontrollissa. Ainoastaan ottelun lopussa kummallekin antamani passiivisuusvaroitus olisi varmaan kannattanut näyttää ”kädet putkella”- merkillä ”kissan” sijaan. Ei siitä kukaan tosin mitään sanonut.

Sunnuntaina judo oli upeaa lukuisine komeine heitto-ipponeineen ja taidokkaine ne-waza-tilanteineen. Oma tekemiseni oli tasaista, tosin pari suorituspistettä muutatettiin ja yhteen varoitukseen minut herätettiin radiolla. Finaalissa tuomitsin M+100 kg Fra-Aut finaalin, jossa nuori Stephan Hegyi aloitti ennakkoluulottomasti ja pelottomasti judoikoni Teddy Rineriä vastaan. Räväkän alun jälkeen nuorukaisella ei kuitenkaan ollut mitään saumaa Rinerin vahvojen otteiden suhteen. Hän lensi Rinerin harai-goshiin ipponin arvoisesti ”vasta” toisesta kunnon hyökkäyksestä.

Vaikka tuomaritarkkailijoiden jotkut ohjeet olivatkin ehkäpä katsaus tulevaisuuteen tai heidän inhimillisiä virheitään, kuten esim. kehotus antaa ippon alaselälle ja kyynärpäälle alastulosta, tuli silti kisassa pari merkittävää tarkennusta. Ensinnäkin kuristustilanteessa, jossa tori tehostaa kuristusta uken jalasta vetämällä on sallittu, mikäli torin ote on polvitaipeesta. Mikäli ote on jalan alaosasta (nilkka, kantapää, eli jalka on suorana) niin, että uken jalka on venytyksessä pitää komentaa mate. Liikkeessä ei ole kyse niinkään jalkalukosta vaan venytyksestä (kuva).

Toiseksi saatiin varmistus siihen, että mikäli varoitukselle on selkeä syy, pitää se antaa vaikka esim. viidellä waza-arilla johtava ottelija häviäisi sen seurauksena hansokulla. Painotan kuitenkin sitä, että varoituksen pitää olla todella selkeä.

Tämä turnaus sujui mielestäni teknisesti normaalisti. Tasoni ja rutiinini alkaa jo olemaan sillä tasolla, että pärjään ihan missä matsissa tahansa normisuorituksellakin. 

Fiilistä pitää kuitenkin jatkossa pystyä nostamaan. MM-kisa oli nimittäin sen verran tehokasta siedätyshoitoa, että nämä GP:t tuntuvat nyt kyläkisoilta. Kisatatamille astelu tuntui ihan samalta kuin töihin meno, eli ei se juuri suuria tunteita tai jännitystä nostanut. Unohdin siis nauttia tekemisestäni. Pitää muistuttaa itseä, että kuinka etuoikeutettua on saada olla yksi IJF Judo World Tour’in tuomareista ja saada seurata maailman kovimpien ottelijoiden hienoja kamppailuja eturivistä. Seuraavaan kisaan löydän jälleen tuomitsemisen ja judon ilon ja muistan nauttia joka hetkestä tämän hienon lajin parissa.

Minun on myös selkeytettävä viestintää pöytätuomarina, koska jotkut ohjeet eivät menneet oikein perille mattotuomarille. Radioviestintä on parhaimmillaan pelkkää radiopuhelimen tangentin painamista, jolloin korvassa kuuluva kohahdus kertoo esim. varoituksen antamisen aiheellisuudesta. Mikäli radioon pitää puhua, niin käytetään erittäin selkeää ja rauhallista kieltä, esim: ”Mate” tai ”Odota/Wait”, jotta mattotuomarin huomio kiinnittyy avustaviin. Sen jälkeen annetaan ohjeet mahdollisimman yksinkertaisesti esim: ”Ottelemattomuus/non compativity, shido, valkoinen/white” tai ”Peru waza-ari valkoiselta - jalasta tarttuminen,  shido, valkoinen.” Kun tilanne on ratkaistu, niin sanotaan radioon tarvittaessa vielä ”hazime”, jotta mattotuomari tietää jatkaa matsia. Viestinnässä on muistettava olla todella rauhallinen, jottei mahdollisesti epävarman ja hermostuneen tuomarin olotila huonone entisestään.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa