Tuomariraportti nuorten MM-kilpailuista Abu Dhabista 23.-27.10.2015

Kisojen alkupalaverissa paikalla IJF:n tuomaripäälliköistä olivat eurooppalaiset Jan Snijders ja Bernd Achilles sekä Afrikan edustajana Boubkeur Benbada. IJF:n päätuomaripomo Juan Carlos Barcos oli tulossa vasta lauantaille.

Snijders kävi läpi kaikki aiemmissa kisoissa tutuksi tulleet asiat, omien sanojensa mukaan kertauksena meille. Tässä asiat vielä kertauksena: mattotuomarin on oltava päällikkö ja olla vilkuilematta pöytätuomareihin ja päätökset pitää tehdä nopeasti. Toisaalta taas pöytätuomareiden ja komission kanssa pitää tehdä yhteistyötä. Negatiivisesta judosta pitää rangaista johdonmukaisesti ja tarvittaessa tiukasti heti ensimmäisestä ottelusta viimeiseen otteluun ja ottelun ensimmäisestä sekunnista viimeiseen sekuntiin. Erityisesti yhden käden otteista, koska yhdellä käsiotteella ei voi heittää, ja valehyökkäyksistä, muistakin kuin polviseoi-nageista, esim. tomareista, ja rajan ylikävelyistä/ylityöntämisistä pitää rangaista shidolla.

Näiden lisäksi Snijders otti esille vääräaikaisen matten komentamisen. Asiassa ei ole kyse uudesta ottelusäännöstä, koska missään säännöissä ei määritellä tarkkaan milloin tuomarin olisi hyvä komentaa matte, vaan muuttuneesta tuomarin käytännön ohjeesta, jolla saadaan ottelu tiiviimmäksi ja tuomarin näkökulmasta kokonaisvaltaisemmin tulkittavaksi. Erityisesti rajatilanteissa mattotuomarin on maltettava olla komentamatta mattea liian aikaisin - väärää mattea ei saa poispyyhittyä, mutta esim. väärän pisteen tai yliastumisvaroituksen voi muuttaa jälkikäteen. Tästä hän mainitsi, ettei ollut tyytyväinen Astanan MM-kilpailujen ja Pariisin Grand Slamin tuomareiden mattotulkintoihin. Tuomarit olivat aivan liian usein katkaisseet ne-waza-tilanteet mattella liian aikaisin, eivätkä olleet antaneet ottelijalle mahdollisuutta hyökätä ne-wazassa. Ne-wazahyökkäyksille pitää siis antaa aikaa, mikäli tori haluaa hyökätä. Luonnollisesti myös ne-waza-hallinta pitää ottaa huomioon aktiivisuutta/passiivisuutta arvioitaessa.

Palaverin lopuksi meidät jaettiin ryhmiin. Pääsin tuomitsemaan tatamille kaksi ja kanssani tuomitsivat: Young-Chun Jeon Koreasta, Fahad Nafta Al Mutairi Kuwaitista, Arik Zygmunt Australiasta, Jevgeni Rakhlin Venäjältä ja Andres Cabeiro Bruni Guatemalasta. Näistä korealainen ja australialainen olivat uusia tuttavuuksia. Muiden kanssa olin jo tuominnut aiemmin ja tiesin heidät vakaiksi tuomareiksi. Tuomarointeihin oli siis helppo lähteä luottavaisin mielin.

Saimme tuomita ensimmäisenä kilpailupäivänä -60 kg otteluita. Ottelut olivat suurimmaksi osaksi reilua ottelemista vailla taktikoinnin makua. Otteet haettiin kiinni ja rajoilla oteltiin normaalia vähemmän, ainakin silloin jos tilanne oli tasan. Taktikointia, rajalle menemistä ja epänormaaleja otteita nähtiin johtoasemassa olevan pyrkimyksenä säilyttää etunsa, mutta niinhän ottelijan pitääkin johtoasemassa tehdä. Oma tuomarointini sujui hyvin. Tunsin osaavani hommani, luotin tuomarikavereihini enkä jännittänyt tuomarointeja negatiivisella tavalla ts. sillä tavalla että odottaa pahimman tapahtuvaksi, vaan positiivisella tavalla niin, että odottaa pääsevänsä tuomitsemaan huippuotteluita ja näyttämään taitonsa. Yksi yuko piti kurkata pöytätuomareilta, koska tori jäi pahasti alastulon eteen. Minulla oli siis huono sijoittuminen. Toinen yuko peruttiin, koska uken tulkittiin tulleen alas kyljelleen liian monen välivaiheen kautta. Muuten päivän kaikki 11 mattotuomarointia pysyivät erinomaisesti kontrollissa, olo oli keskittynyt mutta rento eli siis paras mahdollinen olotila tuomitsemisen onnistumiselle. Finaaleissa tuomitsin tyttöjen -48 kg (Ger-Fra) ja poikien -60 kg (Kor-Egy) pronssimatsit, joiden hallitsemisessa ei ollut mitään vaikeuksia.

Päivän loppupalaverissa Snijders kiitteli judon tasoa ja tuomarointeja erityisesti finaalien osalta. Jotain kotiläksyä kuitenkin annettiin, sillä sidonnan määritelmät pitää jokaisen vielä kuitenkin kerrata, samoin kuin heittojen pisteytykset, joissa oli tullut liikaa erimielisyyksiä.

Toisena kisapäivänä tatamillamme ottelivat poikien -66 kg ja tyttöjen -52 kg ja -57 kg. Oma esitykseni alkoi tahmeasti, kun jätin ensimmäisessä ottelussa yhden viime sekuntien yukon julistamatta, koska en tulkinnut tilannetta kontrolloiduksi. Se ei olisi ratkaissut ottelua, joten pöytätuomarit eivät sitä komissaarien jälkiviisauksista minulle sitä ottelun lopputiimellyksessä ehdottaneet. Toisessa ottelussa pehmeä ippon-alastulo muutatettiin wazariksi. Muuten tuomitsemani ottelut päättyivät pääosin varoituksin. Mielestäni poimin kaikki tarvittavat varoitukset ja sain oikeat voittajat poistumaan tatamilta. Finaaliosuuden alkupätkälle minulle oli merkitty mattotuomaroitavaksi kaksi ottelua: tyttöjen -52 kg ja poikien -73 kg semifinaalit. Vastuuta oli siis tarjolla kiitettävästi. -52 kg semifinaalissa ottelivat Iso-Britannian ja Georgian ottelijat. Tyttöjen otteet olivat raisuja ja matsissa sattui ja tapahtui. Aluksi britti sai vastustajansa 17 sekuntia kestäneeseen sidontaan, wazari siis britille. Georgialainen teki yukon. Britti aloitti tässä vaiheessa passailun ja perääntyi päkittäen rajan yli saaden shidon. Heti perään hän teki saman. Muistin rajaohjeista kommentin: "Kaksi jalkaa ulkona, välitön matte ja shido". Julistin siis matten, mutta siinä samassa georgialainen nappasi vastustajansa uranagella lähes selälleen. Ajattelin, ettei heitosta voi antaa pistettä, koska rike oli tullut sitä ennen, joten julistin siis britille shidon yliastumisesta. En jatkanut matsia, koska näin Barcosin viittelöivän kiihkeästi tamille päin. Odotin komissaarien videotarkistusta. Sen perusteella jouduin julistamaan wazarin georgialaiselle, enkä tässä hässäkässä poistanut yliastumisvaroitusta (joka olisi pitänyt poistaa - varoitus tai suoritus, ei molempia). Ottelu jatkui ja ottelun loppusekunneilla georgialainen päkitti kädellään vastustajansa lonkasta ja ottipa lopuksi jopa helmastakin kiinni. Annoin tilanteesta georgialaiselle päkittämisestä shidon. Tällä tavalla mentiin ottelun loppuun georgialaisen korjatessa ottelun voiton yukollaan. Britti jäi aiheesta matolle seisoskelemaan ja katsomaan komissioon päin, olihan vastustajan wazari annetu matten jälkeisestä heitosta. Myös tuosta georgialaisen päkittämisestä lonkasta puhuttiin hansokun arvoisena tekona. Sääntöjen mukaanhan siitä olisi pitänyt antaa hansoku, mutta komissaarit olivat sitä mieltä, että ote oli ollut niin lähellä vyötä, ettei hansokua kannattanut tuossa tilanteessa antaa, vaan päkittämisshido oli kuulemma maalaisjärjellä ajateltuna oikein. Oppia ikä kaikki: Rajatilanne olisi pitänyt odottaa loppuun, vaikka britin molemmat jalat olivatkin ulkona, ja olla komentamatta hätäistä mattea. Olisi vain julistanut heitosta pisteet ja tilanne olisi ollut ok. Olisi myös pitänyt odottaa komission päätöksiä, eikä ruveta itsenäisesti shidoa antamaan. Lisäksi tuo lonkasta päkittämisessä olisi pitänyt pitää pieni tarkistustauko ja antaa komission päättää mitä tehdään. Tämän ottelun seurauksena minut siirrettiin pöytätuomariksi siihen -73 kg semifinaaliin ja loput finaaliottelut tuomitsin myös pöytätuomarina. Kyllä harmitti!

Päivän loppupalaverissa Snijders kiitteli ne-wazatulkintojen olleen erinomaisia, sillä oli annettu mahdollisuus otella ne-wazassa. Pisteissä ja varoituksissa piti kuitenkin taas skarpata sunnuntaita ajatellen.

Sunnuntain otteluista vastasivat -90 kg pojat ja -63 kg tytöt. Tuomaroimissani otteluissa ei tapahtunut mitään erikoista: suorituspisteet osuivat hyvin kohdalleen ja sain annettua varoituksia mielestäni aiheesta ja oikealla ajoituksella. Päivä meni siis paremmin kuin edellinen. Tästä omasta hyvästä tuntemuksestani huolimatta sain seurata finaalit katsomon puolelta.

Maanantaina tuomittiin +100 kg poikien ja -78 kg tyttöjen otteluita. Heti ensimmäisen ottelun jälkeen pääsin Barcosin ripitettäväksi, koska julistin heitosta ipponin, vaikka olisi pitänyt julistaa wazari ja osaekomi siihen päälle. Omatulkintani oli, että heitto oli riittävän nopeasti rullaava alastulo ja riittävän tehokas isojen poikien ipponiksi, mutta se oli väärä tulkinta. Muuten tuomaroinnit sujuivat normaalisti, tosin tällä kertaa komissaarien tiukassa ja ahkerassa ohjeistuksessa. Finaalit katselin taas tatamin reunalta.

Yksilökilpailun loppupalaverissa meitä pyydettiin edelleen olemaan tarkempia pisteytyksien suhteen ja olemaan ärhäkämpiä varoituksien suhteen. Jotkut meistä eivät kuulemma olleet asiassa riittävän nopeita ja tiukkoja. Joukkuekilpailun olemuksesta varoitettiin ja pyydettiin olemaan erityisen tarkkana varoituksien suhteen.

Joukkuekilpailuiden tuomarointi sujui omasta mielestäni hyvin, mutta komission mielestä otteissani olisi ollut parantamisen varaan, niinpä katselin finaalit taas tatamin reunalta.

Omasta mielestäni tuomaroinnissani ei ollut tapahtunut mitään muutosta sitten Sarajevon U18 MM-kilpailujen. Ottelut pysyivät hyvin hallinnassa ja annoin varoituksia mielestäni aiheesta ja oikeassa paikassa. Toki voihan varoituksia antaa aina vaan herkemmin. Oloni oli rauhallinen, eikä missään vaiheessa pelottanut tai ollut epävarma olo. Yhteistyö pelasi avustavien kanssa erinomaisesti ja heiltä sai avun kysyttäessä. Muutamia pistemuutoksia tuli, mutta niitä tulee kaikille. Lisäpaineita tuomarointiin aiheuttivat jälleen aivan takanamme istuneet tuomari- ja sporttikomission jäsenet, jotka kommentoivat tapahtumia hyvin usein keskenään erimielisesti kunkin antaessa pöytätuomareille ristiriitaisia ohjeita. Lisäksi he muutattivat aivan selkeitä mattotuomarin antamia oikeita alastulopisteitä vääriksi. Tiukoissa otteluissa he eivät antaneet tuomarin tuomita, vaan pyrkivät kontrolloimaan ottelua, siten ettei tuomari saanut omaa mahdollisuutta antaa varoituksia, vaan he käskyttivät shidot mattotuomarille pöytätuomareiden kautta ärhäkästi. Otteluissa saatettiin myös muuttaa tuomio jo kertaalleen, kunnes joku muu muutatti sen vielä toisaltaan toiseksi.

Snijdersilta palautetta kysyessäni hän totesi, että minun olisi pitänyt olla määrätietoisempi eli päättää itse tuomioista sen sijaan, että olisin katsonut usein pöytätuomareihin. Toisaalta en ollut onnistunut yhteistyössä tuomari kollegoideni kanssa. Heidän kanssaan olisi pitänyt olla aktiivisempi. Näistä kahdesta ristiriitaisesta ohjeesta on vaikea saada parannusohjetta tuomarointiini. Snijders sanoi myös, että oli ottanut minut pois finaaleista suojatakseni minua. Minua ihmetyttää, että miltä, sillä jos selvisin kesällä Bakun hornankattilasta, niin selviän ihan mistä vain tuomaroinnin saralla. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin pettymys. Tuntuu, että olen palannut muutaman vuoden takaiseen aikaan, jolloin komissio ei luottanut kykyihini ja uskonut tapaani tuomita. Tämä tilanne vaatii analysoimista. Parasta on katsoa tuomitsemani ottelut videolta ja tehdä niistä omat parannusjohtopäätökset. Joka tapauksessa seuraavassa kisassa pitää olla parempi. Jossain määrin kisaan pitää olla kuitenkin tyytyväinen, sillä tulihan junnujen MM-kisahistoria avattua omalta kohdaltani.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa