Tuomariraportti Qatarin Mastersista 11-13.1.2021

Kisa aloitettiin tuomaripalaverilla sunnuntai-iltana vasta klo 19.00, koska meidät kaikki tuomarit yritettiin saada siihen paikalle fyysisesti. Me loput viisi tuomaria emme olleet saaneet kahdenkaan hotellihuoneessa vietetyn vuorokauden aikana koronatuloksia, joten jouduimme osallistumaan kokoukseen Zoomin välityksellä etänä. Paikalla salissa olivat tarkkailijat ja seitsemän tuomaria kahdestatoista.

Palaverissa kerrattiin IJF Judo World Tourin nykyinen käytäntö tuomaroinnista. Kolmen tuomarin tuomariryhmää ei enää käytetä, vaan mattotuomarilla on valta ja vapaus ohjata ottelua itsenäisesti oman näkemyksensä mukaisesti, tosin tuomaritarkkailijan ja heidän tiiminsä valvovan silmän alla. Pöytätuomarit eivät siis ole enää apuna.

Mattotuomaria pyydettiin julistamaan ”epävarmasta ipponista” aina waza-ari, jottei menetetä tilanteen mahdollista jatkumoa ne-wazaan. Jos heitto on ipponin arvoinen, niin se voidaan kyllä muuttaa sellaiseksi jälkikäteen. Toisekseen muistutettiin, että tarkkailijalta voi kysyä mielipidettä pöytätuomarityyliin, jos ei ole ihan varma esim. varoituksen annosta tai sijoittuu huonosti alastuloon nähden, eikä osaa päättää oliko alastulo suorituspisteen arvoinen vai ei. 

Omalta kohdaltani oli normaalia jännittävämpää astella Masters-tatamille, sillä edellisestä IJF Judo World Tourin kisasta oli reilusti aikaa, sillä se oli helmikuun puolivälissä Dusseldorfissa. Vaikka kuinka analysoin ja varjotuomaroin syksyisen Budapestin GS:n otteluita, niin silti tatamilla olo oli kaikkine erilaisine tilanteineen haastavaa. Pystyin kuitenkin olemaan yllättävän rentona, sillä ajattelin, että riittää että tuomitsen omalla tutulla tavallani, enkä ala yliyrittämään mitään. Jostainhan homma on alettava ja ajattelin perustyylini, rauhallisen ja harkitsevan tuomaroinnin, riittävän. Näin jälkikäteen ajatellen, olympiatuomarivalintojen lähestyessä, minun olisi pitänyt mennä kaikesta huolimatta paikalle Budapestin GS:iin, jotta olisin saanut kokemusta systeemistä jos silloin. Minun olisi pitänyt myös yrittää tässä kisassa enemmän, sillä mahtuakseni kesän kisoihin minun tulisi olla poikkeuksellisen hyvä.

Kilpailun ensimmäisen päivän ongelmana olivat lukuisat jatkoaikaottelut. Ainakaan itse en osannut tarttua riittävän napakasti rajaylityksistä, valehyökkäyksistä tai muista negatiivisen judon ilmentymistä tarjoutuneisiin varoituspaikkoihin. Alastulojen arviointeihin olen tyytyväinen, sillä ne osuivat yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta kohdilleen. Käsimerkkejäkin olisi pitänyt kerrata enemmän, käytin nimittäin muutamissa tilanteissa virallisen merkin sijaan epävirallista merkkiä. Hyvien alastuloarviointien lisäksi en myöskään ainakaan mielestäni komentanut vääräaikaisia mateja. Koko kisan ajan olivat ongelmana kurittomat valmentajat, joiden valmentamiseen meidän olisi pitänyt puuttua tiukemmin. Tiettyjen maiden valmentajat koutsasivat koko ajan, eikä kenelläkään, ei tuomareilla eikä tarkkailijoilla ollut selkärankaa ajaa esim. erästä judon elävää legendaa mutta nykyistä valmentajaa pihalle, vaikka aihetta olisi ollut tämän jokaisessa koutsaamassa matsissa. 

Koko kisassa itseäni jäi harmittamaan oma lepsuuteni. Varoituksia olisi pitänyt antaa rohkeammin ja toimia katalyyttina muille ryhmäni tuomareille. Yleensä tuomaroinnissa kuitenkin sopeutuu yleiseen vallitsevaan linjaa, eikä halua lähteä sitä omalla sooloilulla repimään, vaikka sille olisi ollut nyt tarvetta. Nyt olisi tarvittu kovuutta! Toisaalta, ei meitä myöskään patisteltu tai kannustettu varoituksia antamaan. 

Jos mietitään sitä, että mikä on tuomarin tärkein ominaisuus tasaisissa otteluissa, niin se ei suinkaan ole alastulopisteiden oikea arvionti vaan oikea-aikaisen varoituksen antaminen ja ottelun johtaminen sillä tavalla. Jos negatiivisen judon ilmentymistä ei rangaista, ei ottelijoille avaudu hyökkäyspaikkoja ja matsit muuttuvat junnaaviksi oterepimisiksi. Tässä suhteessa minulla on aina ollut haasteita ja niin oli tässäkin kisassa. On helppoa tuomita aktiivisia otteluita, kun taas judon ymmärtäminen ja sen myötä ottelun oikeaan suuntaan ohjaaminen mitataan taktisissa otteluissa.

Kisan päätepalaveria jouduttiin odottamaan tunteroinen, sillä M+100 Rus-Ned pronssiottelun (https://youtu.be/gBeeGCYMsZw) tuomari ja kaikki tarkkailijat saivat kutsun IJF:n presidentti Mariuz Vizerin puheille. Neuvottelu oli kuulemma käyty hyvässä hengessä. Vizerin terveiset olivat olleet, että matsit pitää saada loppumaan neljässä minuutissa TV- yms. kanavien katsojien tähden. Kukaan ei jaksa katsoa puuduttavaa otteista taistelemista kymmentä minuuttia. Täten seuraavassa kisassa ei saa päästää sormien läpi yliastumisia, valehyökkäyksiä ja muista negatiivisen judon ilmentymiä sillä verukkeella, että odotetaan suoritusta tulevaksi. Tässä kyseisessä M+100 ottelussa suurin ongelma oli mielestäni hollantilaisen tuplakaulusote, jolla hän hyydytti ottelun ja sai uuraamman venäläisen yritykset näyttämään valehyökkkäyksiltä. Minusta hollantilaista olisi pitänyt rangaista väärästä käsiotteesta tai päkittämisestä sen sijaan, että venäläistä rangaistiin kaiken yrittämisen jälkeen valehyökkäyksestä aiheutuneella 3. shidolla. 

Kevään jatkosta. Keväälle meidät tuomarit nimettiin vielä yhteen IJF Judo World Tourin kilpailuun, joko Israeliin tai Uzbekistaniin, joka minun kohdallani on tuo jälkimmäinen. Täten jokaisella tuomarilla on covid-seisauksen jälkeen, ennen olympiavalintoja, vielä yksi mahdollisuus olla mukana olympiavalintaprosessissa. Uzbekistanin jälkeen IJF tekee päätöksen olympia- ja paralympiatuomariryhmistä, jotka hoitavat kevään viimeiset Georgian, Turkin ja Pariisin Grand Slamit ja Unkarin MM:t ennen olympialaisia. Covidin ja siitä ponnen saaneen uudistuneen tuomarisysteemin  (vain yksi tuomari + tarkkailija tuomitsevat ottelun) takia olympiatuomareiden määrää vähennettänee 16:sta 12:een. Euroopan osuudeksi jää tällöin todennäköisesti vain viisi tuomaria. Aion kuitenkin olla Tashkentissa urani parhaassa tuomarointivireessä ja nauttia jokaisesta hetkestä, jonka vielä IJF World Judo Tourin tatameilla saan kokea. 

Ottelijoiden kättelemisestä ottelun jälkeen. Minusta on surkuhupaisaa se, että ottelijat eivät saa kätellä matsin jälkeen. Ensin he vääntävät lähikamppailussa minuuttien ajan ja lopuksi he eivät saa kätellä, mutta palkintokorokekättelyä ei kukaan ole nostanut tapetille. Mielestäni kättelykiellossa ei voi vedota koronaan, vaan judon etikettiin: alku- ja loppukumarrukset osoittavat kunnioitusta ja niiden on riitettävä. Nyt tuntui siltä, että ottelijat olivat päättäneet kätellä matsin lopussa tulipa tuomari väliin tai ei. Vaikka tuomari meni ottelijoiden väliin, niin he kättelivät tai kopauttivat nyrkkejään yhteen silti. Toisaalta taas urheiluhenki kuuluu rehtiin kamppailuun ja jos ottelijat kokevat sen tarpeelliseksi, niin miksei heidän anneta tehdä sitä. Tässä asiassa mielipidettä tai sopivia käytänteitä olisi kannattanut kysyä ottelijoilta itsestään.

Yhden tuomarin ja tarkkailijan järjestelmästä. Jos tilannetta ajattelee pelkästään tuomarin jaksamisen kannalta, niin tämä systeemi on kevyempi, sillä periaatteessa tarkkana tarvitsee olla vain vaikkapa kymmenessä matsissa päivän aikana. Kun pöytätuomarit olivat mukana, niin tarkkana piti olla 30 matsissa. Vahva tuomari myös pärjää varmasti yksin tai siis tarkkailijan kanssa parityötä tehdessä. Yhden tuomarin systeemissä on vaikea havaita negatiivisia otteita, koska ottelijat tekevät ne yleensä salassa tai nopeasti, eikä niihin tarkkailija yleensä puutu, koska tuntuu, että heitä kiinnostavat suuremmat linjat kuin vain yksi käsiote. Tarkkailijaan tulee kuitenkin suhtautua kuten pöytätuomariin, eli häneltä tulee kysyä apua tai varmistusta tarvittaessa. Yhden tuomarin järjestelmässä kukaan ei myöskään ole tarkkailijan ja mattotuomarin välissä, kuten aiemmin pöytätuomarit olivat. Yleensä pöytätuomareista oli suuri apu, mutta joskus kommunikoinnissa oli hankaluuksia ja tuomarikolmikon sisällä saattoi olla erimielisyyksiä tuomioista. Yleensähän ne toki hoidettiin enemmistö kolmesta periaatteella, mutta tarkkailijalla oli oikeus jyrätä mielipiteellään silloinkin kolmikon tai sen enemmistön mielipide. Tässä systeemissä jokainen tuomari on vapaa tuomitsemaan omalla tavallaan ja se paljastaa tuomarin näkemykset ottelun johtamisesta. Tässä systeemissä tuomari voi sooloilla matolla ja koska apuja ei tarvitse tuomarikollegoilta kysyä, niin tuomarikolmikon välistä yhteisöllisyyttä ei pääse niin helposti syntymään.

Elämästä kisakuplassa. Koronatilanne on asettanut tiettyjä vaatimuksia urheilukilpailujen järjestämiselle. Kansainvälinen Judoliitto on ollut eturintamassa mahdollistamassa kisakalenterin avaamista laatimalla kisojen järjestämiseksi tiukat säännöt. Jokaisen kisaan osallistujan tulee kotimaassaan otattaa kaksi koronatestiä kahdeksan kisaan lähtöä edeltävän päivän aikana vähintään 48 tunnin välein. Sopimukseen kuuluu myös tämän kahdeksan päivän aikainen omaehtoinen karanteeni, itse täytettävä terveysselvitys ja kisan järjestävän maan ministeriön erityispuoltokirje maahan saapumiselle. Maan lentokentälle saavuttaessa otetaan koronatesti, jonka tulosta siirrytään odottamaan punainen ranneke ranteessa hotellihuoneeseen. Negatiivisen tuloksen tultua ranneke vaihdetaan vihreää, joka ranteessa saa liikkua vapaasti hotellin alueella, eli käytännössä hotellihuoneen, hotellin aulan ja ruokasalin väliä. Hotellista ei saa poistua muuten kuin kisakuljetuksella kisahalliin, eikä kisahallista saa poistua päivän aikana ja siellä saa oleskella vain rajatuilla alueilla. Kisahallissa pidetään maskia muutoin kuin tuomaroidessa tatamilla tai aterioidessa. Kisan jälkeen kaikki saavat jälleen koronatestitodistuksen, mutta eivät saa edelleenkään poistua kuplasta, mutta he ovat vapaita matkustamaan kisakuljetuksella lentokentälle ja pois maasta.

Veli-Matti Karinkanta

 

 

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa