Tatami 2 tuomarit: Ali Anwar Khaled (Egy), Vasili Smolin (Rus), V-M Karinkanta (Fin), Wiliam Rosquet (Cub), Vincent Druaux (Fra) ja Akiko Amano (Jpn)

Tuomariraportti Bakun Grand Slamista 10.-12.3.2017

Tuomaripalaverissa käytiin uudet tulkinnat läpi. Keskeisenä asiana oli kuitenkin varoituksien antaminen epänormaalien otteiden käyttämisestä ottelun hyydyttämiseksi. Niistä pitää antaa varoitus mielellään liian herkästi kuin antaa otella negatiivisella tavalla liian kauan. Varoituksia ei pidä kuitenkaan etsimällä etsiä, jos ottelu on esim. menossa jatkoajalle, vaan niitä pitää antaa vain aiheesta.

Koska kilpailijoita oli kisassa vain 20/ottelualue/päivä, ei tuomarointimäärillä juhlittu. Tuomitsin perjantaina nimittäin vain kolme kertaa alkuotteluissa ja kerran N-52 Bel-Isr pronssiottelussa. Omasta mielestäni mattotuomarina tuomitsemani ottelut sujuivat rauhallisesti ja kontrollissa. Kaikkien otteluiden keskiarvosta positiivisesti poiketen tuomaroimieni otteluiden lopputulokset olivat juuri sitä mitä otteluiden lopputuloksen pitäisikin olla: kolme ipponia ja yksi voitto parilla waza-arilla. Annoin varoituksia normaalia herkemmin, mutten joutunut missään ottelussa antamaan paria varoitusta enempää. Etäisyyttä olisi tosin voinut olla ottelijoihin enemmän, mutta onnekseni heitot avautuivat minuun päin, joten niiden pisteytys oli helppoa.

Päivän loppupalaverissa saimme kuulla kunniamme, vaikka varoituksia olikin annettu aiempaa herkemmin. Varoituksissa oltiin oltu epäjohdonmukaisia tiukalla linjalla ottelun aloittaen, mutta kolmatta varoitusta pantaten. Rajaylityksissä oli kuulemma myös jätetty varoituksia antamatta.  Suorituspisteissä oli annettu waza-areja kyynerpääalastuloista.  Mattotuomari/tuomarikolmikko ei ollut uskaltanut tehdä ratkaisuja itse, vaan oli odottanut apuja pöytätuomareilta/ tarkkailijoilta. Tähän tosin vaikutti oman kokemukseni perusteella se, ettei ainakaan kakkostatamin pöytätuomareiden vieressä istunut tuomari- ja urheilujohtajien joukkue antanut mahdollisuutta tuomarikolmikon omiin päätöksiin päällekäyvän kommentointilinjansa takia.

Lauantain tuomarisaldo jäi yhtä laihaksi kuin perjantainakin eli neljään otteluun. Tulos tosin parani, kuten judon näyttävyyskin kaikissa otteluissa, neljään ipponiin. Yritin antaa varoituksia tiukemmin ja se meinasi kostautua ekassa ottelussa, jossa ajattelin keskeyttää yksipuolisen otehippailun ja antaa siitä molemmille ottelijoille varoitukset. Toinen ottelija teki nimittäin ippon-seoi-nage-hyökkäyksen samanaikaisesti julistamani maten kanssa. Olisin ollut todella lirissä vääräaikaisesta matesta, jos heitto olisi onnistunut. Nyt selvisin säikähdyksellä. Olisi pitänyt odottaa otteen irtoaminen tai joku muu luonnollinen paussi matsiin maten komentamiseksi.

Tähän mennessä koko tuomariurani puistattavimman tilanteen koin N-70 Aze-Kaz ottelussa, jossa kazakstanilainen sai juji-gatamessa vastustajansa käden suoraksi. Uken käsi vääntyi ja kääntyi lengolleen kyynernivelestä torin hakiessa kipukohtaa, muttei sitä kaikesta vääntelystä ja kääntelystä huolimatta heti löytänyt. Siinä vaiheessa, kun kyynerpäästä kuului pari napakkaa pamahdusta ja se meni täysin ympäri, antautui uke kiljaisten ja taputtaen. Nuorten kisassa olisin julistanut ipponin reilusti ennen käden rikkoutumista, mutta tässä kisassa piti odottaa uken antautumista. Teki pahaa seurata kyynerpään ruhjoutumista jästipäisen uken uhratessa terveytensä käsilukossa turhaan sinnitellen.

M-73 Aze-Hun pronssiottelu oli jännittävä ottelu, jossa annoin rohkeasti varoituksia, toki parissa tilanteessa niitä ottelun hengen mukaisesti säästäen. Unkarilainen otti nimittäin lähestulkoon heti kumarruksesta pari varoitusta pohjalle. Unkarilaisen orastava takaa-ajo sai palkinnon, kun rankaisin azeria ottelualueelta konttaamalla pakenemisesta. Sen jälkeen azeri sai heitosta waza-arin. Tästä sisuuntuneena unkarilainen jatkoi takaa-ajoaan raivokkaammin azerin lähinnä yrittäessä selviytyä. Unkarilaisen painostus tuotti tulosta azerin jäädessä tatamiin odottamaan ottelun viimeisen 30 sekunnin kulumista ja mitalijuhlan alkamista. Toisin kuitenkin kävi. Unkarilainen nappasi kravattiotteen ja käänsi azerin selälleen. Koska ote oli myös kainalon alta eli uken käsivarsi oli torin käsivarsipihtien sisällä, annoin tilanteen jatkua ja julistin osaekomin. Uke sai kuitenkin napattua torin jalan kiinni toketan arvoisesti. Tori sai kuitenkin vapautettua jalkansa heti kohta uudelleen. Tällä kertaa giljotiini oli sen verran vahva, että azeri joutui antautumaan osaekomi-julistuksen jälkeen 5 s ennen otteluajan loppumista. Matolta poistuessani ottelun johtamista kiiteltiin, eikä kukaan puhunut mitään tuosta niskarullasta, ennen kuin päivän loppupalaverissa.

Loppupalaverissa kiiteltiin päivän tuomarointeja ja judoa. Varoituksia oli annettu juuri oikeaan aikaan ja ottelijoita oli siten kannustettu ottelemaan. Siitä niskarullasta sanottiin, että on tuomarin asiantuntemusta tajuta milloin tilanne on niskalle vaarallinen liike ja milloin kuristus. Jos uke taputtaa, niin emme voi tietää antautuiko ottelija niskakipuun vai kuristukseen. Joka tapauksessa ote oli sallittu ja sitä saa käyttää ne-wazassa.

Sunnuntain alkuottelujen saldoksi tuli "ennätykselliset" neljä ottelua. En kuitenkaan pystynyt säilyttämään ippon-putkea, sillä toinen ottelu M-90 kg Uzb-Est meni uzbekin parilla shidolla jatkoajalle. Sen korjasi voitokseen pirteästi otellut Viron Kuusik waza-arin arvoisella karhupainikaadolla. Alkuotteluiden viimeinen M-90 Aze-Aze semifinaali päättyi ensiksi mainitun waza-arin voittoon. Mielenkiintoiseksi ottelun lopun tekee voitolla olleen ottelijan viimesekuntien otteen välttely. Uusien tulkintojen mukaan tilanne täytti hansokun kriteerit, mutta koska johtava (pakoileva) ottelija oli ollut ottelussa siihen saakka reilusti parempi, ei hansokua, eikä shidoakaan annettu. Finaaleissa tuomitsin helpon N-78 Kaz-Hun pronssiottelun, jossa unkarilainen vei ottelun waza-arin ja ipponin arvoisilla heitoilla. Ottelun päättävä ippon-vastaheitto lähti juuri ja juuri ottelualueelta, joten odotutin varmistuksen ennen sore-maden julistamista.

Otteluiden ulkopuolella pohdittiin golden score-ottelulle menemisen käytänteitä. Jos ottelu on vain jatkoaika ensimmäiselle ottelulle, eikä pukujakaan saa korjata, niin riittäisikö tuomarin komennoksi pelkkä mate soremaden sijaan? Mielestäni riittäisi, sillä eihän ottelu lopu, vaan jatkuu golden scorelle ja päättyy vasta golden score-ratkaisuun, jolloin komennetaan sore made. Näin toimi eräs olympiatuomari, ihan vain kokeillakseen, eikä siitä päälliköt häntä huomauttaneet. Pysytään kuitenkin ainakin vielä tässä vaiheessa vanhassa tavassa eli päätetään sekä varsinainen että golden score-ottelu (=lisäaika) soremadella, kunnes saadaan muita ohjeita.

IJF:n tuomaripäällikkö Jan Snijders toivoi turnauksen loppupalaverissa, että kansallisissa liitoissa opetettaisiin ottelijat heittämään. Nyt kun moni sunnuntain ottelu meni nojailuksi tai sitten hyökkäykset olivat luokattomia. Hyvää oli ollut se, että tällaiset ottelut oli lopetettu pääsääntöisesti lyhyeen hansokumakella. Tämän lisäksi hän laittoi pisteen päälleen/siltaan alastulokeskustelulle: "Kaikista silta-alastuloista (ja tarkoituksellisista päälleen alastuloista) julistetaan hansoku-make, vaikka joidenkin mielestä ippon olisi parempi. Hansoku-make on ainoa tapa, jolla opitaan, ettei tuolla tavalla saa riskeerata terveyttään." Mietittiin sitten tuomareiden kanssa, että mikä olisi jatkossa luonteva tapa toimia vastaavassa tilanteessa. Paras on tietenkin se, kun on täysin varma sillasta, niin komentaa alastulon jälkeen oikopäätä maten ja pöytätuomareilta varmistuksen saatuaan siihen perään hansokun. Jos taas on vähänkään epävarma sillan todenperäisyydestä ja tilanne päättyy sidontaan, niin julistetaan ensin osae-komi, jonka aikana pöytätuomarit varmistavat tilanteen videolta ja antavat siunauksen hansokulle/alastulopisteelle. Hansoku-tapauksessa sidonta keskeytetään tietenkin matella, eikä siitä anneta suorituspisteitä. Jos taas ottelijat irtoavat toisistaan/eivät halua jatkaa ottelua päälleen tulo-/siltatilanteen jälkeen, komennetaan mate, jonka aikana tilanne tarkistetaan videolta.

Periaatteessa turnaukseen täytyy olla tyytyväinen, koska olin finaaliryhmässä jokaisena päivänä. Tuomarointini tuntui varmalta ja herkistynyt shido-linja tuntui toimivan ottelijoita kannustavasti. Minulla oli myös onnea, sillä suurin osa tuomitsemani otteluista päättyi ipponeihin ja ne loputkin wazareihin. Joku kuulu golf-legenda on tosin todennut onnesta niin, että mitä paremmin olet harjoitellut, niin sitä enemmän sinulla näyttää myös olevan onnea... Pitää kuitenkin muistaa, että pääosassa ja hienojen suoritusten toteuttajina olivat ottelijat, en minä, joka olin vain sivusta seuraajana tai korkeintaan suunnan näyttäjänä. Harmittaa tosin hieman, koska en päässyt tuomitsemaan yhtään kultamitaliottelua. Tosin onhan niitä jo muutama plakkarissa tältä kaudelta ja antoivathan muutkin ottelut sopivaa haastetta, joten ei kai se kultamitaliotteluihin pääsemättömyys niin vakavaa kuitenkaan ole yhden kisan suhteen.


Veli-Matti Karinkanta
 

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa