Tuomariraportti XVII Kaimu Keerak international children`s judo day 14.11.2015

XVII Kaimu Keerak international children`s judo day järjestettiin 14.11.2015 Tartossa, Virossa. Suomalaisia tuomareita kisoissa edustivat Juhani Sammallahti, Jani Tuomaala, Aleksi Mikkola, Raimo Pöysti, Maija Mustonen sekä Jouni Kähärä. Juhani, Jani, Aleksi, Raimo ja Maija saivat tuomarikomissiolta korvausta matkakulujen osittaiseen kattamiseen. Juhani, Jani, Aleksi ja Maija jatkoivat tuomarointia vielä sunnuntaina 15.11. Kaimu Keerak Memorial -kilpailu, jossa kilpailijoita oli vain aikuisten painoluokissa.

Lauantain kisat alkoivat aamupalaverilla, jonka piti vastaava tuomari Evert Rööpson. Palaverissa jaettiin tuomarit ryhmiin ja ottelualueille, joita oli kahdessa salissa, sekä ohjeistettiin olemaan tarkkana rajatilanteissa, sillä käytössä olleet ottelualueet olivat etenkin pienemmässä salissa lähellä toisiaan. Tuomareita oli Viron ja Suomen lisäksi Latviasta. Jokaisella matolle jaettiin aamupäiväksi 2-3 tuomaria, joista yksi toimi mattotuomarina toisen tuomarin tarkkaillessa laidalla. Iltapäiväksi isomman salin tuomariryhmiin jaettiin pienemmässä salissa tuomaroimassa olleet tuomarit, jolloin tuomariryhmän koko oli 4-5 tuomari per tatami.

Kisajärjestelyt toimivat hyvin ja kisat pysyivät aamupäivän aikataulussa, mutta iltapäivän ottelut olivat alkuperäisestä aikataulusta myöhässä noin pari tuntia. Kisapäivän kesto oli yhteensä noin 10 tuntia, mutta välissä ehti onneksi pitää lounastauon ja päivää tauottivat myös välissä olleet eri ikäluokkien palkintojenjaot.

Janin kommentit:

Lauantaina mattojaossa pääsin kakkosmatolle Eestin Rogerin kanssa, lisäksi D-sarjojen jälkeen matollemme tuli myös Eestin Kaur, siispä meitä oli päivän ajaksi kolme henkeä hoitamassa mattoa. Tuomarointi sujui hyvin ja ryhmämme toimi hyvin yhteen, muutenkin päivä taukojen vähyydestä huolimatta meni todella nopeasti. Päivästä jäi todella hyvä fiilis.

Sunnuntain jaossa matoksi tuli matto kolmonen ja ryhmään Aleksi ja Eestin Egert. Tuomarointi jatkui samaan malliin kuin edellisenä päivänä ja uuden ryhmän kanssa oli helppo jatkaa siitä mihin edeltävän kanssa jäätiin. Päivästä jäi mieleen oma pieni jäätyminen käsilukkotilanteessa. Heitto yrityksen jälkeisessä käsilukkotilanteessa jäin väärälle puolelle vapaaseen käteen nähden. Uken noustessa matosta lukossa jäin odottamaan milloin uke antautuu, käsi oli aivan suorana ja hetken jälkeen tori osoitti ukea ja löysäsi lukon. Tajusin samalla että olen väärällä puolen ja uke oli taputtanut vapaalla kädellä juuri minusta katsottuna piilossa olevaan jalkaansa. Pikainen vilkaisu avustaviin ja Egertiltä nyökkäys, ippon julistus ja ottelu oli siinä.

Juhanin kommentit:

Lauantaina napsahti omalle kohdalle pienten puolen nakki eli vietin Jounin ja Maijan kanssa lämpöisen 3 tuntisen kisapäivän aluksi. Kahdella tuomarilla mentiin eli ei taukoja tai sitten jäätiin oikeasti yksin. Ei ollut junnumatseissa juurikaan erikoisuuksia. Pieni turva-alue ja katsomo vaikeuttivat hommaa eli monesti katsojat olivat oikeasti heiton tiellä ja vähän väliä piti häätää porukkaa kauemmaksi. Päivä jatkui isompien matseilla ja silloin kolmella hengellä eli taukojakin tuli. Puolen tunnin kierto tarkoitti hyvää taukoa, mutta aika pitkää aikaa keskellä. Päällimmäisenä mieleen jäi matollani tapahtunut loukkaantuminen, jossa sukelluksen seurauksena toria lähdettiin kuljettamaan niskatuessa sairaalaan. Lopputulosta en tiedä, mutta ainakin varpaat liikkuivat paareilla.

Sunnuntaina oli lyhyt, mutta sitäkin tylsempi päivä. Kun tuomittavana on M73 ja M90 voisi kuvitella, että menoa olisi reilumminkin. Ei ollut. Monessa ottelussa mentiin shidoilla ihan päätyyn asti ja muutenkin meno oli väsynyttä. Toki mukaan aina muutama hyvä matsi löytyi ja mikä parasta silloin oli suomalaisia matolla. Pari loukkaantumista jäi sunnuntailtakin mieleen. Ensimmäinen jotain suomalaista vastaan (hirveän huonosti jää mieleen kuka missäkin matsissa otteli). Ottelija teloi polvensa kesken matsin ja hänestä pääsi sellainen ääni, että EA lähti paikalle ihan omatoimisesti. Kielsin matolle tulemisen ja kysäisin ottelijalta haluaako jatkaa. Halusi ja nilkutti paikalleen. Ihan hyvin yritti, mutta pystyi lähinnä välttämään passiivisuusvaroitukset. Ottelu pisteillä suomalaiselle täyden otteluajan jälkeen. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että olisi voinut lopettaa suosiolla tai valmentajan olisi pitänyt tajuta huutaa ottelija pois matolta, kun oikeasti oli itsensä loukannut. Tällä kertaa näin. Viimeisessä ottelussa M73 pronssimatsissa ottelija luovutti välittömästi ensimmäisen otteen jälkeen. Kävi ilmeisesti testaamassa, miten käsi kestää, ei kestänyt.  

Kokonaisuutena jäi vähän tunteeton fiilis Tarton kisaksi. Huutoa oli vähän ja nekin yksittäistapauksia. Ehkä se tietysti jossain määrin hyvin meni, koska ei huutoa tullut, mutta mielestäni yleinen tunnelmakin oli aiempaa vaisumpi, vaikka porukkaa oli ihan hyvin paikalla.

Aleksin kommentit:

Lauantaina tuomitsin matolla kuusi. Sain tuomariparikseni Viron Mattiaksen ja iltapäivällä saimme kolmanneksi  latvialaisen tuomarin. Varoituslinja olisi saanut olla tiukempi valehyökkäysten osalta. Paikoitellen kolmikkomme kommunikaatio hieman takkuili, sillä avustavat tuomarit istuivat välillä pöydän eri päissä toimitsijat välissään. Muuten päivä sujui mallikkaasti.

Sunnuntaina tuomitsin Janin ja Viron Egertin kanssa matolla kolme. Kolmikkomme yhteistyö sujui huomattavasti paremmin edelliseen päivään verrattuna ja ottelut saatiinkin varmalla otteella tuomittua.

Raimon kommentit:

Nuoren C-tuomarin ensimmäinen kv-kokemus, ja jännitys sen mukainen.

Mattojaossa pääsin lähtöoletustani haasteellisempaan tilanteeseen, matolle 1, jossa tuomitsijoina toimi latvialainen A-tuomari (todellinen judokonkari) sekä virolainen C-tuomari. Alkujaan olin varautunut siihen, että kokemattomammat pääsee aloittamaan pikkuhallista, ja D-nuorten matseista... Luulo ei ollut tiedon väärti. Alkupalaverissa saimme kuulla sujuvalla englannilla, sääntökertauksen, sekä pääsimme esittämään kysymyksiä virolaiselta tuomarivastaavalta. Itseäni askarrutti lähinnä kysymys; ottelualueiden lähekkäisyydestä, sekä siitä missä vaiheessa tulee ottelu keskeyttää Ne Wazassa.

Yhteinen kommunikointikielemme toisten tuomareiden kanssa oli englanti, tosin hieman minua häiritsi pulmatilanteissa, se että herkästi Latvian ja Viron tuomarikollegat kävivät yhteisiä keskusteluja tilanteista myös venäjäksi. Ei siinä, etten savolaistuneena kuuntelisi sujuvasti venäjänkieltä.

Pääsin aloittamaan C-poikien sarjan ja samalla tatami 1 ottelut. Sovimme 15 min kierronvälin, ja ennen pidempää taukoa, kollegatkin malttoivat istua aloillaan ja avittaa tilanteiden ratkaisuissa. Kahvitaukoja kun ei ollut, niin siinä tuli tiiviisti seurattua maton tapahtumia. Ateriointitauon jälkeen, huomasin kollegoitteni kiinnostuksen herpaantuneen tatamimme tilanteisiin, ja monia epäselviä tilanteita, emme voineet varmuudella 3-kantaisesti ratkaista. Lisäksi toimitsijapöydän taakse ilmestyi aikuisten sijaan lapsia, joilla taito käsitellä shiai-ohjelmaa oli kyllä opittu, joskin hieman hakusessa.

Omalle työskentelylleni antaisin 7 ½, max 8 arvosanaksi. Joitakin tilanteita meni ohi huonon sijoittumisen takia, sekä tilanteiden nopeuden takia. Itse ainakin huomasin, että "on se häilyvän pieni, se raja joka erottaa tekniikan matto- tai pystytekniikan välillä". Nöyrin Kiitokseni Judoliiton Tuomarikomissiolle, mahdollisuudesta päästä hakemaan uusia kokemuksia. Voin suositella lämpimästi kaikille uusille tuomareille, ja ehdottomasti uusin tämän kokemuksen, jos siihen tulee mahdollisuus.

Maijan kommentit:

Aamupäivän ottelut pikkuhallissa sujuivat latvialaisen tuomarikollegan kanssa ilman ongelmia. Varoituslinja tosin olisi saanut olla ihan pienillekin aamusta asti tiukempi, jotta turhilta jatkoaikamatseilta olisi vältytty. Tästä otinkin opikseni iltapäivää varten ja jatkoaikaottelujen määrä väheni huomattavasti. Iltapäivän matsit sujuivat hyvin ja oli ilo tuomita tiukkoja ja nopeatempoisia matseja. Yhteistyö tuomarikollegoiden kanssa toimi hyvin eikä suurempia kommelluksia päivään mahtunut. Yhdessä matsissa suomalainen ottelija tosin jäi osoittamaan mieltään ottelun päätyttyä tatamille istuen, sillä ainakin äänekkään yleisön mielestä vastustajalle olisi pitänyt tuomita hansokumake ottelusta viime sekunneilla pakenemisesta. Itse mattotuomarina tulkitsin kuitenkin tilanteen niin, että ottelun hävinnyt ottelija juoksi vastujaansa päin sellaisella voimalla, että vastustaja ei voinut muuta kun kaatua. Tästä tulkinnasta myös avustavat tuomarit olivat samaa mieltä. Toisen juoksuyrityksen jälkeen vastustaja kaatumisen sijasta astui ulos, mistä hän saikin ansaitusti varoituksen. Täytyy muistaa, että ottelun lopussa pakeneminen ei ole judoa eikä urheilijamaista käytöstä ja siitä kuuluu rangaista, mutta myöskään vastustajaa päin juoksemalla ei judossa yleensä tehdä pisteitä.

Sunnuntaina otteluita oli huomattavasti vähemmän kuin lauantaina ja tuomareita enemmän käytössä. Töitä siis ei ollut mitenkään liikaa ja nekin matsit, joita pääsin tuomitsemaan eivät sisältäneet mitään mainitsemisen arvoista. Ottelemassa oli selkeästi pitkään taukoa pitäneitä entisiä kilpailjoita, joten otteluiden tempo oli ainakin meidän matolla suht hidas ja varoituksia sai jakaa sen mukaisesti.

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa