Tuomariraportti Georgian miesten maailman cupista 28.-29.1.2012 (V-M Karinkanta)

Perjantain tuomaripalaverissa selvisi, että paikalla oli 34 tuomaria, joista 13 olympialaisiin valittavia Georgian judoliiton kutsumia ja maksamia tuomareita. Kahdeksaa tuomaria lukuun ottamatta muut tuomarit olivat A-tuomareita. Tuomaritasoa kisoissa siis oli riittämiin. Kaksi tuomareista oli vielä matkalla – odottamassa lentokelin paranemista Istanbulin kentällä. Ottelijoita oli 222 kpl, kaksi tatamia ja kaksi tuomaritarkkailijaa: Venäjän Smolin ja Italian Chyrlia. Palaverissa käsiteltiin jo tuttuja asioita: yuko julistetaan vain selvästi kyljelleen tulleesta heitosta, ei pylly-kyynärpääkosketuksesta. Rajalla ei saa hätiköidä matella, vaan tilanne pitää odottaa rauhassa loppuun. Ristikahvasta pitää heittää heti, pelkästään heiton valmistelu tai kuzuzin yrittäminen ei riitä, shidolta välttyäkseen.  Smolin toi selkeyttä pystyssä tehtäviin käsilukkotilanteisiin: jos lukon tekee rauhallisesti halliten, niin sen saa tehdä. Mikäli sen tekee rajusti runtaten, annetaan hansoku. Smolinin mukaan myös tietyt seoinagen yms. heittoversiot, joissa uken käsi jää kyynärvarren kohdalta lukkoon torin hartian tienoille, ovat hansokun arvoisia.

 

Lauantaina oteltiin kolme keveintä painoluokkaa. Tuomaroinnin osalta päivä meni normisti. Yksi yuko piti julistaa kulmien ehdotuksesta. Minusta alastulo oli mahan puolelle. Tuomareiden määrästä johtuen alkuotteluiden saldoksi tuli vain kolme keskellä ja kuusi kulmassa. Ilmeisesti italialainen tuomaritarkkailija piti kuitenkin näkemästään, sillä minulle annettiin finaaleihin -66 pr-ottelu keskelle ja -73 finaali kulmaan. Tuo 66 ottelu sujui mukavasti siihen saakka, kunnes liian läheisestä etäisyydestä johtuen en havainnut katagurumamaista matosta nostoa riittävän nopeasti enkä komentanut matea, vaan annoin tilanteen edetä heittoon saakka. Koska en tilannetta kunnolla kokonaisuutena hahmottanut, niin julistin ipponin. Pitihän sitä siten työllistää kulmissa istuneita kahta olympiatuomaria, joiden ehdotuksesta piti heitto pyyhkiä mitättömäksi. Toinen kämmi sattui kouchi-tilanteessa, jossa tulkitsin hollantilaisen onnistuneen ko-uchi-gaeshissa ja olisin siten antanut yukon hänelle. Kulmat kuitenkin muutattivat pisteet toiselle ottelijalle. Tämäkin sekoilu johtui liian läheisestä etäisyydestä ottelijoihin. Minun olisi pitänyt olla omalla puolellani tatamia. Nyt sekä ottelijat ja minä olimme samalla ottelualueen puoliskolla. (Tämä ottelu taitaa olla nähtävissä netissä Tbilisin maailman cupin 66 pronssiottelussa Jasper de Jong vs joku muu.)  73 finaali meni sitten omalla painollaan kulmatuomarina.

Sunnuntaina, ennen otteluita, Smolin kertoi olleensa erittäin tyytyväinen edellisen päivän tuomarointeihin. Muutamasta asiasta hän halusi kuitenkin muistuttaa: ekaksi hän kertasi sen matosta nostotilanteen oikeaoppisen menettelyn: tilanne pitää keskeyttää heti matella. Toiseksi asiaksi nostettiin taas rajatilanteet, joissa piti edelleen antaa ottelijoiden otella. Kuristustilanteissa pitäisi kuulemma olla tarkempana, sillä muutama ottelija lähti matolta kaulusvedosta aiheutuneesta nenäverenvuodosta tai hampaan jäljistä ranteessaan kärsien.

Sunnuntaina ei ainakaan omasta mielestäni ollut mitään ongelmia. Taitavien tuomarikollegojen kanssa on erittäin helppo työskennellä. Kuten Smolin aamulla lupasi, niin jätettiin suurin osa, kolmea O-kisatuomaria lukuun ottamatta, la-finaaleissa esiintyneistä tuomareista onnistuneisuudesta, kokemuksesta ja lisenssistä riippumatta sunnuntain finaalien ulkopuolelle, niin myös minut.

 

Kisan jälkeen kiittelivät niin tuomaritarkkailijat, järjestäjät, EJU:n pomot kuin TV-kommentaattorikin tuomareiden työskentelyä. Harvoin kuulemma näki näin tasaista tuomariporukkaa, mitä näissä kisoissa oli. Tuomarit pitivät myös tarkkailijoiden työskentelyä onnistuneena, sillä  nämä antoivat kolmikon hoitaa hommansa ja puuttuivat asioihin ainoastaan mikäli kolmikko apua tarvitsi. Avunpyynnöksi riitti maten aikana luotu katse tarkkailijaan, jolloin tämä tarkisti tilanteen videolta ja antoi joko ottelun jatkua tai sitten pyysi tuomarin puheilleen. Eniten kiitosta saivat kisajärjestäjät ylitsevuotavasta vieraanvaraisuudesta: joka ilta istuttiin illallisella judomaailmaa parantamassa kaikenlaisia paikallisia ruokalajeja notkuvissa pöydissä. Kaikesta näki, että Georgiassa judolla on vahva henkinen ja taloudellinen asema. Järjestävän liiton tehtävänä ei ollut saada kisoista mahdollisimman suurta taloudellista voittoa, vaan saada vieraat viihtymään ja tuntemaan olonsa kotoisaksi. Ehkä myös tämän ja tuomareiden yhteisen ajanvieton ansiosta tuomareiden välinen yhteishenki oli parhainta, mitä on missään muussa kv-kisassa milloinkaan tuomariurani aikana ollut.

 

Lähdin hakemaan Tbilisistä tuntumaa koviin otteluihin ja yleisön paineeseen. Vaikkeivät ottelut olleetkaan tasoltaan parasta mahdollista antia, niin sitäkin tasaisempia useimmat niistä olivat ja se asetti tuomarin taidot koetukselle, ottelua oli vietävä oikealla tavalla oikea-aikaisin ratkaisuin eteenpäin. Tbilisin yleisöhornankattila tarjosi sen mitä hain: kansainvälistä tuntumaa, työskentelyä huipputuomareiden kanssa, oppia olympiatuomareilta ja varmuutta omaan tekemiseen. Oli vahvistavaa huomata, että kulmassa istuessani ja varoitusta miettiessäni, antoi o-kisatuomari varoituksen samalla ajoituksella, kuin minä olisin keskellä antanut. En siis ole kovinkaan hakoteillä varoitusten antamisen linjassa huippuihin nähden. Oli myös vapauttavaa huomata taas kerran, että aivan kaikki tekevät virheitä, huipputuomarikolmikko tosin korjaa virheen enemmistö kolmesta -perusteella, joten virhe ei koidu ottelun ratkaisuksi.

Yleisön tuottaman paineen takia Tbilisin kisaa pidetään Pariisin ohella yhtenä kovimmista kisoista. Lehterit olivat pullollaan georgialaisia, joiden asiantuntemuksen huomasi heidän kyvyissään elää tilanteissa mukana. Jo siinä vaiheessa, jossa oma ottelija aloitti heittoon valmistavan otteen haun, heräsi yleisö kannustamaan. Kovin pauhu oli tietenkin vastustajan lentäessä katon kautta selälleen tatamiin, jota tapahtui aika usein. Georgialaisesta intohimosta judoa kohtaan kertonee myös se, että vaikka ylälehtereillä syttyi tulipalo ja halli oli puolillaan kitkerää ja paikoin sankkaakin savua, jatkettiin otteluita tatamilla kuten ennenkin. Yleisö vain siirtyi paikaltaan hieman sivummaksi pahimmasta kärystä. Vasta EJU:n kisapäällikön komennosta kisa keskeytettiin ja pidettiin vartin (30 min) savunhälvenemistauko. Missään vaiheessa ei pyydetty ihmisiä virallisesti poistumaan hallista. Palokunnan sammutettua savulähteen, jatkettiin otteluita noen peittämällä tatamilla.

Kokonaisuutena kisa onnistui omien fiiliksieni ja kollegoiden palautteen perusteella hyvin, tietenkin niitä paria tilannetta lukuun ottamatta. Pitämällä jalat maassa, mielen rentona mutta valppaana ja nauttimalla otteluiden tuomasta tunteesta tulee paras tulos. Tuomariurani haastavin koitos on parin viikon päässä Budapestin naisten maailman cupissa, jossa EJU:n tuomaripomo Snijders ja IJF:n tuomaripomo Barcos tsekkaavat riittääkö mm. minun osaamiseni kv-A-lisenssiin. Tämän kisan perusteella lähden siihen koitokseen luottavaisin mielin.

…ja ne Istanbuliin juuttuneet kaksi tuomaria saapuivat paikalle la aamulla ilman matkatavaroita ja nukkumista. Sunnuntaiksi he saivat haalittua lainapuvut itselleen ja tuomittua muutamia otteluita. Ikävästä kokemuksesta huolimatta pelkällä t-paidalla kärvistelleellä Etelä-Afrikan o-kisatuomarilla riitti vielä hymyä tuonkin jälkeen. Taisivatpa konkarit viimeistään nyt oppia, että tuomaripukua kannattasi kuljettaa aina käsimatkatavaroissa.

 

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa