Tuomarit U23 EM-kilpailuissa. Kuva: EJU

Tuomariraportti U23 EM-kilpailuista Bratislavasta 13.-15.11.2015

Torstain aloitustuomaripalaveri pidettiin heti arvonnan jälkeen, jo päivällä klo 16 jälkeen, normaalin klo 19 ajankohdan sijaan. EJU:n tuomarikomissiosta paikalla olivat komission pj. Jan Snijders ja jäsenet Pascuale Chyrlia, Marian Hefka ja Franc Ozko.

Snijders ei tällä kertaa kehunut meitä tuomareita, vaan palautti meidät maanpinnalle toteamalla, että toivoo täydellisistä tuomarointia: "Pienikin virhe on suuri virhe ja virheitä ei saa tulla". Lisäksi hän toivoi mattotuomarilta täydellistä suvereniteettia tatamilla ollessaan: pöytätuomareihin ja komissioon ei saa kertakaikkiaan katsoa. Pöytätuomareita hän kielsi näyttämästä mitään eleitä, pään nyökkäyksiä tai puistamisia, koska niitä ei lue säännöissä. Ainoana kommunikointivälineenä saa käyttää radiopuhelinta.

Liian hätäisiä matte-komentoja pitää myös välttää, niin rajatilanteissa kuin ne-wazassakin. Ottelijoille pitää antaa mahdollisuus hoitaa tilanne loppuun.

Varoitusosuudessa hän kehotti rankaisemaan negatiivisesta judosta: väärät otteet, erityisesti blokkaavat hihaotteet ovat yleistyneet ja niistä pitää rangaista.  Myös yksipuoliset otteet pitää kitkeä pois, kuten myös valehyökkäyksiin pitää puuttua. Silta-alastulot pitää arvostella ipponeina ja sillaksi riittää vaikka uke vain taittaisi vartalonsa kaarelleen alastulosta riippumatta. Lopuksi Chyrlia kielsi päästämästä varoitusotteluita golden scorelle. Parempi ottelija on löydettävä otteluajan kuluessa ja rangaistava sopivassa välissä huonompaa.

Perjantaista tuli tuskien taival. Epäonnistuin lähes kaikkien alastulojen  arvioinnissa eikä mikään tuomitsemani ottelu ei mennyt ilman pöytätuomareiden puuttumista. Pisteitä muutettiin ja varoituksia pyyhittiin tai käskytettiin. En päässyt otteluihin sisälle vaan tuomitsin niitä ulkopuolisena rutiinin kaltaisesti. Mitään ottelun lopputulokseen vaikuttavia virheitä ei kuitenkaan tullut kuten vääräaikaisia matte-komentoja tai sidonnanmenetyksiä vääristä pisteistä. Finaaleissa tuomitsin azereiden -66 kg pronssiottelun, joka päättyi oman tulkintani mukaan sinisen ouchigarivastaheittoon. Videolta tilanne ei näyttänytkään niin selvältä sinisen tekniikalta, vaan valkoisen omalta selälleen heittäytymiseltä, jonka sininen sopivasti passasi. Päivän loppupalaverissa Snijders kiitteli päivän tuomarointeja ja erityisesti finaaliosuutta, jossa judokin oli ollut näyttävää.

Lauantaina tuomittiin naisten -63 kg ja -70 kg otteluita. Edelliseen päivään verrattuna ottelut olivat helpompia, selkempiä ja ipponvoittoisia. Tuomaroinnitkin tuntuivat sujuvan helpommin, eikä pöytätuomareiden tarvinnut juuri puuttua päätöksiini yhtä hihablokkausshidokäskyä lukuunottamatta. Finaaleissa sain tuomita -81 kg finaalin, jossa venäläinen ottelija lakaisi vastustajansa jalat alta ipponin arvoisesti. Tällä kertaa osasin antaa pisteet oikein, eikä pöytätuomareiden tarvinnut videotarkistuksen jälkeen kuin osoittaa hyväksyvänsä tuomion.

Loppupalaverissa Snijders pyysi malttamaan matte-komennoilla, sillä kahdessa-kolmessa tilanteessa oli komennon jälkeen tullut heitto. Lisäksi hän mainitsi pisteissä tulleen liikaa eroavaisuuksia. Yleisesti mainittiin kuristuksien yleisyydestä hyvänä asiana, sillä niitä näkyi mattoratkaisuna enemmän kuin aikoihin.

Sunnuntaina tuomitsimme miesten -100 kg ja naisten +78 kg otteluita. Naiset yllättivät pirteillä otteillaan ja komeilla tekniikoillaan positiivisesti, kun taas jotkut miesten ottelut menivät puristeluksi. Omiin tuomittuihin otteluihini osui onneksi pääasiassa ipponpäätöksiä, joissa osasin toimia oikein. Finaaleissa tuomitsin naisten +78 kg finaalin, jossa saksalainen kuritti kroatialaista vastustajaansa wazarin ja ipponin arvoisilla heitoilla. 

Kisa oli hyvä herätys tulevia koitoksia ajatellen. Perjantaina epäonnistuin paljolti siksi, etten herännyt kisaan, en saanut minkäänlaisia tuntemuksia otteluista ja olo oli kuin salikisaa tuomitessa. En myöskään puhunut otteluita auki mielessäni tuomaroidessani, joten tapahtumat eivät jääneet mieleeni, enkä pystynyt riittävän hyvin muodostamaan kokonaiskuvaa ottelutapahtumista. Lauantain aloitin tsemppaamalla itseäni katsomalla ippon-heittovideoita Youtubesta ja tuomaroidessani aloitin sisäisen puheen, jonka seurauksena ottelun tulkinta parani huomattavasti eli pysyin kärryillä siitä milloin esim. varoitus piti antaa. Sunnuntai oli helpompi päivä useine ipponeineen ja sisäisen puheen jatkumisineen.

Snijdersin ohjeeseen olla vilkuilematta pöytätuomareihin ja etteivät pöytätuomarit saa elehtiä pitää suhtautua kriittisesti. Millä muulla systeemillä kolmikko yhteistyötä sitten hoitaa? Eri asia on tietenkin sellainen mattotuomarointi, jossa jokainen tuomio varmistetaan pöytätuomareilta. Sellainen antaa epävarman vaikutelman. Pöytätuomareita kannattaa vilkaista sillon, kun tarkistaa pistetaulun eli matten aikana, ei muulloin. Jos alastuloa ei näe, ei kannata ruveta arvailemaan sitä tai kuikuilemaan pöytätuomareilta, vaan odottaa tuomiota radiosta. Eri asia on tietenkin, jos radiota ei ole käytössä. Silloin pitää katsahtaa pöytätuomareihin epäselvissä alastuloissa.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa