Tuomariraportti U21 Euroopan Cupista Tsekistä 27.28.7.2013

Kisoihin osallistui 370 ottelijaa 20 eri maasta, kaukaisimmat ottelijat Koreasta ja Brasiliasta. Tuomareita paikalla oli 20, joista muutamalla oli kv-lisenssi, muut pääasiassa kansallisia tuomareita. Suomalaistuomareita edustivat Sanna Ranki ja Veli-Matti Karinkanta. Ottelut oteltiin neljällä tatamilla. Vaikkei tässä kilpailussa varsinaista tuomaritarkkailua ollutkaan, niin paikalla oli kotimaan EJU:n tuomarikomission jäsen Marian Hefka ja tällä apuna pari kotimaan kv-tuomaria. La-aamun palaverissa Hefka painotti taas varoituksien antoa, riittävästi, oikeaan aikaan ja oikealla merkillä. Muita huomioitavia asioita olivat karhunhalauksen välitön keskeyttäminen matella ja siitä shidolla rankaiseminen, rajalla tilanteen jatkumisen antamainen, paitsi silloin, jos isot mörssärit ajautuvat liiaksi naapuritatamin suuntaan, jolloin pitää komentaa välitön mate. Lisäksi muistutettiin ottelualueen ulkopuolelle menneiden sidontojen keskeyttämisestä, mikäli tekniikan tekijä tai tekniikkalaji muuttuu toiseksi esim. sidonnasta käsilukoksi. Ottelut pitää myös otella normaalista kumikatasta, joten erikoisotteet pitää karsia shidoilla pois.

Veli-Matti Karinkanta: 

Koska matollamme oli viisi tuomaria, päätettiin noudattaa varttitunnin sääntöä: kaksi varttia avustavina, vartti keskellä ja kaksi varttia lepoa. Päiväni ei alkanut mitenkään hohdokkaasti, sillä ensimmäiseen otteluun ottelijoita odottaessani alettiin toimitsijapöydältä viittoilla jotain. En heti käsittänyt, mitä sieltä viittoillaan, sillä olivathan ottelijat jo paikallaan. Tosin tarkemmassa syynissä huomasin, että meidän ja viereisen maton ottelijat oli ohjattu väärinpäin, sininen oikealle ja valkoinen vasemmalle, aloituspaikoilleen. Lisäksi ekassa otettelussa ehdottamani wazari muutettiin yukoksi. No, muutoksia tapahtuu aina, eikä niitä saa mitenkään hlökohtaisesti ottaa tai jäädä pidemmäksi aikaa murehtimaan. Yhteistyö avustavien kanssa ei sujunut kovinkaan mallikkaasti tuomareiden erilaisen työkulttuurin takia. Kovinkaan moni ei mattotuomarille silmäystäkään luonut eikä mattotuomari avustaviin vilkuillut. Niinpä, jos viestinsä halusi saada perille, piti käytää selkeitä käsimerkkejä nyökkäilyn sijasta. Varoituksia ei annettu toivotulla tavalla, vaan ottelijoiden annettiin passailla, nojailla, rikkoa otteita ja otella yhden käden otteesta varoituksitta. Tämän seurauksena monet ottelut olivat tylsää seurattavaa, koska ottelijoita ei ohjattu ottelemaan aktiivisesti. Tiesin itsekin, että varoituksia pitää antaa, mutta oli vaikea poiketa muiden linjasta, enkä onnistunut niitä tarpeeksi antamaan. Kolmen maissa kuitenkin heräsin, sillä ottelijoiden nojailu linkkuveitsiasennossa alkoi tympimään: "Kuka tällaista jaksaa katsella?", ajattelin ja päätin ryhdistäytyä ja aloittaa varoituksien antamisen reilulla kädellä. Yhden käden otteet, ottelualueelta poistumiset, päkittämiset ja valehyökkäykset palkittiin shidoilla ja kas kummaa homma toimi, ottelijat alkoivat otella, hakea kahden käden otteita ja tehdä todellisia isojen tekniikoiden hyökkäyksiä. Tämän huomattuani sujui loppupäivä mukavissa merkeissä selvästi piristyneenä ottelijoiden paremmista otteista. Jälkimmäisissä finaaleissa tuomitsin -60 pronssin ja -73 finaalin, joissa ei juuri ongelmia ollut, vaan nautin jokaisesta hetkestä huippuottelujen tuomarina.

Kilpailujen kulku sujui erikoisesti, sillä kesken päivän pidettiin välifinaalit parista painoluokasta, jolloin kesken jääneet painoluokat joutuivat odottelemaan ottelujensa jatkumista. Noissa välifinaaleissa tuomitsin -66 pronssiottelun, joka päättyi selkeään ipponvoittoon.

Sunnuntain palaverissa meitä muistutettiin siitä, että varoituksien antamistahdin pitää pysyä samana ottelun kuluessa. Lisäksi toivottiin yhteistyön paranevan ja turhien mate-komentojen karsimista.

Ensimmäinen sunnuntain kierros alkoi räväkästi: kokenut itävaltalaisvalmentaja ei osannut pitää suutaan kiinni ottelijansa otellessa, joten jouduin passittamaan hänet katsomoon. Muutenkin kisoissa monet valmentajat käyttivät tilaisuutensa hyväkseen löysien tuomareiden kustannuksella ja valmensivat räikeästi kesken ottelun. Toisekseen sama valkku tuli matsin jälkeen penäämään, miksen antanut ipponia hänen ottelijalleen, jonka vastustaja yritti uranagea, mutta kaatui itse selälleen itävaltalaisen ollessa matkustajana jalat ilmassa. Toisella kierroksella kiinnitin liikaa huomiota valmentajien kurissa pitämiseen, joten ottelijoihin keskittyminen vaikeutui huomattavasti: muutin esimerkiksi erään yukon wazariksi peruuttamatta yukoa. Onneksi pistetaulu oli hereillä, eikä jättänyt sitä muutettua yukoa roikkumaan - sen kyllä tarkistin heti wazarin näytettyäni ja nolona virheen huomatessani. Moni ottelu kulki taktisissa merkeissä ja ratkaisu saatiin varoituksin, ei siis mitenkään hohdokkaalla tavalla. Finaaleissa tuomitsin, omasta mielestäni päivän huonoiten, alle 100 kg:n finaalin. Siinä uzbekistanin ja alankomaiden ottelijat väänsivät tasaisesti pääasiassa otteista. Aktiivisempi uzbekki sortui alankomaalaisen ajamiin virheisiin mennen yli ottelualueen, otellen yhden käden otteessa ja tehden valehyökkäyksiä muutaman todellisen hyökkäyksen väliin. Alankomaalainen sen sijaan otteli varmasti virheitä vältelleen saaden yhden varoituksen yhden käden otteesta samanaikaisesti uzbekin kanssa ja yhden päkittämisestä. Näillä varoituksilla siis ottelu ratkaistiin alankomaalaisen eduksi. Uzbekki oli aktiivisempi, mutta hävisi helpoilla virheillä. Matolta poistuessani en voinut olla tyytyväinen, ottelu olisi pitänyt ratkaista jotenkin muuten. Lisäksi mattomme tarkkailija totesi, että uzbekki olisi pitänyt ajaa ulos viimeisen kymmennen sekunnin kohdalla tapahtuneen valehyökkäyksen takia. Perustelin asiaa sillä, että hän oli häviöllä, eikä hän siten tehnyt valehyökkäystä vaan epäonnistuneen hyökkäyksen ja oli lisäksi tehnyt ottelun pari tehokkainta hyökkäystä. Hnidka totesi, että muissa lievissä varoituksissa tilanne voidaan katsoa läpi sormien, muttei noin selvissä valehyökkäyksissä.

Päivä päättyi siis omalta kohdaltani masentavissa merkeissä varoituksin päättyneeseen otteluun. Fiilis oli apea, vaikken mitään suurempaa negatiivista kommenttia muuten saanutkaan. Yhteistyö ei sujunut kolmikoissa edellisen viikonlopun tapaan, liikaa varoituspaikkoja annettiin mennä ohi, pisteissä olisi ollut tarkentamisen varaa ja tein muutamia aloittelijan virheitä. Muutaman onnistuneen kisan jälkeen tämä kisa oli tehokas nöyryyden palauttaja.

Sanna:

Meidänkin matolla oli viisi tuomaria ja mentiin samalla systeemillä kuin Veli-Matin matolla. Meillä päätettiin, että mennään suoraan tauolta matolle freshinä ja skarppina. Tunsin jo aamulla, että minulla tulee olemaan vaikea päivä varoitusten antamisen suhteen. Veli-Matti antoi hyvän neuvon, että aina kun tuntuu siltä, että voisi antaa varoituksen, anna se. Välillä pystyin menemään tämän neuvon mukaisesti, mutta monesti katsoin varmistusta videotuomareilta ja heiltä ei useinkaan apua herunut. Ja kuten V-M aiemmin mainitsi, monet ottelut ratkesivat tuomareiden antamiin varoituksiin. Se, että olin itse epävarma varoitusten antamisen suhteen, ja varoitukset usein ratkaisivat ottelun, ei kuulosta hyvältä yhdessä eikä erikseen. Meidän matolla oteltiin -57, -44, -60 ja -55 otteluita. 

Tuomarointi sujui mielestäni omalla tasollani. Joitain pisteitä muutettiin (wazari ->yuko, wazari -> ippon) ja en tiedä, heiluiko oma vai avustavien linja. Yritin toimia matolla siten, että otin avustaviin usein katsekontaktia. Olisin toivonut joka kerta jotain vastetta, pään pudistusta tai nyökkäystä, mutta päivän mittaan ja kollegoista riippuen vasteen määrä vaihteli. Osan kanssa homma toimi paremmin kuin toisten kanssa: erityisesti nuoren, kansallisen puolalaistuomarin kanssa homma toimi erittäin hyvin. 

Koska finaaliottelut oteltiin kaikki meidän matolla, sain olla näissä otteluissa videon takana useaan otteeseen. Lauantain välifinaaleissä olimme mainitsemani puolalaisen tytön kanssa videon takana ja yritimme ehdottaa varoituksia useaan otteeseen useissa otteluissa. Matolla olleet kv-tuomarit tosin ignorasivat ehdotuksemme aivan totaalisesti ja lopulta luovutimme, emmekä yrittäneet enää sanoa omaa mielipidettämme. Jäimme miettimään, olisiko meidän pitänyt olla päättäväisempiä ja agressiivisempia oman mielipiteemme kanssa ja vaatia varoitukset läpi. 

Lauantain jälkimmäisissä finaaleissa pääsin matolle -73 pronssimatsiin. Ottelu käytiin paikallisen ja brasialaisen kaverin välillä. Odotin tiukkaa matsia, äänekästä kannustamista ja hyvää judoa, mutta odotukset eivät aivan täyttyneet: ottelu päättyi varoituksin 1-2 tsekkiläisen hyväksi. 

Sunnuntai sujui mielestäni varmemmin kuin lauantai. Nyt tiesin, kuinka oman maton kollegat toimivat, olin saanut vahvistusta tekemiseeni ja tuomioitani ei muutettu päivän aikana. Tällä kertaa pääsimme tuomitsemaan +100 ja -70 otteluita. Juttelin viikonlopun aikana paljon saksalaisen kv-tuomarin kanssa ja kysyinkin häneltä, voisiko hän antaa palautetta toimistani matolla. Hänen mielestään voisin antaa ottelijoille (vielä) enemmän aikaa toimia matossa ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Muistin ottelun, johon tuo palaute oli kohdistettu: toinen tyttö oli todella hyvä mattojudossa ja jälkeenpäin ajatellen olisin voinut antaa hänelle vielä enemmän aikaa esimerkiksi kuristaa. Matolla ajattelin, että jos kuristus ei tehoa, niin ei se sitten tehoa. Toinen asia oli yhdellä kädellä blokkaaminen ja toisen otteen jatkuva irrottaminen: "Break a crip, take a crip." Viimeisinä hän huomautti pienestä kauneusvirheestä, eli minun tulisi välttää ottelun aloittamista selkä toimitsijapöydälle päin. Oli todella kivaa, että sain palautetta tällaisessa kisassa!

Iltapäivällä minut päästettiin matolle aloittamaan finaaliosio -81 pronssimatsiin. Tällä kertaa vastakkain olivat jälleen tsekkiläinen sekä venäläinen ottelija. Odotukset olivat hyvin samanlaiset kuin lauantainakin. Hyvällä mielellä lähdin matsiin. Annoin venäläiselle ottelun alkupuolella varoituksen ulosastumisesta. Ottelu oli aktiivista judoa ja mukavaa katseltavaa. Ottelun kuluessa pidin tsekkiläistä jopa hieman altavastaavana, mutta hän kuitenkin voitti ottelun erinomaisella, ipponin arvoisella heitolla.

Kaiken kaikkiaan kisaviikonlopusta jäi hyvä fiilis. Sain varmistusta sille, että pärjään tämän tasoisissa kisoissa, vaikka kehitettävää on vielä paljon. Loppupalaverissa sain monilta tuomareilta hyvin kannustavia kommentteja urani jatkon suhteen ja kollegat olivat tyytyväisiä työskentelyyni. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan syksyyn. 

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa