Tuomariraportti U21 MM-kilpailuista Zagrebista 16.-20.10.2017

Kilpailun alkupalaverissa toivotettiin onnea tuomarointiin.

Ekana päivänä tuomitsimme N-44 ja N-48 otteluita. Aikuisten ikäluokkaan verratuna varoituksia ei juuri tarvinnut antaa ja pistesuorituksia sai julistaa kiitettävästi. Omien otteluideni mielenkiintoisin tilanne tapahtui N-44 Cro-Kaz ottelussa, jossa kazakki hyppäsi lentävään juji-gatameen. Samalla kun kroaatti vajosi vedon seurauksena mattoon, taputti hän minun nähdäkseni vastustajaansa pari kertaa. Koska käsilukko oli päällä, vaikkei käsi ollut täysin suorana, julistin ipponin. Ajattelin ottelijan vain varmistaneen sillä kätensä kunnossa pysymisen. Matsin jälkeen kroaatin valmentaja tuli kysymään minulta, että miksi tilanteesta julistettiin ippon. Selitin hänelle ottelijan taputtaneen. Hän kertoi, ettei ottelija ollut taputtanut, vaan oli yrittänyt ottaa kiinni vastustajansa kädestä. No, eipä sille enää mitään voinut. Jos ottelija ottaa yrittää ottaa otteen pari kertaa peräkkäin nopeasti, niin se valitettavasti näyttää ilmiselvältä taputukselta. Eivätkä tarkkailijatkaan tilannetta mitenkään kommentoineet.

Päivän loppupalaverissa todettiin päivän sujuneen ihan hyvin.

Kilpailun toisena päivänä oli luvassa paljon taktisempaa, vahvempaa, haastavampaa ja nopeampaa judoa. Tatamillamme ottelivat nimittäin M-66 ja M-73 ottelijat. Päiväni ei alkanut hyvin, sillä ekan ottelun kaksi waza-aria kääntyivät minusta poispäin, joten jouduin julistamaan ne pöytätuomareiden käskystä. Matsin jälkeen tunsin itse ja sain myös kuulla tarkkailijoilta, ettei tuomarointi ollut mennyt noiden tilanteiden suhteen ihan putkeen. Pystyin resetoimaan ottelun onnistuneesti kuitenkin heti seuraavaan otteluun. Loppupäivän mattotuomaroinnit sujuivatkin sitten normaaleissa merkeissä. Kun katsoin tuon ekan matsin jälkeenpäin videolta, niin ei tuomarointi siinä kuitenkaan mitenkään pahalta ulospäin näyttänyt. Finaaleissa tuomitsin N-57 Mgl-Jpn finaalin, jossa japanilainen käänsi vastustajansa vahvan ne-waza-työskentelyn jälkeen sidontaan. Finaalien dramaattisin päätös annettiin komissaareilta M-66 Ita-Geo pronssimatsissa. Pöytätuomarin näkökulmasta ottelu oli tasainen ja jännittävä, vaikka jatkoajalla oltiinkin jo yli viiden minuutin. Georgialaisen parin hyökkäyksen jälkeen käskettiin italiaiselle antaa shido passiivisuudesta. Lopputulosta tatamille jäämällä protestoinut italialainen ottelija saa kuulemma huonosta käytöksestä puolen vuoden-vuoden kilpailukiellon. Judossa ei siis parane tuomarin päätöksiä tällä tavalla kritisoida.

Loppupalaverissa komissaarit totesivat, ettei päivä ollut mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Aamulla oltiin oltu unessa ja finaaleissa päästettiin muutama ottelu turhaan pitkälle jatkoajalle. Seuraavalle päivälle he toivoivat terävämpää otetta heti aamusta, luottamusta omiin kykyihin ja tuomarikolmikon vahvempaa yhteistyötä.

Perjantai tarjosi suoritusrikasta judoa. Oma tuomarointinikin pysyi hyvin kasassa, mitä nyt yksi waza-ari piti ottaa pois ja toinen antaa tarkkailijoiden toimesta. Siinä tokassa (N-63 Phi-Fra) jäi harmittamaan se, että minun olisi pitänyt keskeyttää ottelu pidemmäksi aikaa alastulon videotarkaistamiseksi. Nyt waza-ari annettiin vasta tovin päästä, kun se olisi pitänyt antaa heti tilanteen jälkeen. Tosin minun mielestäni uke tuli alas kyljelleen omasta seoi-nagestaan, ei vastustajansa toimesta, joten siksi en katsonut ottelun tiimellyksessä taukoa mitenkään tarpeelliseksi. Finaalissa tuomitsin M-90 Ger-Fra vauhdikkaan pronssiottelun, jonka saksalainen vei vastaheiton perään jatkuneella sidonnalla.

Päivän loppupalaverissa kiiteltiin judoa ja tuomarointia, niiden taso kun yleensä kulkee käsi kädessä. Ajattelemisen aihetta antoi kuitenkin ranskalaiskomissaarittaren ohje valehyökkäyksistä. Jos valehyökkäyksistä jätetään rankaisematta, niin joudutaan ne tulkitsemaan kolmen hyökkäyksen jälkeen ottelijan aktiivisuudeksi ja täten shido joudutaan julistamaan vastustajalle. Täten mahalleen tippumisista ja selälleen heittäytymisistä pitäisi tämän ohjeen mukaan rangaista herkemmin. Entäpä jos ko. tekniikat ovatkin ottelijan parasta näyttöä toisen vain nojaillessa? Kumpi ottelussa sitten on parempi: huonoja yrityksiä (=valehyökkäyksiä?) tekevä vai tämä nojailija? Itse kallistuisin tässä tapauksessa aktiivisuuden puoleen, elleivät valehyökkäykset ole ihan selviä. Voisihan matsissa ensin rangaista valehyökkäyksen/huonon hyökkäyksen tekijää, mikäli valehyökkäyspykälä täyttyy ja katsoa sitten mihin suuntaan ottelu kehittyy ja toimia sen mukaan.

Yksilökilpailujen viimeinen päivä oli helppo: lyhyet alkuottelut ja paljon ipponeita. Omalta kohdaltani kuumottavin ottelu oli M+100 kg Rus-Aut finaali, jossa olin pöytätuomarina. Siinä venäläinen, varsin miehekkään oloinen juniori, vei ottelun pari ensimmäistä minuuttia kahdella waza-arillaan. Kunnon loppuessa venäläinen sortui huonoihin hyökkäyksiin, joista ensimmäisestä, epätoivoisesta kata-otoshi-viritelmästä, sai itävaltalainen käännettyä hänet selälleen. Mattotuomari ehdotti liikkeestä waza-aria, jonka minä kuitenkin peruutin, koska minusta venäläinen meni tatamiin omasta liikkeestään ja itävaltalainen vain kontrolloi tämän mattoon (jälkeen päin, Abu Dhabin Grand Slamin jälkeen ajateltuna, liikkeestä olisi pitänyt jättää waza-ari voimaan). Peruutuksen jälkeen näin komissaarien keskustelevan kiihkeästi. Ilmeisesti he olivat pisteen kannalla mutta eivät alkaneet sitä takaisin muuttamaan. Matsi jatkui itävaltalaisen painostaessa ja venäläisen yrittäessä selviytyä matsista voittajana. Toinen minusta kyseenalainen tilanne oli venäläisen toinen heittäytyminen selälleen ura-nage-/hiza-guruma-versiollaan, jonka itävaltalainen jälleen seurasi mattoon kädet putkella. Tällä kertaa tarkkailijat päättivät kuitata edellisen virheemme ja julistuttivat tilanteesta itävaltalaiselle waza-arin. Minusta taas tämä tilanne oli vähemmän waza-arin arvoinen, kuin se ensimmäinen. Näin ottelu päästiin sitten loppuun venäläisen hädin tuskin selviytyessä. Lopputuloksena olisi pitänyt olla joko venäläisen kahden waza-arin voitto tai sitten kahden waza-arin tasatilanne ja Golden scorelle meno.

Sunnuntaina oteltiin tiivistunnelmaiset joukkueottelut - ensimmäistä kertaa junioreissa nais-/miessekajoukkuein. Kevään EM:ien joukkuekisasta "viisastuneena", oli sääntöjä muutettu hieman: mikäli toisella joukkueella on 5 voittoa kahdeksasta, loppuu kamppailu siihen. Täten kolmen raskaan painoluokan ei välttämättä tarvitse otella koksaan ottelun ottelua, mikäli viiden keveimmän painoluokan ottelijat hoitavat homman kotiin omissa otteluissaan. Tämä systeemi toimii eliminaatiojärjestelmässä, muttei poolijärjestelmässä, jossa kaikkien otteluiden pisteet tulee laskea yhteen oikean lopputuloksen saamiseksi. Periaatteessa jo neljällä otteluvoitolla voi varmistaa voiton, kuten Ned-Ger ottelussa olisi voinut tehdä. Hollanti lähti nimittäin M+90 kg otteluunsa 4 (31) - 3 (3) asemissa. Nelonen tarkoittaa siis voitettuja otteluita ja 31 tarkoittaa voittopisteitä eli kolmea ippon-voittoa (a' 10 p) ja yhtä waza-arin voittoa (a' 1 p). Saksalaiset eivät voineet voittaa kamppailua mitenkään, koska hollantilaisten pistejohto oli niin suuri. Myös tällaisessa tilanteessa voittaja voitaisiin julistaa jo kamppailun ratkettua. Tässä pistelaskussa on huomattava myös se, että kaikki ottelun waza-arit lasketaan yhteen eli yhden ottelun tulos voisi olla vaikka 11-0 eli voitto 11 waza-arilla. Tällä logiikalla joukkue, joka voittaa kaikki ottelunsa yli kymmenellä waza-arilla voi peitota ipponilla voittaneen joukkueen.

Tunsin, että hoksottimeni alkoivat väsyä tämän tiukan viiden päivän tuomarirupeaman lopputunneilla, joten toivoin helppoja otteluita. Niitä ei kuitenkaan sunnuntaina ollut montaa tarjolla - tai ainakin siltä se väsyneellä mielellä tuntui. Hun-Ger M-73 ottelussa annoin waza-arin unkarilaisen omasta selälleen romahtamisesta, joka piste kuitenkin pyyhitettiin pois. Toki parin muun matsin tuomarointi meni muuten ihan hyvin. Uzb-Fra kamppailun M-73 ottelussa jouduin perumaan waza-arin ihan aiheesta, koska uke tuli enemmän mahalleen kuin kyljelleen ja uken kyynerpää oli kylkilinjasta selän puolella. Hätäilin julistuksessa, vaikka näin alastulon erinomaisesti. Saman setin M-90 ottelu oli vauhdikasta menoa, jossa en valitettavasti päässyt matsiin kiinni alkuunkaan, vaikkakin ensimmäinen uzbekin waza-arin suorituspiste osuikin kohdalleen. Julistin hätäisen maten ranskalaisen waza-arin jälkeen, vaikka tilanne olisi voinut jatkua matossa. En ollut myöskään riittävän tarkkana valehyökkäyksien rankaisemisessa. Julistin uzbekin toisesta heitosta ipponin, joka muutatettiin aivan aiheesta waza-ariksi, tulihan uke alaselältä selälleen rullatuksi. Tässäkin tilanteessa ottelu olisi voinut jatkua matossa waza-arin jälkeen, vaikkapa uzbekin kuristustilanteena mutta ipponin kuultuaan ottelijat lopettivat ottelun.  Näistä itsestäni tuntuneista erittäin epävarmoista otteista huolimatta minut päästettiin Uzb-Rus pronssiotteluun, jossa sain tuomita kaksi viimeistä ottelua. Matsi näytti menevän uzbekeille, mutta venäläisen N-70 kumarrusvoitto toi maat yhden otteluvoiton päähän toisistaan. Edessä oli ratkaiseva M+90 ottelu, johon lähdin epävarmoin tuntein energiatasoa kuitenkin nostaneena mutta hermostoa en ollut voinut lepuuttaa mitenkään. Uzbekin hyvästä alusta huolimatta venäläinen sai runtattua työntämällä vastustajansa selälleen ja pääsin lopettamaan tuomariurakkani ippon-julistukseen. Muutaman vuosi sitten tästä tekniikasta ei olisi annettu pisteitä, se kun olisi tulkittu työntämiseksi.

Alkuotteluiden N+70 Hun-Ger ottelu ratkesi keskustelua herättäneeseen tilanteeseen. Siinä saksalainen teki ude-garamia uken selän taakse. Koska tämä oli olkapäästä erityisen notkea, nousi käsi reilusti yli uken niskan korkeudelle, jolloin uke vasta antautui. Mattotuomari julisti ipponin, emmekä pöydässäkään tilanteeseen mitenkään reagoineet, koska kyseisen tekniikanhan saa tehdä mikäli tori liu'uttaa uken kättä selkää pitkin, tai niin ainakin luulin. Tarkkailijatkaan eivät tilanteeseen mitenkään reagoineet, vaikka katsoivat tilanteen useaan kertaan nauhalta mattotuomarin odottaessa mahdollisia lisäohjeita. Ippon siis hyväksyttiin. Matsin jälkeen kävin kysymässä komissaarien mielipidettä asiasta ja he sanoivat tilanteen ratkaisun olleen paha virhe. Tilanne olisi pitänyt keskeyttää heti alkuunsa, koska kuten tiedettyä tekniikka kohdistuu olkaniveleen väärin tehtynä. Mikseivät he sitten peruneet ipponia ja käskeneet jatkaa matsia tai vaikka käskeneet julistaa hansokun kielletystä liikkeestä saksalaiselle - kun liike näin todettiin kielletyksi. Oletin itse liikkeen olevan sallittu, jos uken kättä ei nosta tämän selästä irti. Tulkinta on kuitenkin kuulemma muuttunut päinvastaiseen eli siihen, että selkää pitkin liu'utettuna liikettä ei saa tehdä mutta nostamalla saa. Lisäksi uken painaminen mahalleen siten, ettei tämä pääse kierähtämään lukon suuntaan pois on myös kielletty ja sen havaitessa tulee heti komentaa mate. Jatkoa ajatellen yksinkertaisinta olisi kieltää ude-garamin teko selän puolelle kokonaan ja sallia se pelkästään kääntämistarkoituksessa.

Yhteenveto/oppi tästä kisasta

- jos toinen ottelijoista tulee alas tatamiin alastulopisteiden arvoisesti, annetaan toiselle ottelijalle suorituspiste lähes aina, jos tori tekee vähänkaan töitä liikkeessä ts. vaikka vain kontrolloi tilanteen loppuun.

- karhunhalaus: jos torin kämmenet ovat levynä uken selässä niin kämmenien paikasta riippumatta tilanne on karhunhalaus ja siitä rangaistaan shidolla

- viimesekuntien pakoilusta annetaan varoitus, vaikka ottelijalla olisi millainen tahansa pistesaldo kerättynä

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa