Tuomariraportti Marokon Grand Prixista 8.-10.3.2019

 

Tuomaripalaverissa pyydettiin tuomareita kontrolloimaan ottelijoiden pukuja eli helmojen tulee olla vyön alla aina hazimen kajahtaessa. Ohjeeksi annettiin ensiksi, että mikäli ottelija ei itse tajua maten aikana korjata pukuaan, niin hänelle pitää näyttää puvun korjausmerkki. Mikäli ottelija jättää toisen kerran puvun korjaamatta, annetaan hänelle siitä shido. Toki kiertelyjen ja kaartelujen jälkeen todettiin, ettei shidoa kuitenkaan pidä antaa automaattisesti, vaan pitää käyttää maalaisjärkeä.

Näillä ohjeilla lähdettiin tuomitsemaan ensimmäistä kisapäivää. Minua hieman arvelutti aluksi tämä pukujen korjausohje ja shidon antaminen korjaamattomuudesta, mutta keksin siihen mielestäni hyvän ratkaisun, jota käytin kaikissa tuomitsemissani otteluissa. Osa ottelijoista korjasi pukunsa automaattisesti aina maten jälkeen, mutta ne jotka eivät sitä tehneet sain tekemään seuraavalla tavalla: maten jälkeen tarkistin, onko puku kunnossa ja jos ei, niin korjaako ottelija pukunsa itse. Jos tämä ei korjannut sitä itse, käänsin rintamasuunnan ottelijaan päin ja pyrin saamaan katsekontaktin. Suurin osa ottelijoista tajusi tässä vaiheessa, että helma pitää painaa vyön alle ja he tekivät niin. Joillekin sanoin vielä eleettömästi, että ”judogi”, jolloin he korjasivat puvun. Huomasin, että tämä piti tehdä ottelun aikana vain kerran ja jo toisesta kerrasta riitti puvun korjaamiseen katse tai sitten he siistivät pukunsa sen jälkeen itse automaattisesti. Minusta tämä oli paljon humaanimpi tapa opettaa ottelijoita, kuin shidolla nakkaaminen. Puvun korjauksessa on tärkeää huolehtia, että myös judogin takahelmat korjataan vyön alle. IJF on kuulemma muuttamassa judogin helmoja pidemmäksi Olympialaisten jälkeen, joka on varmasti judogivalmistajille ja -myyjille jälleen miellyttävä uutinen.

Muutenkin tuomarointini sujui ensimmäisenä päivänä omasta mielestäni kiitettävästi. Annoin shidoja säästeliäästi, mutta siitä huolimatta suurin osa tuomitsemistani otteluista päättyi suorituspisteisiin. Tällä kertaa olin asettanut itselleni tavoitteeksi nauttia jokaisesta ottelusta ja siinä onnistuinkin hyvin. Olin läsnä otteluissa ja oloni oli rento ja rauhallinen.

Päivän tuomaripalaverissa pyydettiin kontrolloimaan sekä valmentajat, että ottelijoiden kumarrukset. Valmentajien oli annettu koutsata ottelun aikana ja hävinneet ottelijat olivat kuulemma poistuneet tatamilta kumartamatta. Lisäksi huomautettiin siitä, että myös puvun takahelmojen pitää olla kunnolla vyön alla, pelkästään etuhelmojen korjaaminen ei riitä.

Lauantai meni mielestäni omalta kohdaltani yhtä hyvässä fiiliksessä kuin perjantaikin. Pystyin nauttimaan otteluista ja tuomaroimaan rennosti. Päivän loppupalaverissa muistutettiin edelleen valmentajien ja ottelijoiden kummarrusten kontrolloimisesta.

Sunnuntaina jouduin antamaan tuomarointi ensimmäisen varoituksen puvun korjaamattomuudesta. Nyhjäävässä N-78 Por-Ita ottelussa portugalilainen oli jo läksynsä oppinut ja korjasi pukunsa aina ylösnoustessaan. Italialainen ei puolestaan tehnyt elettäkään pukunsa korjaamiseksi, joten jouduin määräämään hänet kerran sen tekemään. Pahaksi onneksi hän jätti sen toistamiseen tekemättä kummankin ottelijan kahden shidon tilanteessa. Katsoin ottelijaa, kun tämä tuli paikalleen, mutta tämä ei korjannut pukuaan kysyvästä katseestani huolimatta. Minulle ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin julistaa ottelun päättävä hansokumake puvun korjaamattomuudesta. Ei se minusta hauskaa ollut, mutten voinut tehdä muuta.

M-90 Srb-Ger finaalituomarointiini olin aluksi itse tyytyväinen, mutta IJF:n tuomaripäällikkö Barcos sitä vastoin antoi vakavaa palautetta matsin tuomaroinnista. Olin pilannut matsin hengen liiallisilla judogin korjaustauoilla. Minun olisi kuulemma pitänyt rangaista serbiä surutta löysästä judogista heti ottelun alkuhetkillä. Se mitä tein alkuotteluissa ja siellä hyväksyttiin, ei ollut siis finaaleissa enää ok. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että serbiä, vyölöysäilijää, olisi todellakin pitänyt pyytää kiristämään vyö uumalleen riittävän napakasti heti ensimmäisen puvunkorjauspyynnön yhteydessä. Nyt ottelun kulku seisahtui aina hetkiseksi tämän painaessa helmoja löysän vyön alle viiveellä samalla saaden levähdysaikaa. Toiseksi, ottelun ratkaiseva suorituspiste, joka käskytettiin pöydältä, tuli mielestäni mattoliikkeestä. Serbin uchimatan teho päättyi saksalaisen pää-jalka-blokkaukseen. Tästä serbi kuitenkin rullasi vastustajansa uudella liikkeellä ne-wazasta kyljelleen. En tosiaan olisi tilanteesta suorituspistettä näillä perusteilla antanut, mutta kuten sanotaan, niin 2-1 tuomarimielipidetilanteessa ei voi muuta kuin totella radiota.

Tämä kisa tarjosi paljon mahdollisuuuksia harjoitella uunituoretta judogin järjestämiskäytännettä. Kun ottelija tulee matolle, niin kannattaa jo siinä vaiheessa katsoa onko vyö riittävän kireästi kiedottuna uumalle huom. ei lantiolle, vaan uumalle. Vyö olisi hyvä kiristyttää jo tässä vaiheessa, mutta en tiedä mitä judon ystävät ottelun aloittamisesta judogisulkeisilla pitäisivät. Periaatteessahan vyön kireys pitäisi tarkistaa jo judogi-kontrollissa, joten miksei tuomari voisi sitä sitten korjauttaa heti ottelun alusta. Ainakin molemmilla ottelijoilla olisi samanlaiset lähtökohdat heti alusta. Toisaaltaan taas, mikäli vyötä ei kiristytä ja ottelu etenee siihen saakka, että pukua pitää korjauttaa, niin siinä vaiheessa viiimeistään vyölöysäilijää pitää käskeä kietomaan vyö tiukasti uumalle. Mikäli homma ei onnistu puhuttelunkaan jälkeen, eli ottelija ei osaa sitä riittävän tiukasti uumalle kietoa, niin annetaan sitten  shido. Tämän jälkeen ottelijoiden odotetaan palaavan paikoilleen aina maten jälkeen judogi järjestettynä aikailematta. Jos ottelija ei tee elettäkään judogin korjaamiseksi maten aikana, odotetaan tovi ja annetaan shido. Varoituksen syy näytetään samalla merkillä kuin judogin korjaaminen. Pitää kuitenkin muistaa, ettei shidon antaminen judogin korjaamattomuudesta ole automaatio, vaan kuten muissakin varotoituksissa, niin monet asiat vaikuttavat siihenkin. Judogin järjestämättömyys-shidoa ei voi suoraan kopioida kisaan kuin kisaan, vaan sääntöä on sovellettava ottelijoiden iän ja tason mukaan. IJF- ja EJU-tason kilpailijoiden pitää olettaa osaavan kietoa vyö uumalle riittävän kireästi ja osaavan tehdä pitävän vyön solmun, joten heidän suhteen asiassa voi olla hieman tiukempi.

Tässä kisassa onnistuin mielestäni monissa asioissa: pystyin nauttimaan tuomaroinnista rennosti ja sijoituin hyvin, joten alastulojen arviointi oli kunnossa. Tämä judogi-asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Minulla on kuitenkin jonkinsortin menetelmä kehitettynä, jolla voin vastaavassa tilanteessa jatkossa toimia paremmin. Ajattelin kuitenkin kysyä IJF:n tuomaripäälliköiltä, että mitä mieltä he olisivat vyön tiukentamispyynnöstä heti ottelun alkuun, jotta molemmilla ottelijoilla olisi samat lähtökohdat kamppailun aluksi. Saapa nähdä millaisen vastauksen saan. Täten sapluuna judogin korjauttamista varten olisi valmiina jo seuraavassa kisassa eli Venäjän Grand Slamissa ensi viikonloppuna.

Veli-Matti Karinkanta

 

    Jaa Facebookissa