Tuomariraportti Pietarin Junior European Cupista 16.-17.2.2019

Lähdin perjantaina aamujunalla kohti Pietaria upouudet mustat ballerinakengät laukussani, sillä olin onneksi saanut vinkin, että neonkeltaisissa sandaaleissani ei tämän tason kisoissa kannata esiintyä. Ennakolta saamieni vinkkien avulla osasin myös pukeutua asianmukaisesti mekkoon illan tuomaripalaveriin, joka alkoi heti arvonnan jälkeen. Arvonnassa kävi selväksi, että kisat ovat hyvin venäläisvoittoiset, sillä osallistuvia maita oli 14, mutta valtaosa ottelijoista venäläisiä. Myös suurin osa tuomareista oli venäläisiä. 24 tuomarista ulkomaalaisia oli vain 7 (Iso-Britanniasta, Unkarista, Norjasta, Azerbaidžanista, Georgiasta, Ranskasta ja Suomesta).

Tuomaripalaverissa esiteltiin ensin ohjeistus siitä, miten valmentajien tulee kumartaa matsien alkaessa. Ensin valmentajat kumartavat ottelualueelle päin ja sitten toisilleen, jonka jälkeen he vasta istuvat paikoilleen. Tämän jälkeen varmistettiin, että kaikki ovat tutustuneet Mittersillissä annettuihin sääntötarkennuksiin. Lisäksi muistutettiin, ettei maten kanssa tule hätäillä, vaan tilanteet pitää katsoa rauhassa loppuun. Neuvottiin myös välttämään turhia videotarkastuksia, mutta toimimaan nopeasti, jos jokin tilanne on välttämättä tarkistettava.

Lauantaiaamuna muut tuomarit tuntuivat tietävän hyvin käytännöt, mutta itse olin hieman pihalla toimintamalleista. Onneksi brittituomari ystävällisesti selvensi, että jokainen saa numeron, joka tulee näyttötaululle silloin, kun on aika mennä matolle tai pöytätuomariksi. Omalla matollani oteltiin miesten -60 kg:n ja naisten -63 kg:n sarjat. Pääsin matolle heti kolmanteen matsiin ja jännitin tilannetta varmasti jopa kilpailijoita enemmän. Koko päivänä jännitys ei oikeastaan hävinnyt, mutta selvisin oletettavasti kunnialla, sillä mitään pahempia mokia ei sattunut ja pisteet tuntuivat menevän kohdilleen. Yhdessä -60 kg:n matsissa onnistuin tosin missaamaan matalalta lähteneen ipponin, kun jäin arpomaan, oliko kyse ne-wazasta vai tachi-wazasta. Pöydältä näytettiin ipponia ja matsin jälkeen komission Cathy Mouette harppoi korokkeelta ihmettelemään, miksi en reagoinut tilanteeseen, joka tapahtui aivan nenäni edessä. Ne-waza -pohdintani hän kuittasi sanomalla painokkaasti, että kyse oli tachi-wazasta. Illan finaaleissa tuomitsivat matolla kv-tuomarilisenssin omaavat ja itse pääsin kahteen pronssimatsiin pöytätuomariksi. -52 kg:n sarjan pronssimatsissa ei ollut paljon asiaan puuttumista, koska voitto tuli kumarruksella. -73 kg:n pronssimatsissa sentään oteltiin ihan oikeastikin.

Sunnuntaiaamun palaverissa muistutettiin, että tuomareiden tulisi puhua keskenään englantia, vaikka suurin osa olikin venäläisiä. Korostettiin, että kv-tuomarin kannattaa harjoitella englannin käyttöä aina kuin se on mahdollista. Edellispäivänä olin tehnyt sen virheen, että puhuin venäläisille venäjää, jolloin olin välillä pöytätuomarina liian hidas natiivien kanssa kommunikoidessa. Olin siis oikein tyytyväinen saamaamme ohjeistukseen, vaikkakin jouduin toteamaan, että venäläiset eivät kuitenkaan vaihtaneet kanssani englantiin. Sunnuntaina oli kuitenkin huomattavasti helpompi tuomaroida, kun systeemi oli jo tuttu ja yhdestä päivästä oli jännityksestä huolimatta selvinnyt hengissä. Omalla matollani oteltiin miesten -81 kg:n ja naisten +78 kg:n sarjat.  Pisteiden osalta ei ollut ongelmia, sillä minulle sattui paljon selkeitä ipponiin päättyviä matseja.  Kokonaisuudessaan totesin antavani muita vähemmän varoituksia, vaikka yhdessä +78 kg:n matsissa sain sentään ajettua passiivisemman osapuolen hansokumakella ulos. Sunnuntaina finaaleissa tuomitsivat edelleenkin vain kv-tuomarit ja itse esiinnyin kahdessa pronssimatsissa ja yhdessä finaalissa pöytätuomarina. 

Maarit Kallio

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa