Tuomariraportti Tashkentin Grand Prixista 20.-22.9.2019

Tuomaripalaverissa muistutettiin, ettei tuomarikolmikko saa kommunikoida radiolla keskenään. Kaikki muutokset on tehtävä tarkkailijoiden kautta.

 

Tuomarointini sujui kilpailun ensimmäisenä päivänä mielestäni ongelmitta. Päätin ennen kisaa, etten anna yhtään reaktioalastuloarviontia, vaan arvoin tilanteet aina huolella. Siinä onnistuin ensimmäisenä päivänä mielestäni hienosti. Muillakaan osa-alueilla ei mielestäni ollut juuri vaikeuksia.

 

Päivän tuomaripalaverissa pyydettiin tarkkailemaan pistetaulun oikeellisuutta, sillä yhdessä ottelussa oli jouduttu nimittäin kutsumaan ottelijat takaisin tatamille, koska pistetaulun väärälle puolelle merkitsemä suoritus oli mennyt läpi niin tuomarikolmikolta kuin tatamin tarkkailijalta ja ottelun lopussa oli julistettu väärä ottelija voittajaksi. Sattuu sitä siis isommissakin piireissä. Toiseksi nostettiin esille vakioaihe, eli valmentajien pitäminen kurissa. Kolmanneksi pyydettiin kiinnittämään huomiota siihen kuka pään puikkaamisen aiheuttaa: uke itse vai tori otteensa kiertämisellä? Jossain ottelussa oli kuulemma annettu varoitus ukelle, vaikka tori aiheutti yksipuolisen otteensa nostamalla kyynervartensa uken pää yli.

 

Lauantaina tuli palautus maanpinnalle, sillä heti ekassa tuomitsemassani ottelussa julistamani ippon muutatettiin waza-ariksi. Alastulo oli nopea ja kova, mutta liikaa vain toisella selkäfileellä, nykyään kun ipponiin vaaditaan molempien selkäfileiden kastumista. Olin liian nopea. Minun olisi pitänyt miettiä ratkaisua hieman kauemmin. Muut alkuottelut sujuivat mielestäni hyvässä kontrollissa. 

 

Päivän tuomaripalaverissa pyydettiin näyttämään ottelijan matala otteluasento kädet putkella merkillä, sellaisen nousehan ylös viittelöinnin sijaan, olemaan tarkempana sidonnan julistamisessa, olemaan komentamatta hazimea ennen kuin ottelijat ovat kasvokkain ja välttämään turhia mate-komentoja. Matelle pitää olla aina hyvä syy.

 

Viimeisenä päivänä tuomaroinnit sujuivat ainakin omasta mielestäni hyvin: pisteitä ei muutatettu eikä hätäsiä mateja tullut komenneltua. Finaaleissa sain kuitenkin tyytyä pöytätuomarin osaan parissa ottelussa. 

 

Kisa meni tällä kertaa aika tasaisesti. Mitään suuria mokia en tehnyt, sitä yhtä pistemuutosta huolimatta. Toisaalta en myöskään loistanut mitenkään erityisesti. Kun kysyin eräältä arvostamaltani kollegalta mielipidettä tuomaroinnistani, niin hän sanoi, että he tietävät, että sytyn hitaasti. Annan ensimmäisissä otteluissa varoituksia varovasti eli annan ottelijoille liikaa mahdollisuuksia, mutta päivän kuluessa parannan otteitani ja finaaleissa olen kuulemma parhaimmillani. Siinäpä on siis seuraava kehittämisen kohde.  Olen itsekin tiedostanut sen, että minun on vaikeata keksiä varoituksien aiheita tasapaksuissa otteluissa, joissa kumpikin ottelija hyökkää huonoilla hyökkäyksillä peräperään, enkä halua ruveta varoituksien aiheita keksimään. En siis tunnista näissä otteluissa riittävän hyvin negatiivisen judon merkkejä. Tämän kollegan mukaan joidenkin otteluiden tuomitsemisessa pitää olla pikkutarkka (ilkeä) ja kaivaa varoitukset vaikka väkisin, jottei ottelu mene jatkoajalle. Pitää seuraavalla kerralla pyytää rohkeasti tarvittaessa pöytätuomareilta apuja, jotta saan mitättömät ottelut lopetettua varoituksin varsinaisella otteluajalla.

 

Veli-Matti Karinkanta

 

 

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa