Tuomariraportti European Cup Bratislava 5.-6.9.2015

Matkani alkoi verenpaineen hetkellisellä kohoamisella, sillä lentokenttäyhteyteni ensimmäinen junavuoro peruttiin teknisen vian takia. Niinpä toinen juna lähti sitten reilusti myöhässä ja viivytteli vielä ratatöiden ja paikallisjunien takia niin, että päästessäni lentokentälle aamukone Wieniin oli juuri lähtenyt. Muuta vaihtoehtoa päästä kisakaupunkiin ei enää sitten ollut, kuin ostaa uusi lentolippu illan lennolle Wieniin, josta järjestäjät kuskasivat porukan naapurikaupunki Bratislavaan. (Toivottavasti VR korvaa myöhästymisestä aiheutuneet ylimääräiset kulut eli tämän uuden lentolipun hinnan!) Aikataulu oli todella tiukka, mutta ehdin kuin ehdinkin, kuskin ajettua formulamaisesti, tuomarikokoukseen paria minuuttia ennen sen alkamista. Toki olin jo aamulla soittanut ja kertonut paikalliselle tuomarikomissaarille ja kisajärjestäjille myöhästymisestäni, joten tuomarointiani ei oltaisi evätty, vaikka en olisi ehtinyt koko kokoukseen.

Kokousessa evästettiin kymmenillä eri ohjeilla Smolinin ja Hefkan tyyliin. Seuraavassa mielestäni tärkeimmät sellaiset seikat, joita ei ole viimeaikoina painotettu tai joiden tulkinta poikkeaa selvästi aikaisemmasta:

1) Viime aikoina yleistyneistä otetaistelun "vahingossa" naamaan huitomisista annetaan hansoku-make. Paikoin matsit ovat näyttäneet enemmän nyrkkeilyltä kuin judolta. Ottelijalla pitää olla kehonhallintaa sen verran, että osuu judogiin, ei naamaan. Hansokua ei tietenkään kuitenkaan anneta poikkeuksetta kaikista naamaan osumisista, vaan pitää käyttää maalaisjärkeä ja rangaista tarkoituksellisista/vakavista tapauksista.

2) Matseja ei saa päästää jatkoajalle, varoituslinjan on oltava tiukka alusta loppuun ja positiivisempaa on palkittava/negatiivisempaa on rangaistava. Erityisesti tasaisissa (=käytettiin ilmausta "tylsissä") otteluissa pitää tarttua ensimmäiseen mahdollisuuteen antaa varoitus.

3) Tässä kisassa annettiin ohjeeksi, että karhunhalauskaadon torilla eli tekijällä pitää olla ote ennen hyökkäystä, muuten ko. tekniikan tekijä saa shidon. Suhtaudun tähän ohjeeseen kriittisesti, sillä IJF:n ja EJU:n seminaareissa ei mainittu pelkästään torin osallisuudesta, vaan mentiin aiemmalla tulkinnalla, jonka mukaan karhunhalaukseen riittää, jos jommalla kummalla ottelijalla (vaikka ukella) on ote.

4) Yukoksi riittää alastulo, jossa edes hieman ylävartalon kylkeä on rullautunut tatamiin päin, vaikka alavartalo olisikin esim. kontillaan. Samoin sääntöä tulkittaisiin tilanteeseen, jossa ylävartalo olisi tatamiin päin ja vain lonkka koskettaisi tatamia. Suhtaudun tähänkin ohjeeseen kriittisesti, sillä jos pistesuosituksia on tiukennettu ipponin osalta, niin miksi yukon kriteerejä olisi sitten alennettu vanhan kokan tasolle?

Itse otteluihin:

Miesten alle 66 kg ja naisten alle 63 kg ottelut olivat paikoin komeaa katseltavaa ottelijoiden hyökätessä isoin tekniikoin. Toisinaan kuitenkin jouduttiin ratkaisu hakemaan shidoista. Omalla kohdallani vaikeuksia tuotti tuo uusi yuko-linja. En nimittäin olisi antanut pisteitä alastuloista, joissa esim. vain lonkka kosketti hieman tatamia, tai sitten toisinpäin, ainoastaan kainalo kosketti tatamia. Minusta ko. alastulot olivat lähinnä kokia, mutta pöytätuomareiden kehoituksesta kuitenkin yukot julistin. Finaaleissa tuomitsin alle 60 kg pronssimatsin, jossa kroatialainen ottelija pyöräytti ranskalaista vastustajaansa pari kertaa wazarin arvoisesti. Päivä meni hyvin ja tuomareiden kesken oli hyvä ja rento fiilis.

Sunnuntain palaveri oli komissaarien show. Ohjeita tuli liukuhuhnalta lähes kaikki sääntökohdat läpikäyden, joten mitään erityistä ei voi mainita: tuomareiden piti parantaa kaikkia osa-alueita. Tatamillamme ottelivat -81 kg ja -100 kg miehet ja -70 kg naiset. Joissakin otteluissa tuli myös suorituspisteitä, mutta hyvin monet ratkesivat shidoihin. Tuomittuani ensimmäisen mattotuomarointini jäin odottamaan seuraavaa vuoroa... Pöytätuomarointeja lukuunottamatta ei vuoroani mattotuomairksi tuntunut tulevan pariin tuntiin, joten kävin sitten kysymässä Hefkalta, että onko minut hyllytetty tms? Hän totesi tuomarointini olleen ensimmäisessä ottelussa normaalia tasoa ja ettei poisjättämiselleni pitänyt olla mitään erityistä syytä. Asialle päätettiin tehdä jotain ja sain tuomita tatamimme kolmanneksi viimeisen, -81 kg semifinaaliottelun ja viimeisen, -100 kg keräilyn finaalin. Erityisesti -81 kg semari oli kova ottelu, jossa annoin ottelijoiden otella ja poimin seasta varoitukset ja suorituspisteet. Tunsin onnistuneeni ottelun tuomaroinnissa todella hyvin. Myös satasen ottelu pysyi hyvin kasassa. Finaaleissa tuomitsin -81 kg pronssimatsin, jossa saksalainen ottelija käänsi jännittävän nostotilanteen omakseen viime hetkellä ennen mattoon paiskautumista.

Viikonloppu oli tuomarointini osalta tasaisen varmaa työtä - jatkoin siitä mihin kesältä jäin. Tunsin osaavani homman ja sain myönteistä palautetta kollegoiltani. Ne pari yuko-herätystä tulivat, mutta niitä tulee kaikille. Harmitti kuitenkin hieman, koska en saanut tuomita kultamitaliotteluita ja arvosananikin jäi omituisen alhaiseksi. Joka tapauksessa rankan tuomarikesän jälkeen tuomaroinnissani oli vankkaa rutiinia, mutta toisaalta taas tuoreutta, energiaa, halua ja kiinnostusta. Tuomarikollegat olivat huippuporukaa ja heidän kanssaan oli mukava tuomita.

Kiitän Judoliiton toimistoa järjestelyistä ja Tampereen Judoa taloudellisesta tuesta.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa