Tuomariraportti Memorial of Kaimu Keerak 18.-19.11.2017

18.11.2017

Ensimmäisenä kilpailupäivänä me kaikki suomalaistuomarit (Marko Keto, Jouni Kähärä, Sara Kähärä ja Maarit Kallio) osallistuimme klo 9.30 alkaneeseen aamupalaveriin yhdessä kolmesta muusta maasta saapuneiden tuomarien kanssa. Palaverissa käytiin tarkemmin läpi mm. rajasääntöjä sekä kerrottiin tarkasti, missä ikäluokissa saa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja. Tämä oli aiheuttanut aiempina vuosina paljon sekaannusta yleisön, tuomarien ja kilpailijoiden keskuudessa, joten nuorimmat ikäluokat, joissa kuristukset ja käsilukot eivät olleet sallittuja, laitettiin ottelemaan kolmelle tatamille pikkusalin puolelle ja isommat viidelle tatamille isompaan saliin. Tuomareita oli yhteensä n. 18, mikä tarkoitti sitä, että joillakin matoilla oli alkuun kolme tuomaria, mutta suurimmalla osalla vain kaksi. Pääsääntönä oli mennä kahdella tuomarilla/tatami, kunnes pikkusalin ottelut loppuvat ja tuomarit siirtyvät sieltä avuksi isompaan saliin. Kilpailujen piti alkaa klo 10, mutta tekniset ongelmat viivästyttivät kilpailujen alkua hieman. Kilpailuihin oli ilmoittautunut n. 500 junioria, joten päivän aikana riitti jokaiselle runsaasti tuomaroitavaa. Ottelut kestivät illalla klo 17.30-18 asti.

Markon matto:

Aloitin päiväni nuorimpien otteluilla pikkusalin puolella. Parinani oli latvialainen tuomari, joka vaikutti kokeneelta. Sovimme kierroksi 15 minuuttia keskellä, jonka aikana toinen hoiti avustavan pöytätuomarin roolia sekä videointia. Pikkusalin puolella tuomaritarkkailijana oli Edward Murel, joka tuurasi vessataukojen ajan, sillä ensimmäinen varsinainen ruokatauko oli n. klo 14. Aloitin mattotuomarina ja huomasin latvialaisen kollegani puistelevan päätään, kun vaadin junioreita laittamaan pukunsa ojennukseen ennen voittajan julistusta. Kun vuoromme vaihtuivat, huomasin, ettei ”paikalliseen” linjaukseen kuulunut pukujen korjauttaminen, ellei vyö putoa vyötäröltä. Ottelun päättyessä näytettiin vain nopeasti voittaja ja otettiin uudet ottelijat tatamille. Ottelijoita oli kuitenkin paljon, joten säästyihän siinä aikaa. Lisähaastetta antoi junioreiden sekapukeutuminen. Siniset judogit näyttivät olevan muodissa ja niissä tultiin ottelemaan, vaikka olisi pitänyt käyttää valkoista pukua. Valkoisia otteluvöitä ei ollut, joten välillä oikealla puolella oteltiin sinisessä judogissa oranssilla vyöllä ja vasemmalla puolella valkoisessa judogissa oranssilla vyöllä sekä punaisella otteluvyöllä. Yleisö ja vuoroaan odottavat kilpailijat olivat jatkuvasti ottelualueen reunan tuntumassa ja heitä sai vähän väliä hätistellä kauemmaksi. Päivä juniorisalissa sujui kuitenkin hyvin ja vain muutaman kerran jouduin korjaamaan antamaani pistettä. Välillä tilanteita tutkittiin tuomaritarkkailijan toimesta videolta. Nuorimpien junioreiden ottelut loppuivat n. klo 15.30, jonka jälkeen siirryimme tuomitsemaan isompien otteluita. Menin kolmanneksi ryhmään, jossa oli ennestään virolainen ja latvialainen tuomari. Loppupäivä sujui myös kohtuullisen hyvin ja ottelut loppuivat n. klo 17.30.

Jounin matto:

Matollani tuomareita oli yhteensä kolme, joista yksi oli tuomarikokelas ja yksi latvialainen naistuomari, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Sovimme kierroksi viisi ottelua ja vaihto. Aloitin ja sain heti hyvän fiiliksen, joka jatkui koko päivän. Opastin kokelasta ja yritin antaa neuvoja, joiden ansiosta kokelas saikin varmuutta tuomarointiinsa. Yhteispeli toimi kaikkien kanssa hyvin, vaikka yhteinen kieli puuttui. Päivä meni sujuvasti ja ilman suurempia ongelmia. Loppupalaverissa käytiin pikaisesti päivä läpi ja annettiin lyhyet palautteet eri tatameilta.  Annoin palautteen myös kokelaalle, joka kiitti ja sanoi saaneensa hyvää oppia.  

Saran matto:

Sain tuomariparikseni virolaisen Andre Sepan, jonka kanssa yhteistyö sujui mutkitta. Päivän aikana tuli muutama epäselvä tilanne. Esimerkiksi sukellustilanteessa päätuomari ratkaisi lopulta asian toteamalla, että kyseessä ei ollut sukellus. Päivä sujui kuitenkin hyvin ja taskuun jäi hyvää kokemusta sekä intoa kehittää omaa tuomarointia. Loppupalaverissa päivä käytiin nopeasti läpi sekä annettiin palautetta. Saatu palaute oli todella positiivista ja antoi uskoa omaan tekemiseen tatamilla.

Maaritin matto:

Sain omalle matolleni virolaisen erinomaista englantia puhuvan tuomariparin, jonka kanssa oli helppo sopia toimintatavoista. Pistetaululla vuorotteli päivän aikana sekä nuorempaa että vanhempaa virolaisvahvistusta, jotka kaikki vaihtoivat lennosta kieltä viron, venäjän ja englannin väillä sekä olivat hyvin perillä otteluiden kulusta. Sovimme tuomariparini kanssa 10 minuutin kierrosta, mikä tarkoitti kahden tuomarin voimin jatkuvaa joko keskellä tai pöydän takana tuomaroimista. Tällä rytmityksellä menimme n. klo 14 asti, jolloin pidettiin palkintojenjaon mittainen ruokatauko. Matollamme ottelivat ensin C-juniorit, jonka jälkeen siirryttiin B-junioreiden kautta A-junioreihin. Kaikissa ikäluokissa ilahduttavaa oli se, että ottelijat ottelivat tosissaan, mikä teki myös tuomaroinnin helpoksi.

Tuomarointi sujui alkuun yhteisymmärryksessä, eikä suuria linjaeroja tuntunut olevan. Jonkin verran jouduin pöydän takana ollessani pyyhkimään mahalaskuista annettuja waza-areja pois. Aamupäivän haastavin tilanne oli neljä erittäin löysää waza-aria tehneen virolaisottelijan ottelu, jossa vastustaja (muistaakseni latvialainen) lopulta onnistui koukkaamaan uhrautumisheittoa yrittäneen virolaisen jalkapyyhkäisyllä ipponin arvoisesti selälleen. Sitä sitten kelailtiin useampaan kertaan nauhalta ja arviointiin jalkapyyhkäisyn todellisuutta. Ipponin julistamisen jälkeen virolaisottelija jäi protestiksi seisomaan matolle. Tuomariparini olisi halunnut hankalan valmentajan vuoksi päätuomarin paikalle hoitamaan ottelijan pois matolta. Päätuomaria ei kuitenkaan kuulunut paikalle, joten kävin tuntemattomuuteni turvin käskemässä ottelijan pois tatamilta ja pistin ottelut taas käyntiin.  Ruokatauon jälkeen jatkoimme kahdella tuomarilla, kunnes n. klo 16 saimme pikkusalista virolaisen tuomarivahvistuksen. Tässä vaiheessa oteltiin viimeisiä B-junioreiden sekä aloiteltiin A-junioreiden otteluita. Tuloksilla alkoi ilmeisesti olla paikallisesti enemmän merkitystä, sillä linja alkoi kolmella tuomarilla siirtyä hienovaraisesti kotiinvedon puolelle. Toisaalta aloimme kaikki olla jo aika väsyneitä tauottomaan tuomarointiin, mikä sekin saattoi selittää yleisen sekä erityisesti ippon-linjan herpaantumisen. Iltapäivän hienointa katseltavaa oli Roope Korhosen sarjavoittoon (AB-66) johtanut vakuuttava esiintyminen kovista vastustajista huolimatta.

19.11.2017

Toisena kilpailupäivänä tuomaroimassa oli suomalaisista vain Marko Keto ja Jouni Kähärä, sillä ohjelmassa olivat U21:den sekä aikuisten sarjat.  Ottelut käytiin kahdella tatamilla, joten tuomaritarve oli lauantaita pienempi. Päivä alkoi lyhyellä tuomaripalaverilla klo 10.15, jonka jälkeen tuomarit jaettiin tatameille ja kilpailut päästiin aloittamaan n. klo 10.40. Sunnuntain ottelut päättyivät n. klo 14.30, joten kotimatkalle päästiin ajoissa.

Markon matto:

Tuomariryhmässäni oli kaksi virolaista tuomaria. Tuomaroimme 15 minuutin kierrolla siten, että jokaiselle tuli yksi vuoro keskellä ja kaksi vuoroa avustavana. Muutamia tilanteita tarkastelimme videolta ja joistain varoituksista olimme eri mieltä. Eräässä tilanteessa heitosta olisi mielestäni pitänyt antaa waza-ari, sillä heitto tuli suoraan kyljelleen. Uke otti ensin kyynärpäällä vastaan, mutta liike jatkui keskeytyksettä ja vauhdilla, jolloin käsi tuli lopulta kylkeen kiinni. Hävisin kiistan 2-1, vaikka tätä kelattiin videolta. Kokonaisuutena päivä oli hyvä ja pystyin mielestäni tasaiseen työskentelyyn molempina päivinä.

Jounin matto:

Päivä kului nopeasti ilman suurempia virheitä. Kiinnitin kuitenkin huomiota jonkinasteiseen kotiinpäin vetämiseen, mikä oli aika selkeää joillain matoilla. Meidän matollamme ryhmä toimi hyvin ja tuomiot saatiin annettua, vaikka joistain tilanteista jouduttiin keskustelemaan vähän pidempään. Suurempaa älämölöä ei tullut katsomosta eikä valmentajiltakaan, joten tuomioihin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä.

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa