N-70 1. kierros Alvear Col - Narynova Kaz. Marina Marynova.

Tuomariraportti MM-kilpailuista Tokiosta 25.8.-1.9.2019

 

 

Kisan tuomaripalaverissa ei käyty sääntöjä läpi. Päälliköt totesivat, että vaikka paikalla ovat maailman parhaat tuomarit, niin he puuttuvat päätöksiin, vaikkapa vain shidoihin, mikäli päätös näyttää olevan ottelun lopputuloksen kannalta vääränlainen. Tässä vaiheessa olisi hälytyskellojeni alkaa soida, mutta en vielä tajunnut kuinka mullistavasta asiasta olisi loppupeleissä kyse.

 

Lisäksi vahvistettiin, että olympialaisiin valitaan 16 tuomaria, joten näiden kisojen 18 tuomarin porukasta valinnan todennäköisyys on hyvin suuri. (Koska tässä kisassa eurooppalaisia tuomareita on paikalla kahdeksan, niin todennäköisesti yksi meistä tiputetaan varasijalle olympiatuomarilistalla tai sitten muiden maanosien kiintiöitä pienennetään. Kirjoittajan huomio.) Olympialaisista ulkopuolelle jääviä pyydettiin kunnioittamaan tätä päätöstä. IJF pyrkii panttaamaan olympiatuomareiden valintaa viimeiseen saakka, aina siihen saakka, kun Kansainvälinen olympiakomitea nimiä pyytää. Tätä ajankohtaa ei vielä kerrottu, joten olympiatuomarikandidaateilla taitaa olla ohjelmassa vielä kymmenkunta paineenalaista Grand Prix/Slam-kisaa. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että kaikista rankingeista huolimatta minulla on edessäni haastava tehtävä, sillä kisaan olympiatuomarin paikasta venäläisen, ranskalaisen, georgialaisen, italialaisen, espanjalaisen, unkarilaisen ja valko-venäläisen tuomarin kanssa. Kaikkien heidän maansa ovat isoja judomaita ja IJF:n/EJU:n henkilöstö koostuu suurilta osin näiden maiden kansalaisista. Aion tehdä kuitenkin parhaani jäljellä olevissa näyttökisoissa. Katsotaan sitten keväällä mihin se riittää.

 

Kilpailun ensimmäisen päivän tuomaroinnit lähtivät omalta kohdaltani käyntiin tahmeasti, ekassa N-48 ottelussa Mex-Mda ottelijat nyhjäsivät itselleen shidoja, mutten saanut lopetettua ottelua varsinaisella otteluajalla. Ottelun ratkaisu tapahtui sitten jatkoajalla noin minuutin kohdalla, jolloin valkoisella otellut ottelija sai pidettyä vastustajaansa waza-arin arvoisesti sidonnassa. Ottelun shido-päätöksissä harmittaa se, että pöytätuomarit ohjeistivat kaikki varoitukset radiolla sanoen. Hyvän tavan mukaisesti olisi ollut kuitenkin parempi, jos he olisivat pysyneet elekielessä, koska kuitenkin heihin vilkaisuja maten ja epäilemäni varoituspaikan kohdalla loin. Sain myös tuomaripäälliköltä palautetta ottelun päättäneen sidonnan julistuksista: ”Sidonnan aloitus tuli 2-3 sekuntia liian aikaisin ja toketa puolestaan 2-3 sekuntia liian myöhään.” Joka tapauksessa sidonta kesti 17 sekuntia, joten olisi siitä kuitenkin päällikön ohjeidenkin mukaan tuomittuna waza-arin saanut julistaa. Videolta katsoessa huomataan, että kun julistan sidonnan, niin tori on kyljellään uken vieressä, eikä hartialinja ole alaspäin tatamiin. Torin olisi pitänyt olla enemmän uken päällä tai sitten hartialinjan enemmän tatamiin päin kääntyneenä. Lisäksi olisi pitänyt olla nopeampi toketassa, sillä myöhästyin siinä nyt sen parisen sekuntia. Varoitukset olisi pitänyt myös hoitaa tässä ottelussa oma-aloitteisemmin. Jatkossa sain varoituslinjasta paremmin kiinni ja lopuissa otteluissa onnistuin antamaan varoituksia aina tarpeen mukaan pöytätuomareilta kuitenkin niihin vahvistukset saaden. Finaaleissa tuomitsin kovan M-60 Geo-Jpn semifinaalin, jonka georgialainen voitti waza-arin arvoisella sukashillaan jatkoajalla. Julistin tilanteesta ipponin, koska minusta uke rullasi riittävästi selälleen, mutta tarkkailijat muutattivat sen kuitenkin waza-ariksi, vaikka matsi siihen pisteeseen loppuikin. Minusta japanilaisen alastulo täyttää edelleenkin videolta katsottuna ipponin kriteerit, joten en ymmärrä vieläkään miksi se ippon käskettiin muuttaa waza-ariksi.

 

Päivän loppupalaverissa käytiin läpi N-48 Jpn-Kos semifinaalin tapahtuma, jossa mattotuomari komensi maten kesken japanilaisen heiton. Pöytätuomarit kuulemma käskyttivät mattotuomaria julistamaan ipponin välittömästi, vaikka tällaisten erikoistilanteiden/virheiden paikkaamisten pitäisi tapahtua tarkkailijoiden tekemänä. Toisekseen sanottiin, että sidontojen aloituksissa ja lopetuksissa pitää olla jämptimpinä. Kolmantena asiana palattiin siihen semifinaalini ratkaisuun, jossa jatkoajan ipponini muutatettiin waza-ariksi. Siitä sanottiin, että vaikka monet olivat sanoneet, että pisteen muutattaminen oli turhaa, niin tarkkailijoiden mielestä pitää olla kuitenkin selvä ero ipponeilla ja waza-areilla ja on tärkeää, että katsojatkin ymmärtävät eron. 

Seuraavaksi päiväksi kertasin uudelleen waza-arin ja ipponin eron ja päätin harkita epämääräisien rullauksien alastulojen arviointia ennen tuloksen julistamista hieman kauemmin.  

 

Kisan toinen päivä alkoi poikkeuksellisesti aamupalaverilla, jossa päälliköt kertoivat keksineensä ratkaisun eilisen päivän vääräaikaisen maten komentamisen ja sen korjaamisen ongelmaan. Tästä lähtien tuomarit eivät saa käyttää radiota keskinäiseen kommunikointiinsa. Kaikki muutokset pitää tehdä tarkkailijoiden kautta eli tarkkailojoiden radiopuhelimeen pitää komentaa esim. ”Tatami 2. Haluamme vaihtaa waza-arin ipponiksi.” Mikäli vaihto on aiheellinen, niin tarkkailijat käskyttävät mattotuomaria tekemään niin. Tällä kuulemma vältetään pöytätuomareiden virheelliset pistemuutokset, jotka taas tarkkailijoiden pitää korjata uudelleen. Näköjään pöytätuomareilta vietiin ensin videotarkistusllaitteistot, nyt radioyhteys ja taitaapa olla niin, että jonkin ajan kuluttua pöytätuomareita ei enää tarvita, vaan tarkkailijat ohjaavat mattotuomarin tekemisiä tatamilla.

 

Toinen päivä lähti paremmin liikkeelle, sillä pari ensimmäistä matsia päättyi helppoihin waza-ari-awazate-ippon-voittoihin. Kolmannessa ottelussa N-52 Isr-Gbr julistin britin rullauksesta ipponin, koska israelilainen rullasi alastulossaan yläselällään poikittaissuunnassa. Yllätyksekseni tarkkailijat muutattivat alastulon waza-ariksi. Seuraavasta aloituksesta britti vei vastustajansa rajalle ja kamppasi tämän koucilla mattoon. Koska olin vielä hieman hämilläni edellisestä päätöksestä, en uskaltanut alkaa tilanteesta pistettä julistamaan, vaan annoin tilanteen jatkua matossa aikansa. Maten komennettuani minun käskettiin julistaa wazari tästä toisestakin tekniikasta. Pari pistemuutosta yhdessä ottelussa on mielestäni aivan liikaa, vaikka siinä ensimmäisessä voin taata olleeni oikeilla jäljillä. Päivän kolmas pistemuutos tapahtui M-66 Mgl-Geo ottelussa, jossa annoin mongolialaisen sukashista tälle waza-arin. Vaikka vastaavista tekniikoista on annettu suortituspisteitä aiemmissa kilpailuissa, niin tässä kisassa piste peruttiin. Mongolialainen voitti kuitenkin ottelun onneksi ajamalla vastustajalleen hansokumaken varoituksilla. Matsin jälkeen tuomaripäällikkö tuli ripittämään minua: ”Miksi en antanut varoituksia itse vaan heidän piti ne antaa? Toisekseen rikoin ottelun hengen puvunkorjauksilla!” No jaa. Noista varoituksista sen verran, että aina kun varoituksen annon aika oli, komensin maten ja käänsin rintamasuuntani kohden varoitettavaa ottelijaa, että ainakin pöytökollegani tietävät, että aion antaa varoituksen. Yleensä sitten tässä vaiheessa hermona olleet tarkkailijat käskyttivät korvaani varoituksen. Ja siitä puvunkorjauksesta. Pyysin ainoastaan kerran ottelun aikana georgialaista ottelijaa vetämään helman judogin takaa vyön alle. Näköjään se oli tuomaripomolle liikaa sekin. Ja siitä heittotilanteesta. Vastaavista tilanteista on annettu suorituspisteitä kauden aiemmissa kisoissa, mutta nyt linjaa tiukennettiin sukashien suhteen. Jälkikäteen ajateltuna päätös on hyvä, sillä heittopisteet saadakseen pitää torin todellakin tehdä jotain uken tatamiin kampeamiseksi, eikä siihen riitä se, että uke kellistetään sellälleen tämän jo tatamissa esim. kyljellään ollessaan. Muut ottelut sujuivat kuitenkin omalta kohdaltani aivan kohtuullisesti, mutta nämä kolme tilannetta jäivät harmittamaan, varsinkin, kun minulla oli tunne, että ainakin osassa minulla oli vankat IJF Judo World Tourin kisoissa käytännöiksi muodostuneet perusteet. Tiivistettynä sanottakoon, että pisteytyksen linjaa muutettiin tässä kisassa tiukempaan suuntaan, kuitenkaan sitä kenellekään kertomatta.

 

Kilpailun kolmas päivä sujui paremmin, sillä aloin päästä pikkuhiljaa perille siitä mitä tuomaritarkkailjat meiltä tuomareilta haluavat: ipponiin vaaditaan kunnon alastulo ”vanhaan malliin”. Heittosuoritukseen vaaditaan torilta selkeä heittotekniikka, eli enää anneta ilmaisia pisteitä köykäisistä kaatumisista tai jo matossa makaavan vastustajan selälleen kääntämisistä. Maltoin siis katsoa alastulot loppuun ja harkitsin niiden pisteytystä hieman kauemmin kuin edellisenä päivänä, enkä alkanut niitä refleksillä pisteyttämään. Pari waza-aria olisi tosin voinut olla myös pikku-ipponeita, muttei niitä kuitenkaan ipponeiksi muutatettu, koska tilanteet olivat waza-ari-awazate ipponeita. En toisaalta saanut mitään palautetta alastulojen arvioinnista, joten kai niissä jotain oikeaakin oli. Finaaleissa sain tuomita judon elävän legendan Shohei Onon ja Azerbaizanin Ruslam Orujovin M-73 finaalin. Ono oli maineensa veroinen ja heitti Orujovin mattoon ipponin arvoisesti noin minuutin kohdalla. Päivä oli siis onnistunut tällä kertaa ja uskon nyt keksineeni sen, millä tavalla meidän halutaan tuomaroivan tässä kilpailussa.

 

Päivän loppupalaverin anti oli pöyristyttävä. Tuomaripääällikkö vieritti tuomareiden niskaan IJF:n presidentin ryöpytyksen siitä, ettei M-73 Tjk-Aze pronssiottelussa mattotuomari korjauttanut ottelijoiden pukuja maten aikana. Pöyristyttävää tästä teki se, että kuulin itse radiosta, kuinka tarkkailijat ohjeistivat mattotuomaria kiirehtimään hazimessa ja olemaan antamatta tilaisuutta ottelijoille korjata pukua. Päällikön mukaan vika oli täysin tuominneen tuomarikolmikon, vaikka ohjeistus tuli tarkkailijoilta itseltään. Matsien tempo olisi pidettävä kiivaana. Opittavaa tässä on se, että vastaavassa tilanteessa pitää ennen pukujen täydellistä leviämistä pitää pukujen korjaustauko, jolloin ottelijat saavat korjata pukunsa mahdollisimman hyvin ja tuomarin on varmistettava, että ottelija sitoo vyönsä riitävän ylös ja riittävän tiukalle uumalleen. Tämän jälkeen se, joka ei korjaa pukuaan automaattisesti tai joka ei osaa sitoa vyötään riittävän tiukalle saa shidon. 

 

Kilpailun neljäntenä päivänä tuomarointini onnistuivat mielestäni kiitettävästi, vaikka M-81 Egy-Can ottelussa tulkitsin egyptiläisen ouchi-garin toimineen ennen kuin kanadalainen sai vietyä tämän mattoon selälleen. Täten julistin itsevarmana egyptiläiselle waza-arin ouchista. Videotarkistuksen jälkeen piste kuitenkin peruttiin. Videolta näkee kuinka kanadalainen saa siirrettyä vapaan jalkansa tukijalaksi ja ainakin jollakin tavalla tehtyä o-uchi-gaeshin. Tällä perusteella tarkkailijoiden päätös oli täysin oikea. Muuten päivä ei tarjonnut tuomaroinnin kannalta yllätyksiä.

 

Kilpailun viidentenä päivänä yritin pitää matsien temmon kiivaana nopeuttaen kaikkea tekemistäni hieman. Unohdin kuitenkin rauhoittaa alastulojen arvioinnin toisessa matsissa, jossa julistin jatkoajan heitosta ipponin (vaikka uke ehti kierähtää kyljelleen). Tarkkailijat pisteen kuitenkin muutattivat waza-ariksi. Tämän jälkeen matsit sujuivat omasta mielestäni yhtä tilannetta lukuun ottamatta loistavasti. M-90 Svk-Jpn ottelua oli oteltu seitsemää sekuntia vaille koko ottelu japanilaisen johtaessa ottelua waza-arilla, kun pöytätuomarini antoivat minulle ohjeen antaa slovakille kolmannen varoituksen ottelemattomuudesta, sillä olihan japanilainen tehnyt lähes kaikki yritykset ottelussa. Minusta idea oli erittäin huono, koska ottelua oli jäljellä vain muutama sekunti, mutta enemmistöperiaatteella julistin tuomion kuitenkin vastentahtoisesti. Matolta ulos tullesssani tuomaripäällikkö oli jo minua vastassa. ”Keskustelumme” sujui kutakuinkin näin: Tuomaripäällikkö: ”Sinulla on iso ongelma. Teit tuossa tilanteessa täysin väärän ratkaisun!” Minä: ”Olen kanssanne samaa mieltä, että varoituksen antaminen oli virhe, mutta kollegani käskivät minun antaa varoituksen.”. Tuomaripäällikkö: ”Miten he sinua käskivät? Eivät he mitään radioon sanoneet!”, Minä: ” Sir, meillä on monia tapoja viestiä, ne ovat sanattomia eleitä.”. Tuomaripäällikkö: ”Kaiken viestinnän pitää tapahtua radiolla tarkkailijoiden kautta. Mattotuomarin ja pöytätuomareiden välillä ei saa olla minkäänlaista viestintää!”, Minä: ”Yes, Sir, Olen kanssanne edelleen samaa mieltä, että varoitus oli väärä päätös.” Eikä tuomaripäällikkö tapansa mukaan asiaansa mitenkään rakentavasti eikä kahden kesken esittänyt, vaan kaikkien tatamimme tuomareiden, IJF:n henkilökunnan ja yleisön kuullen omaan tapaansa ripittäen. Se siitä ”rakentavasta” johtamisesta siis. Menin tilanteesta hieman tolaltani, vaikkei pitäisi, koska tunsin tulleeni epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Onneksi tuomarikollegani tukivat minua, jotta menin entistä sisuuntuneempana seuraavaan tuomarointiini. Lisäksi tatamini tuomaritarkkailija Manuel Cortes oli tukenani koko ajan ja puolusti minua tuomaripäällikön vaatimukselta hyllyttää minut finaaleista. Tuomaritarkkailijan ansiosta sain siis tuomita vielä finaaliblokissa tiukan M-90 Swe-Jpn semifinaalin ja helpon N-70 Por-Fra finaalin. Tuosta hässäkästä viisastuneena sanoin ennen matolle menoani pöytätuomareilleni, että: ”Sori vaan, mutta ottakaa rennosti. En aio katsoa tai noteerata teitä lainkaan. Aion katsoa kaikki mahdolliset ohjeet ottelualueen edessä olevalta tuomaritarkkailijalta.” Tällä periaatteella pyysin varoituksien varmistukset tuomaritarkkailijalta, joka nyökkäili aina kiltisti, kun häneltä varmistusta kysyin katseella. Ainakaan tuomaripäälliköiden ei tarvinnut näiden tuomitsemien otteluiden ratkaisuja ruveta puimaan. Harmittaa, että tajusin tämän tavan vasta nyt tuomaripäällikön julkisen nöyryyytyksen jälkeen. Tätä IJF:n tuomaripäällikkö on viimeiset parin vuoden ajan ajanut: pöytätuomareiden tehtävä lopetetaan ja tilalle tulee yksi mattotuomari, joka tuomitsee kykyjensä mukaan ja jonka päätökset tuomaripäällikkö ja tuomaritarkkailija tarkistavat videotarkkailulaitteiston avulla. Tällä halutaan välttää pöytätuomareiden tuomiomuutosten jälleen muuttamiset, sillä ne ovat lajimme tuomaroinnin heikkoudenosoitus. Pöydän takana istuvien päälliköiden on helppo tarkistaa tilanteiden oikeellisuus, sillä heillä on käytössä erittäin tarkka videotarkkailulaitteisto. Pöytätomareidenhan pitää tehdä päätökset IJF:n kisoissa pelkän kertanäkemisen avulla ilman videotarkkailulaitteistoa, joten virheen mahdollisuus on tällöin suurempi. Uuden oppiminen on hauskaa, tosin joskus uuden hoksaaminen tapahtuu kipeimmän kautta, kuten tänään. Onneksi tällä tavalla opitut asiat ovat tehokkaimmin opittuja asioita. 

 

Kilpailun kuudentena päivänä tuomaroitiin sarjoja  M-100 ja N-78. Tällä kertaa pöytätuomareiden apuja käytettiin alkuotteluiden rutiinitapauksissa (esim. alastulon arvioinnissa, joka kääntyi poispäin mattotuomarista) ja loppuotteluissa katsoin apuja taas finaaliblokin pöytätuomareilta eli tuomaritarkkailijoilta. Alkuottelut sujuivat mielestäni tosi hyvin, sillä nyt oli rento tuomita, kun olin oppinut totaalisesti miten loppuotteluissa tuomaroidaan. Ei tämäkään kuitenkaan autuaaksi tee, kuten seuraava esimerkki sen osoittaa. Loppuotteluiden N-78 Bra-Fra semifinaalissa tuli hetki, jolloin molemmat ottelijat päkittivät, joten päätin antaa heille molemmille varoituksen kielletystä asennosta. Kuulin kuitenkin radiosta vain että: ”Shido”, joten annoin varoituksen summassa brassille, vaikka ihmettelin taas miksi se pitää antaa vain toiselle. Toimin kuitenkin kuulemani käskyn mukaan. Ottelu päättyi pian ranskalaisen hienoon ipponin arvoiseen vastaheittoon. Ottelun jälkeen tuomaripäällikökkä oli jälleen asiaa, tosin tällä kertaa inhimilliseen sävyyn: ”Etkö tosiaan kuullut että pyysimme antamaan varoituksen molemmille, shido - shido?” Harmitti taas vietävästi, koska ottelu olisi ollut vietävissä kunnialla loppuun, jos vain olisin noudattanut omaa ajatustani rangaista molempia ottelijoita, enkä olisi orjallisesti luottanut radiosta kuulemaani. Nyt radiopuhelimen tangentin myöhäinen painaminen nielaisi sen toisen shidon pois. Toisaalta taas minun olisi kannattanut seisauttaa ottelu hetkiseksi, jolloin päälliköt olisivat varmasti toistaneet vaatimuksensa uudelleen tällä kertaa onnistuneemmin. Huomasin, että tämän tapauksen jälkeen he todellakin kommunikoivat erittäin selkeästi ja rauhallisesti radiolla. Heillekin tämä oli tärkeä oppimistapahtuma. 

 

 

Kilpailun seitsemäs eli viimeinen yksilökilpailupäivä toi tatamille raskaimmat painoluokat. Ottelijoita oli vähiten ja ottelut olivat suhteellisen rauhallisia, joten otteluita oli helppo tuomita. Olin myös jo tähän mennessä oppinut kantapään moneen kertaan millä tavalla tässä kisassa pitää tuomita. Päivä sisälsi muutaman kovan ottelun, jotka hoidin mielestäni erittäin hyvin. N+78 Jpn-Por, M+100 Ned-Rus, M+100 Cze-Ned ja M+100 Cze-Kor olivat kovia otteluita, joissa pää pääni pysyi kylmänä kovasta paineesta huolimatta. Tällä kertaa oloni oli normaali, eli pystyin nauttimaan tuomitsemisesta ja tekemään järkeviä päätöksiä ja tarvittaessa pyytämään niihin varmistusta alkuotteluissa pöytätuomareilta ja loppuotteluissa tarkkailijoilta. Mielestäni tämän päivän tuomarointi oli parasta laatua mitä osaan.

 

Kilpailujen viimeisenä päivänä oteltiin joukkueiden MM-mitaleista. Luvassa oli paineenalaisia otteluita, sillä onhan joukkuekisassa aina erityisen tiivis tunnelma. Aamupäivän tuomarointini oli erittäin helppo pesti: ensiksi tuomitsin Rus-Ijf joukkueiden kaksi ensimmäistä ottelua, jotka Venäjä voitti helposti. Ijf:n joukkue on kasattu pakolaisjudokoista, jotka treenavat kuulemman kerran-kaksi, korkeintaan muutaman kerran viikossa. Tasoero ammattimaisiin venäläisiin valtava ja olin aistivani itänaapurimme otteissa sellaista pehmeyttä, ettei vaan Ijf:n joukkuelaisille sattuisi mitään vahinkoa. Myöskään toisessa alkuotteluissa tuomitsemassani Fra-Mgl kamppailun kolmannessa ottelussa ei ollut vaikeuksia, vaikkakin M+90 miehet ottelun jatkoajalle veivätkin ja siihen asti altavastaajana otellut mongolialainen onnistui heitossaan ipponin arvoisesti.

Joukkuekilpailun finaaleissa sain elämäni tilaisuuden, sillä sain aloittaa Jpn-Fra kultaottelun sen kahdella ensimmäisellä ottelulla. Ensimmäinen ottelu, M+90,  meni jatkoajalle, jolla japanilainen onnistui koukkaamaan vastustajansa jalat ipponin arvoisesti alta. Tälläkin kertaa pidin pääni kylmänä ja pyysin vahvistukset vartouksilleni pöydän takaa. Toisessa N-63 ottelussa puolestaan ranskalainen kaatoi näpäkällä osotogarilla vastustajansa tatamiin ipponin arvoisesti hetikohta ottelun alettua. Tuomaroinnin kannalta finaalit olivat nappisuoritus, sillä tein omat päätökset, mutta katsoin varmistukset tosiaan tuomaritarkkailijoilta, annoin siis varman kuvan tekemisestäni myös päälliköiden silmissä. Oloni oli myös rauhallinen ja luottavainen, vaikka minun piti seisoskella keskelllä tatamia ikuisuudelta tuntuvan ajan ennen ensimmäistä ottelua ja otteluiden välissä. Myönnän, että tatamilta poistuessani oloni oli kuitenkin todella huojentunut ja tyytyväinen, olin onnistunut tuomaroinnissa erittäin hyvin erittäin tärkeässä paikassa.

 

Tässä kisassa lanserattiin tuomaroinnin kannalta suuria muutoksia, joista kaksi ensimmäistä ovat suoraan sellaisenaan voimassa vain IJF World Judo Tourilla: 1) Mattotuomarin ja pöytätuomareiden välillä ei saa olla viestintää finaaliblokissa. Kaikki muutostoiveet pitää hyväksyttää tuomaritarkkailijoilla. Tällä säännöllä päälliköt haluavat estää turhat tuomioiden muutokset tai väärät varoitukset. Mattotuomarin kannalta tällä ei ole muuta muutosta kuin se, että pöytätuomareiden sijaan mattotuomari kommunikoi ottelun aikana päälliköiden/tarkkailijoiden kanssa. Pöytätuomareiden rooliksi jää pyytää päälliköiltä tarkistusta, mikäli epäilevät jotakin päätöstä. Toki, päälliköt tarkistavat kaikki tilanteet jokatapauksessa kuitenkin. 2) Alkuotteluissa tapahtuvat suorat diskaukset ja kerääntyvät hansokut pitää niin ikään vahvistuttaa tarkkailijoilla. Tällä pyritään myös välttämään väärien varoituksien perumiset. 3) Alastulopisteiden arvioinnissa tiukentui ipponin linja, sillä ipponin saadakseen piti heittää vastustaja ”suurimmaksi osaksi” selälleen. Mikäli esim. rullauksesta puuttui nopeus, tuli alastulosta antaa waza-ari. Toisaalta tämä sääntö on jo ollutkin voimassa, mutta mielestäni linja oli hieman löystynyt tässä välillä ja ipponeita on annettu hieman köykäisimmistäkin alastuloista. 4) Sukasheista pisteet saadakseen pitää uken olla ilmassa torin ottaessa kontrollin. Olemme nähneet viimeaikoina suorituspisteitä siitä, kun uke on ollut jo kyljellään tatamissa omasta hyökkäyksestään ja tori on kääntänyt tämän siitä selälleen ja saanut heittopisteet. Tästä lähtien, mikäli uke on jo omasta yrityksestään vaikkapa kyljellään, ei torille tule antaa pisteitä, vaikka tämä kääntää uken kyljeltä selälleen. Sutemissa pitää uken olla ilmassa torin ottaessa kontrollin, jotta suorituspiste voidaan antaa.

 

Tämä kilpailu tuntui henkisellä kantillani vuoristoradalta, hyvästä fiiliksestä epätoivoon, kisojen alkupäivinä, koska otin pienetkin virheet liian raskaasti. Mielilauseeni, jota hoen itselleni on, että ”Kaikki tekevät virheitä!”, mutten nyt pystynyt sulattamaan niitä itseltäni. Ymmärrän myös, että niistä pitää ottaa oppia ja kaikki virheet kannattaa kääntää positiivisiksi tapahtumiksi, koska ne ovat erinomaisia  oppimismahdollisuuksia. Otin niistä kyllä oppia ja koin ne positiivisiksi, mutten ollut tyytyväinen, koska mielestäni täydellinen tuomaripäivä oli ollut niin lähellä, mutta sen pilasi joku hikinen pistemuutos... Kuitenkin kilpailun viimeisten päivien tuomaroinnit olivat mielestäni parasta tuomarointia mitä olen ikinä tehnyt. Kaikkein tärkein oppi oli se, että osaan nyt yhteydenpidon tuomaripäälliköiden kanssa ja pöytätuomareiden ohittamisen finaaliblokissa. Minun ei siis jatkossa en enää tarvitse hakata päätäni seinään tuomarikollegoideni kanssa, vaan tiedän keneltä varmistukset pitää jatkossa kysyä. Olin finaaliblokissa jokaisena päivänä, tuomitsin M-73 ja N-70 kultaottelut ja joukkuekilpailun kultaottelun Jpn-Fra kaksi ensimmäistä ottelua. Olin myös listalla pöytätuomarina muutamassa muussakin kultamitaliottelussa, mutta kuten edellä kerroin, niin finaaliblokin pöytätuomareiden ei anneta käytännössä tehdä otteluiden aikana mitään, korkeintaan pyytää tarkistusta. Näistä näkökulmista ajateltuna MM-kilpailut olivat omalta kohdaltani onnistunut suoritus, ei aivan täydellinen, mutta hyvä kuitenkin. Virheet joita tein alastulojen arvioinnissa eivät periaatteessa vaikuttaneet ottelun lopputulokseen enkä komentanut vääräaikaisia mateja. Myös varoituksissa onnistuin lopulta löytämään sopivan linjan. Onnistuin myös mielestäni hyvin kovissa otteluissa. Aivan täydellistä tuomaripäivää en usko kenenkään ikinä saavuttavan, mutta yritän silti kuitenkin saavuttaa sellaisen jonakin päivänä.

 

Terveisin

Veli-Matti Karinkanta

 

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa