Tuomariraportti Võry Kevad -kilpailu, Viro, 12.-13.3.2016

Suomalaisia tuomareita kisassa edustiva Jouni Kähärä ja Anu Kainulainen. Alla kummankin kommentit kilpailusta.

 

JOUNI

Aamupalaverissa painotettiin, että on oltava tarkkana rajatilanteissa. Varoituksia ei saa antaa molemmille, vaan vain toiselle ja antaa aikaa matossa, jos ottelijat ovat aktiivisia siellä. Sanottiin, että B-junnuissa ei saa tehdä jujikatamea, mutta se muutettiin yllättäen niin, että saa tehdä, jos käsi ei ole täysin suora. Silloin pitää julistaa tekninen ippon. Tätä tietoa ei kaikille matoille kerrottu ja se aiheutti ongelmia, koska Suomen joukkue luuli, että sitä ei saa tehdä ja ruotsalaiset taas ihmettelivät teknistä ipponia, kun ottelija ei antautunut.

Päätuomarina toimi Einar Suur, joka on jäähdyttelevä tuomari ja välillä tuntui, että ei aivan ole tämän hetkisistä säännöksistä ymmärrys kohdillaan. Tatameja oli 4. Kahdella tatamilla oli vain kaksi tuomaria, joten taukoja ei juuri pidetty. Kuitenkin päivä meni ihan hyvin. Minun parina oli paikallinen tuomari Edward Murel, hänen kanssaan olen aikaisemminkin ollut parina ja nytkin yhteistyö sujui hyvin, ilman ongelmia. Päivän päätteeksi pääsimme vielä Anun kanssa kumpikin tuomitsemaan yhden A-junnujen finaalimatsit, eli ihan hyvä päivä.

Ottelijoita oli kaiken kaikkiaan n. 300. Eli tuomita sai ihan koko rahan edestä.

 

ANU

Olin viime vuotiseen tapaan tuomitsemassa tyttöjen matseja seuranani kaksi virolaista tuomaria. Toinen oli kokeneempi ja toinen aivan aloittelija. Mielestäni olimme hyvin samalla aaltopituudella keskenämme ja pöydän takaa sai aina tukea hankalissa tilanteissa.

Pienen yllätyksen toi tekninen ippon käsilukoista. Minulle käytiin sanomassa asiasta ennen ottelujen alkua, mutta nähtävästi muille vieraileville tuomareille ja ottelijoille ei. Niinpä ensimmäinen tekninen ippon sai varsin kovaäänisen huomion osakseen. Ensimmäisen kerran kävi myös niin, että ottelija menetti tajuntansa minun ollessa mattotuomarina. Tytöt tulivat vauhdilla tatamiin ja näin kun toinen heistä löi otsansa kovasti. Tilanne kuitenkin jatkui vastustajan saadessa sidonnan. Alla oleva ei tehnyt elettäkään, vaan makasi aivan reporankana. Olin kuitenkin valppaana ja seurasin koko ajan tytön kasvoja. Viimeisellä sekunnilla ennen ipponia silmistä näki, ettei enää oltu tässä maailmassa. Herättelyyn meni huomattavan kauan aikaa, eikä ensiapuporukka oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Jälkikäteen kävin jututtamassa tyttöä, eikä hän muistanut koko ottelua. Kehotin käymään lääkärissä. Valmentaja yritti kuumeisesti selvittää, mitä pitäisi tehdä, koska vakuutusasiat eivät olleet ihan selvät. Hyvä muistutus, että pidetään ne free cardit aina mukana ja vakuutukset voimassa.

Kaiken kaikkiaan kilpailupäivä oli mukava, vaikka vajaalla tuomarimäärällä töitä tehtiinkin. Omalta osaltani oli perustoimintaa, ilman suuria onnistumisia tai epäonnistumisia.

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa