Veli-Matti Karinkansa julistaa ipponin naisten alle 70 kilon ottelussa. Kuva: EJU

Tuomariraportti Euroopan kisoista 25.-28.6.2015 Bakusta Azerbaizanista

Sääntöhuomiot lyhyesti

  • Koska ottelijat ovat muuttaneet taktiikkaansa enemmän shidojen ajamisen suuntaan, niin yhä useammin pitää rajatilanteissa antaa shido ylityöntäjälle tai otetilanteessa alaspainajalle.
  • Yhdellä kädellä ottelevalle on annettava varoitus, koska yhden käden otteista ei juuri voi heittää.
  • Komissio keskeyttää/antaa ohjeita herkemmin, jopa shidon annossa.

Raportti kilpailusta

Tuomariryhmämme tatamilla kaksi oli etuoikeutetussa asemassa, koska saimme tuomita kaikkina päivinä kaikkia painoluokkia ja kaikkien painoluokkien semifinaalit. Näin tehtiin, koska 140 TV-lähetysmaan katsojille haluttiin tarjota kattava katselmus eri painoluokkien judosta. Tuomariryhmämme yhteistyö ja kommunikaatio toimi 66 %:sti kiitettävästi. Varoituslinja oli alkupäivinä aika lempeä ja esim. ristikahvoista ja negatiivisesta otteluasennosta ei annettu varoituksia niin kuin niistä olisi pitänyt antaa. Oma linjani ei poikennut mielestäni juurikaan Euroopan top 10 tuomareihin verrattuna, vaan tunsin, että tuomitsimme samojen linjojen puitteissa.

Torstain huippuhetki oli tuomita -66 kg sarjan azeriottelijan ottelu. Tunnelmasta vastasi monituhatpäinen yleisö, joka huusi yhteen ääneen ottelijan nimeä. Tatamille mennessäni selässäni kulkivat kylmät väreet positiivisesta jännityksestä. Ottelun alettua keskityin vain tuomitsemiseen ja annoin ottelijoiden otella. Nautin tilanteesta täysillä. Azeri voitti ottelun wazarilla ja kahdella yukolla vastustajan viime sekunnin wazaria vastaan.

Toinen huippuhetki oli tuomita -52 kg finaaliottelu. Siinä ottelivat Romanian Chitu ja ranskalainen nuori ottelija. Chitu otteli taktisen terrierimäisesti ranskalaisen joutuessa odottajan kannalle. Annoin ensimmäisen varoituksen ranskalaiselle aika kevyin perustein rajatilanteesta, jossa romanialainen hieman tuuppasi vastustajansa yli rajan. Ajattelin, että jos minulle suinkin tarjotaan tilannetta antaa varoitus, niin käytän sen ja niin teinkin saatuani pöytätuomareilta varmistusnyökkäyksen. Romanialainen jatkoi painostustaan ja teki pääosan ottelun hyökkäyksistä ranskalaisen joutuessa puolustamaan kylkiasennossa. Tämän perusteella annoin tälle toisen varoituksen passiivisuudesta. Romanialaisen hyökkäykset eivät olleet mitään tekniikan riemuvoittoja, vaan enemmänkin teknisiä mattoon vientejä. Katsoin ranskalaisen jalan kietomisen ensimmäisellä kerralla läpi sormien, koska tilanne oli ohi aika nopeasti. Toisella kietomiskerralla annoin sitten varoituksen. Ottelua oli jäljellä enää 30 sekuntia ja sen loppu oli kosmetiikkaa. Chitu hyppäsi mahalleen -> valehyökkäyksestä hänelle shido ja heti perään hän vältteli otetta -> toinen shido. Ottelun viime sekunnilla Chitu teki jonkin sortin hyökkäyksen, jossa ranskalainen tuli alas komission mielestä kyljelleen - minusta osin enemmän mahalleen. En olisi antanut tilanteesta yukoa, mutta koska käsky kuului antaa se, julistin vielä soremaden jälkeen yukon. Avustavilta kysyessäni he totesivat, että yukolla saatiin tilastot näyttämään paremmilta...

Päivän päätöspalaverissa todettiin päivän olleen kohtalainen, mutta toivottiin seuraavalle päivälle tiukkuutta negatiivisen ottelutyylin rankaisemisessa: ristikahvaotteet, yksipuoliset otteet, jalan kietomiset ja ottelualueelta poistumiset/ylityöntämiset pitää saada tiukemmin kitkettyä rangaistuksilla. Lisäksi toivottiin mattotuomarilta tiukempaa otetta omiin päätöksiin ja toivottiin, ettei pyydetä pöytätuomareilta apuja koko ajan sinne tuijottamalla. Radio on kuulemma sitä varten. Toisaalta taas toivottiin kolmikon yhteistyön paranevan... Ilmeisesti joidenkin katseet olivat niin näkyviä ja ilmeisiä, että olivat herättäneet huomiota. Lisäksi osa kokeneemmista tuomareista ylenkatsoi nuorempia (mutta ehkä terävämpiä) pöytätuomarikollegoitaan jättäen heidän kommenttinsa huomioimatta ja/tai juttelivat niitä näitä pöytätuomarina ollessaan.

Perjantaina matollamme jatkettiin samalla tavalla kuin torstaina: saimme tuomitaksemme kaikkia painoluokkia ja kaikki semifinaaliottelut, ykköstatamin huiliessa alkuotteluiden jälkeen ja kolmosen tuomitessa keräilyitä. Tasokkaat ja kovat ottelut olivat paikallaan, sillä mikä muu tuo parempaa kokemusta kuin niiden tuomitseminen. Oma tuomarointini ei lähtenyt käyntiin yhtä juohevasti kuin torstaina. Komission sanat mattotuomarin omista päätöksistä kummittelivat takaraivossani ja vähensin muutamassa ensimmäisessä ottelussa pöytätuomareihin katsomista ja tein varoituspäätöksiä omavaltaisesti. Tämän seurauksena tuomarointi muuttui väkinäiseksi, eikä yhteistyö toiminut kunnolla. Onneksi sain palautetta kollegoiltani ja onnistuin kasaamaan itseni ja palaamaan omaan tapaani tuomita. Semifinaaleissa olin oma itseni ja pidin yhteyttä pöytätuomareihin lyhyin katsauksin matte-komentojen yhteydessä. Esimerkiksi -81 kg semifinaaliottelua (Geo-Ger) oli mukava tuomita, koska pöytätuomarit vastasivat tarvittaessa katseisiini. -70 kg pronssiottelussa oloni rento ja luottavainen. Kaiken lisäksi ottelu päättyi kuristusipponiin. Päivästä jäi mukava maku suuhun, sillä onnistuin kokoamaan itseni ja palaamaan horjuvan alun jälkeen vankkaan perustekemiseen. Mitään vastaavia huikeita tuntemuksia, kuin torstaina sain kokea, ei päivä enää tarjonnut, vaikka sain tuomita myös azeri-ottelijan ottelun yleisön mylvinnässä. Päivän palaverissa komissaarit eivät olleet vieläkään tyytyväisiä varoituslinjaamme. Pisteissäkin oli kuulemma tullut liikaa erimielisyyksiä. Päivä päättyi vasta 23.00 aikoihin ja tuomarikamppeet päällä syödyn illallisen jälkeen oltiin hotellilla vasta 00.30. Pitkästä ja raskaasta, mutta antoisasta päivästä oli mukava jatkaa lauantaille.

Lauantai jatkui omalta kohdaltani siitä mihin perjantaina jäin. Yhteistyö pelasi mukavasti, mikäli matolla tai pöydän takana ollut tuomari oli siihen tottunut. Mitään erikoista ei tapahtunut ja ottelut sujuivat mukavasti. Sain tuomita finaaleissa -100 kg pronssiottelun Ger-Fra ja +78 kg pronssiottelun Ukr-Blr. Molemmissa otteluissa keskittyminen pysyi hyvänä ja tuomiot tulivat ajallaan.

Sunnuntaina oteltiin joukkueiden EM-mitaleista. Sain tuomita ensiksi naisten aloituskierroksella Ger-Hun-ottelun kaksi ensimmäistä ottelua. Unkarilaisille oli ilmeisesti painotettu kovan otetaistelun merkitystä, sillä molemmissa otteluissa ko. maan ottelijan otetaistelu muistutti enemmän nyrkkeilyä kuin judoa. -52 kg ottelijalle annoinkin kaksi shidoa suoraan päin vastustajan näköä huitomisesta. Toisessa ottelussa unkarilainen onnistui raapimaan yhden shidon voiton vastustajastaan. Joukkuekisa jatkui naisellisissa merkeissä Fra-Slo-ottelussa. Siinä sain tuomita -63 kg ja -70 kg ottelut. Ranskalaiset olivat suvereeneja pölläyttäen vastustajansa näytöstyyliin selälleen nopeasti. Miesten otteluissa tuomitsin Rus-Fra-semifinaalista viimeisen eli +90 kg ottelun. Siinä venäläinen siisti karuja 0-4 lukemia ippon-voitollaan. Finaaleihin pääsin tuomitsemaan naisten finaalin viimeistä Fra-Ger välistä merkityksetöntä ottelua, koska Ranska oli jo mestaruuden vakuuttavalla tavalla sitä ennen varmistanut. Tämäkin ottelu päättyi komeaan ranskattaren ippon-heittoon. Miesten joukkuekisassa tuomitsin Ukr-Hun-pronssiottelun kaksi ensimmäistä ottelua, joista varsinkin ensimmäinen oli kova ja näyttäviä tilanteita tarjonnut ottelu. Toinen oli lähinnä ukrainalaisen käynnistymisen jälkeistä taktista ylivoimaa ja varoitusten ajamista vastustajalleen.

Loppupalaverissa komissaarit kiittelivät päivän otteluita ja tuomaritoimintaa. Erityisesti finaaleissa oli kuulemma onnistuttu hyvin. Koko kisan arvosanaksi sain seiskan, mikä on paras arvosana urallani tähän mennessä.

European games oli tapahtumana unohtumaton. Järjestelyt olivat kuulemma Olympiatasoa kuljetuksineen, hotelleineen ja tuomaripukuineen. Tuomariurani kannalta kisa oli merkittävä ponnahduslauta kovempiin kisoihin. Tuomitsin neljän päivän aikana 36 huipputason ottelua kaikkien aikojen ensimmäisissä European games-kisoissa ja samalla oman urani ensimmäisissä aikuisten EM:issä kovan paineen alaisena tasavertaisena Euroopan huipputuomarien kanssa. Onnistuin säilyttämään tuomarointitapani, sitä perjantain hetkellistä huojumista lukuun ottamatta ja siinäkin palaamaan hyväksi havaittuun takaisin. Tuomitsin myös jokaisena päivänä finaaliotteluissa. Mahtavaa oli se, että erityisesti sunnuntain otteluissa annoin otteluiden vain virrata niistä varoitukset ja suoritukset pöytätuomareiden kanssa poimien. Homma tuntui erittäin yksinkertaiselta ja siten todella mukavalta!

Järjestelyiden miinuspuoleksi voi laskea kaikkien päivien venymisen yli kymmentuntisiksi. Päivää pidensivät myös, tosin positiivisella tavalla, milloin EJU:n palkintogaala, IJF:n presidentti Marius Viserin tai Azarbaizanin Judoliiton järjestämät illalliset, joihin tuomareiden odotettiin luonnollisesti osallistuvan. Illallisissa ei sinänsä ole mitää pahaa, mutta jos ne alkavat 23.00 korvilla ja loppuvat reilusti yli puolen yön, niin lepoaika jää suhteellisen vähäiseksi. Lisäksi jaksamisen ja keskittymisen kannalta tarvittavaa syötävää ei ollut helposti saatavilla pitkien tuomarointipäivien aikana. Otin omat naposteltavat halliin ja hörpin urheilujuomaa päivän mittaan, joten vireystilan ylläpito oli omalta kohdaltani kunnossa.

Tästä on hyvä jatkaa ensi viikonlopun Mongolian GP-kisaan. Kyseinen kisa on erityisen merkityksellinen, sillä se on ensimmäinen GP-tason kisa urallani. Sen jälkeisen reilun parin viikon huilin jälkeen tuomaroinnit jatkuvat nuorten Olympiapäivillä Georgiassa ja heti perään alle 18-vuotiaiden MM:issä Bosnia-Herzegovinassa. On erittäin mukava suunnata positiivisin odotuksin kohden noita kisoja.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa