Kadettien MM-kilpailujen 2.tatamin tuomariryhmä:(vas.alkaen) Craigh Bartlett (Nzl), Mariano Dos Santos (Bra), Guerrino De Patre (Ita), Victoria Melendes (Esp), Fahad Nafta Al Mutairi (Kuw) ja Veli-Matti Karinkanta (Fin).

Tuomariraportti, Kadettien MM-kilpailut 5.-9.8.2015 Sarajevo

Tuomaripalaveri

1) Vaikka tuomaritarkkailija istuu pöytätuomareiden kanssa, kantaa tuomarikolmikko silti vastuun tuomitsemisesta. Tuomarikolmikosta mattotuomarin on otettava suurin vastuu tuomitsemisesta ja tehtävä päätökset. Ainoastaan erityistilanteissa saa pöytätuomareilta kysyä.

2) Shidon merkitys on kasvanut ottelijoiden alettua ajamaan vastustajalleen shidoja. Siksi niiden oikeus, näyttö oikealla merkillä ja oikea-aikaisuus ovat muuttuneet entistä tärkeämmiksi ottelun ratkaisijoiksi. Tähän liittyy esim. rajatilanteiden oikea tulkinta: Ylityöntö vai yliastuminen? Tai otteissa: Alaspainaminen vain alas itse meneminen? Tai: Aktiivisuudessa/passiivisuudessa varoituksen oikea-aikaisuus.

3) Kravattiotteen tekeminen ja siitä kääntäminen on sallittua mattoliikkeenä. Mikäli ote otetaan pystyssä, komennetaan "matte" ja annetaan shido. Mikäli ko. otteesta heittää, niin annetaan heittäjälle hansoku.

4) Pitkien hiusten tulee olla sidottuna päälaelle tai muuten siten, etteivät ne peitä lainkaan kaulusta.

5) Ne-wazan painoarvoa kasvatetaan. Ne-wazassa on annettava otella niin kauan kun jompikumpi ottelija haluaa hyökätä ja siihen saakka kun tilanne "jäätyy". Toiselle ottelijalle on annettava mahdollisuus hyökätä hallintatilanteen muuttuessa, joten toisen keskeytynyt hyökkäys tai otteen irtoaminen ei saa aiheuttaa automaattisesti matte-komentoa.

6) Ottelija ei saa tehdä kilpailualueella poliittisia tai uskonnollisia merkkejä. Siten esim. ristin tekeminen katolilaistyyliin tatamille tullessa on kielletty.

7) Jalasta tarttumisen nyrkkisääntö: jos tilanteesta voi saada heittopisteitä, ei jalasta saa tarttua. Normaalit tachi-waza-tilanteet ovat selviä, mutta esim. jos ottelijat ottelevat ne-wazassa ja nousevat pystyyn toisen säilyttäessä ne-wazassa ottamansa otteen jalasta -> HSMK jalasta pitäjälle, koska tilanteen pitää antaa jatkua ne-wazasta tachi-wazaan ja tilanteesta voi heittää. Siis, ne-wazasta tachi-wazaan noustessa pitää ottelijan irrottaa ote vastustajan jalasta, jottei saa hansokua kielletystä tekniikasta.

8) Ottelijoiden noustessa ne-wazasta tachi-wazaan ei komenneta mattea, jos ottelijat jatkavat ottelua/haluavat otella/tilanne ei ole vaarallinen kummallekaan ottelijoista.

Tuomarointipäivien kulku

Keskiviikona saimme tuomitaksemme -55 kg poikien otteluita. Sain olla mattotuomarina päivän aloittavassa ottelussa. Homma ei alkanut vakuuttavsti, sillä muutaman tovin kuluttua minua käskettiin keskeyttämään ottelu. Syynä oli se, että pistetaululla oli väärien ottelijoiden nimet. Nimet korjattiin ja pistetaulu asetettiin oikeaan aikaan ja matsia jatkettiin. Otteet olivat pääsääntöisesti tehokkaita ja ipponien julistaminen tuli tutuksi. Eräässä ottelussa brasilialainen ottelija otti kilpikonnassa olevan uken sankakuun ja lähti kääntämään tätä. Kääntötilannetta jatkui aikansa uken pullikoidessa vastaan, kunnes kääntö onnistui yllättävän kevyesti. Julistin osaekomin ja siinä samassa havaitsin uken retkottavan tajuttomana torin otteessa, joten julistin heti perään ippon - soremaden ja kutsuin lääkärin paikalle. Kuristettu tokeni nopeasti, joten julistukseni oli tullut juuri oikealla hetkellä. Tästä tilanteesta hyvin selviydyttyäni tunsin taas osaavani tuomaroida ja itseluottamukseni palautui entiselleen edellisen kisan nöyryytyksestä. Finaaleissa sain tuomita -55 kg pronssiottelun, jossa venäläisen ottelijan uchimata tuotti unkarilaisesta vastustajastaan ipponin noin parin minuutin ottelun jälkeen.

Päivän päätteeksi tuomareita pyydettiin olemaan ajoissa paikalla. Joku oli kuulemma ollut asioilla ottelunsa aikana. Pöytätuomareilta pyydettiin myös jämäkämpiä otteita.

Torstai toi matollemme -60 kg poikien, -48 kg ja -52 kg tyttöjen otteluita. Eräässä ottelussa japanilainen ottelija pyöritti vastustajaansa niin, että parin minuutin kohdalla hänellä oli jo kolmen shidon johto. Meininki jatkui entisellään ja noin kolmen minuutin kohdalla katsoin pöytätuomareihin, että josko voisin jo hansokun julistaa. Nämä eivät tehneet elettäkään, joten annoin matsin jatkua vielä parin hajimen verran, aina matten aikana pöytätuomareilta hansokuun myönteistä vastausta hakien. Annoin sitten varoituksen lopulta omin päin. Ottelun jälkeen kysyin heiltä, että: "Miksette vastanneet hansoku-kysymykseeni?" Tuomari vastasi, että he halusivat, että minä teen päätöksen. Meininki oli siis aivan toinen kuin täällä Euroopassa, sillä täällä on totuttu saamaan hansokuun siunaus pöytätuomareilta.

Vaikeuksia ja harmaita hiuksia aiheutti (Fra-Rus) -52 kg keräilyn finaali. Siinä ranskalainen sai ajettua passiivisuus-shidon vastustajalleen noin minuutin kohdalla. Eräässä tilanteessa venäläinen sai sitten pyöräytettyä vastustajansa tatamiin, mutta koska tilanne oli sen verran epäselvä, en antanut siitä suorituspisteitä, eivätkä pöytätuomarit ja tarkkailijakaan suorituspistettä siitä ehdottaneet. Venäläinen jatkoi vahvoja hyökkäyksiään, mutta ranskalainen vastasi vastustajansa tehokkaampiin hyökkäyksiin hieman tehottomammilla hyökkäyksillä, mutta hyökkäyksillä kuitenkin, joten en voinut tuomita tälle myöskään shidoa passiivisuudesta. Tatamilta tullessani tuntui siltä, että ottelun voitti väärä eli huonompi ottelija. Minun olisi pitänyt antaa ranskalaiselle varoitus vaikkapa valehyökkäyksestä, jotta ottelu olisi mennyt golden scorelle. Huomasin myös, että tarkkailjoiden videonäytöllä pyöri videopätkä tuosta venäläisen pyöräytyksestä ja Barcos ripitti tarkkailijaa ja pöytätuomareita siitä, etteivät ollet käskyttäneet minua julistamaan tilanteesta wazaria. Pisteet jäivät siis antamatta ja valitettavasti - ottelun voittajaksi tuli heikompi ottelija.

Ymmärtämättömyysongelmat jatkuivat -52 kg pronssiottelun golden scorella ollessani pöytätuomarina. Mattotuomari katsoi kysyvästi passiivisuusvaroitukseen lupaa. Emmin liian kauan vastauksen annossa, jolloin hän ehti komentaa hazimen. Altavastaajana ollut ottelija hyökkäsi ja teki pari epätoivoista polviseoinagea mattoon vetotyyliin. Nyökkäsin nyt mattotuomarille ja näytin käsillä mattoonvedon merkkiä. Mattotuomari antoi varoituksen, mutta passiivisuudesta ja vielä väärälle ottelijalle. Komensin radioon, että anna varoitus toiselle. Niin tämä tekikin ja matsille saatiin oikea voittaja. Sekoilun seurauksena vieressäni istunut tatamimme tarkkailija kertoi minun olevan pahoissa vaikeuksissa syyttäen minua siitä, että olin antanut matsin jatkua vielä sen pasiivisuushetken jälkeen. Tosiaan, tilanteessa olisi pitänyt olla tiukempana ja komentaa radiolla lopettamaan ottelu heti ensimmäiseen passiivisuusajatukseen.

Passiivisuusvaroituksen antaminen on vaativa tehtävä, koska varoituksen pitää tulla juuri oikeaan aikaan, sillä altavastaajan yksikin yritys pystyssä tai aktiivisuus matossa siirtää varoituksen antamista eteenpäin. Jos valehyökkäyksen tai väärän käsiotteen varoittamisessa myöhästyy, voi sen silti antaa takautuvasti, mutta passiivisuusvaroitusta tosiaan ei voi. Passiivisuuden havaitsemiseksi on hyvä pitää mielessä kirjaa ottelijoiden hyökkäyksien tai kinsojen (lähes onnistuneiden suoritusten) määrästä, esim. painaa mieleen: "valkoinen yksi - sininen kolme". Mikäli tämä erotus on vaikkapa kolme hyökkäystä/kinsaa toiselle ottelijalle, on silloin hyvät perusteet passiivisuus-shidon antamiselle. Joissain tapauksissa, esim. tapahtumaköyhissä tai äärimmäisen tasaisissa otteluissa, joissa tuomarin pitää löytää parempi ottelija tai rikkoa ottelun tasapaino, riittää kahden, joskus jopa yhden hyökkäyksen/kinsan ero shidon julistamiselle. Hyökkäykset voi myös luokitella tehon mukaan siten, että vahvimmat, todella heittopotentiaaliset hyökkäykset tuottavat kokonaisen pisteen/kinsan, heikompien tuottaessa esim. puoli pistettä/kinsaa. Pitää myös osata erottaa näennäiset ja valehyökkäykset todellisista heittoon tähtäävistä hyökkäyksistä. Toisinaan tosin myös taktiset mattoonviennit täytyy lukea positiivisuudeksi, mikäli ottelussa ei mitään muuta tapahdu. Myös ne-waza-hallinta katsotaan positiivisuuden osaksi ja lasketaan yhdeksi aktiivisuuspisteeksi. Pystyssä aktiivinen ottelija menettää siis juuri hakkimansa etuasemansa jäädessään hyökkäyksensä jälkeen kilppariin passailemaan vastustajansa ne-waza-hyökkäystä.

Torstain finaaleissa tuomitsin mattotuomarina -60 kg pronssiottelun, jossa venäläinen ottelija teki selvää jälkeä vastustajastaan heitto-sidonta-wazari-awazate-ippon -yhdistelmällään.

Päivän aikana tapahtui myös pari kertomisen arvoista tapahtumaa. Eräässä ottelussa japanilainen ottelija käänsi vastustajansa sidontaan udegaramilla samalla rannelukkoa tehden. Tuomari ei havainnut lukkoa vaan antoi sidonnan jatkua ipponiin saakka. Tarkkailijakin heräsi vasta sen jälkeen, kun uke jäi makaamaan maahan kättään pidellen. Tällöin tilanne katsottiin uudelleen ja havaittiin kuinka vastustajaansa selälleen kääntävä ottelija avustaa liikettä rannelukolla. Ippon peruttiin ja lukon tehneelle ottelijalle julistettiin hansokumake. Toinen mielenkiintoinen tilanne tapahtui -48 kg finaalissa, jossa kamishio-gatameen jäänyt ottelija onnistui saamaan vastustajansa ylävartalon jalkojensa väliin. Periaatteessa tilanteen pitäisi olla toketa, mutta koska uke ei mietenkään muuten yrittänyt sidonnasta pois ja torilla oli vahva hallinta, antoi tuomari sidonnan jatkua ipponiin saakka. Hävinneen ottelijan valmentaja protestoi tilannetta voimakkaasti, jonka seurauksena yläpenkin herrat aloittivat kiivaan puhepiirin. Aikansa keskusteltuaan ja ilmeisen erimieliseen lopputulokseen päästyään päättivät he kuitenkin antaa ipponin olla voimassa, vaikka sääntöjen mukainen ratkaisu olisi ollut perua suorituspiste sidonnasta ja jatkaa ottelua.

Tuomaripalaverissa toivottiin jokaisen tuomarin kertaavan osaekomi- ja heittojen pisteytyssäännöt. Lisäksi vaadittiin edelleen pöytätuomareilta terävämpää puuttumista ottelun kulkuun tarvittaessa. IJF:n tuomaripäällikö Barcos pyysi tuomareita olemaan tiukempana valmentajia kohtaan. Näiden kun oltiin annettu valmentaa kaiken aikaa. Linjan oltiin annettu lipsua, koska eräskin tarkkailija totesi asiasta kysyessäni, että: "Saavat valmentaa, kunhan ohjeiden anto ei ole häiritsevää ja tuomarin toimintaan puuttuvaa." Tässä lipsumisessa pitäisi siis palata entiseen, eli totaaliseen ohjeiden antokieltoon ottelun aikana.

Perjantaina tatamillemme astelivat -57 kg ja -63 kg tytöt ja -81 kg pojat. Ottelut olivat taktista ottelemista, jonka tuloksia saatiin ihmetellä shidojen lukumäärän kasvuna. Omalta osaltani päivä sujui kohtuullisesti semifinaalivaiheen paria piste-erimielisyyttä lukuunottamatta. Hieno oli se, kun -63 kg semifinaaliottelun (Ita-Jpn) tuomitsemisen jälkeen tuli IJF-/EJU-tuomaripomo Bernd Achilles kättelemään ja kiittelemään hyvin tehdystä työstä. Siinä ja seuraavassa ottelussa oloni olikin todella vahva. Päivä oli kuitenkin vaikea, sillä taaksemme parkkeeranneet sporttijohtajat ja tuomaripäälliköt ruotivat isoon ääneen tuomarien taitoja ja tatamien tapahtumia ja oli vaikea keskittyä. Emme tienneet välillä mille matolle he kommenttinsa osoittivat ja parikin kertaa ajettiin tatamimme valmentaja turhaan katsomoon, koska käsky kuului vain että: "Sinisen valmentaja ulos!". Toisinaan taas takaamme todettiin esim. yukon arvoisen alastulon olleen wazari, jolloin hieman ihmeteltyämme pyysimme tuomaria muuttamaan pisteen wazariksi. Sen jälkeen saimme kuulla, ettei pyyntö koskettanut meidän tatamiamme, vaan viereistä. Lisäksi he halusivat keskeyttää ottelun aina välittömästi, kesken tiimellyksen, kun huomasivat valmentajan koutsaavan väärään aikaan. Jos emme komentaneet radiolla mattotuomaria komentamaan mattea, niin saimme haukut niskaamme. Eivätköhän ottelun tapahtumat ole pääasia, eikä valmentajan räksytyksen takia ruveta taistelutilannetta mattella katkaisemaan. Luulisi, että valmentajan ojentamisen ehtii tehdä 10 sekuntia myöhemminkin heti seuraavasta mattesta. Ei ollut mukava tuomita tällaisessa prässissä. Iltapäivällä he sitten hoksasivat asian itsekin ja olivat hieman hiljempaa muutaman ottelun ajan.

Finaaleissa tuomitsin -63 kg tyttöjen vaiherikkaan pronssiottelun, jossa venäläinen ja serbialainen ottelijat ottivat mittaa toisistaan. Serbialaisella oli hankala ottelutyyli, sillä hän haki hyökkäykset ristikahvan kautta. Mietin useaan otteeseen, annako tälle varoituksen, mutta koska hän oli positiivisempi ja teki aina tehokkaan hyökkäyksen, ei nyt aivan heti, mutta pian otteen ottamisen jälkeen, annoin asian olla. Ottelu sai hienon käänteen, kun venäläinen onnistui pyöräyttämään vastustajansa wazarin arvoisesti tatamiin. Serbialainen ei siitä kuitenkaan hätkähtänyt vaan painoi päälle rajusti. Painostus tuottikin tulosta, sillä hän onnistui paiskaamaan vastustajansa ottelualueen kulmassa yukon arvoisesti tatamiin ja jatkamaan heti ipponiin asti jatkuneeseen sidontaan.

Lauantain tuomaripalaverin tärkein ohje oli, jälleen, pöytätuomareiden napakampi toiminta. Käytännössä pöytätuomareiden pitäisi toimia samalla tavalla kuin aikoinaan kulmassa istuen, eli heti mielipiteensä kertoen ja siitä mahdolliset muutoksen entiseen tapaan vaatien. Lisäksi pyydettiin heitto-sidonta-kombinaatiossa hyväksymään tuomarin ehdottama ippon, mikäli heitosta voisi vaikka vain wazarin antaa, jottei tule hankaluuksia menetetyn sidonnan takia.

Tuomarointini alkuotteluissa sujui ihan mukavasti, jossain vaiheessa jopa kiitettävästi, ainakin IJF-tuomaripäällikö Barcosin mielestä. Minulle päivän kovin tuomittava ottelu oli -90 kg semifinaali (Ned-Rus). Se alkoi venäläisen yukon arvoisella heitolla, jonka kulmat minulle kuiskasivat, koska alastulo meni minusta poispäin. Seuraavaksi alankomaalainen painoi vastustajaansa alas, jolloin annoin hänelle siitä shidon. Tarkkailijan pyynnöstä pöytä ilmoitti tosin, että varoitus pitää antaa siniselle, jolloin peruin valkoisen shidon ja annoin sen siniselle, mutta jäin omasta mielipiteestäni varmana odottamaan videotarkistusta. Sen tehtyään tarkkailija näytti anteeksipyyntömerkkiä ja osoitti, että oli ollut väärässä ja shido pitää tosiaan antaa valkoiselle. Siispä, hieman häkeltyneenä, annoin shidon valkoiselle uudelleen ja onneksi, pöydän vinkistä, muistin perua sinisen aiheettoman varoituksen. Matsin tempo kiihtyi ja seurasi kunnollinen nostomylläkkä, jossa ihan kumpi vain saattoi saada lähdön tatamin pintaan. Venäläinen onnistuikin horjuttamaan alankomaalaista, mutta tämäpä käänsikin tilanteen itselleen ja korjasi vastaheitosta wazarin ja jatkoi ottelun päättävään sidontaan välittömästi. Finaaleissa tuomitsin -70 kg pronssiottelun, jossa Montenegron tyttö kukisti tiukassa ottelussa japanilaisen vastustajansa yukon arvoisella heitolla. Toisessa tuomitsemassani +78 kg pronssiottelussa (Bra-Ger) oli räväkkä alku kummankin yrittäessä tiitterästi siihen tapaan, että kohta tapahtuu jotain... ja niinhän tapahtuikin, sillä brasilialainen onnistui pian makikomissaan ipponin arvoisesti.

Päivän päättävässä tuomaripalaverissa todettiin finaalituomarointien olleen tähän mennessä kisojen parasta tuomarontiantia. Tarkkailijat kertoivat valinneensa finaaleihin vain vahvimmat tuomarit, jokaiselta tatamilta puolet, jotta varmasti saataisiin oikeat voittajat ja ongelmilta vältyttäisiin. Tuntui mukavalta olla valittuna tuohon vahvimpien tuomareiden porukkaan.

Sunnuntaina oteltiin joukkueottelut. Oli helpompaa tuomita, kun sai keskittyä hieman pidemmän aikaa viiteen otteluun ja sitten sai huilia seuraavien viiden ottelun ajan, sen sijaan, että olisi ollut töissä jokatoisessa ottelussa, kuten yksilökilpailun aikana tehdään. Tiesin osaavani homman, joten tiukatkin ottelut pysyivät hyvin hallinnassa ja sain annettua shidot tarvittaessa, ajallaan ja näytettyä ne oikeilla käsimerkeillä. Pisteissäkään ei juuri muutoksia tullut. Finaaleissa olin siinä tuomarikolmikossa mukana, joka sai tuomita poikien Kaz-Geo pronssiottelun ja Rus-Jpn kultamitaliottelun. Niistä sain tuomita mattotuomarina molemmista kaksi ensimmäistä ottelua (-60 kg ja -66 kg). Päivä oli siis mennyt vahvasti myös tuomaritarkkailijoiden mielestä.

Yhteenvetona MM-kilpailutuomaroinnistani voi sanoa sen, että kaksi ensimmäistä päivää ei mennyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Erityisesti siitä torstaisesta Fra-Rus ottelusta pitää ottaa oppia tosissaan. Tyytyväinen pitää kuitenkin olla siitä, että paransin otteitani loppua kohden, sillä yleensä näissä useamman päivän kilpailuissa käy juuri toisinpäin. Olin myös mukana kaikkina päivinä finaalituomaroinneissa, tosin en yksilökilpailuissa kultamitaliotteluissa, mutta muutamissa jännittävissä pronssiotteluissa kuitenkin. Kisan kruunasi mahtavasti joukkuekilpailuissa onnistuminen ja noissa kahdessa mitaliottelussa mukanaolo.

Koko kesä, toukokuusta tähän elokuun alkuun on ollut minulle kansainvälisen judotuomaroinnin korkeakoulu: Valko-Venäjän Euroopan avoin, Romanian Euroopan avoin, Bakun Euroopan kisat, Mongolian GP, Tbilisin EYOF ja Sarajevon U18 MM-kisat. Tuomarointipäiviä lähes korkeimmalla kansainvälisellä tasolla kertyi 21 päivää. Onnistuin mielestäni säilyttämään tasoni kohtuullisesti koko kesän ajan monipäiväisistä kisoista huolimatta. Virheitäkin tuli, mutta otin niistä oppia ja suuntasin eteenpäin. Parhaana suorituksenani pidän Bakun Euroopan kisoja, joissa oli todella helppo tuomita ja havaitsin olevani parhaimpien tuomareiden kanssa lähes samalla tasolla.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa