M-73 kg finaalin ratkaiseva heitto menossa... Kuva: Gabriela Sabau

Tuomariraportti Abu Dhabin Grand Slamista 27.-29.10.2018

Tuomariraportti Abu Dhabin Grand Slamista 27.-29.10.2018

Ensimmäinen kisapäivä tarjosi ennätysmäärän pitkiä Golden scoreja

Tässäkin kisassa yritettiin mennä syksyn MM:ien oppien mukaan, eli ottelijoiden annettiin hakea ratkaisua itse, eikä varoituksia jaettu paljoakaan - ainakaan aluksi. Alkuotteluissa homma toimi ja moni ottelu päättyi suorituspisteisiin. Finaalit puolestaan menivät penkin alle eli ottelijoiden annettiin rikkoa otteita, pitää vääriä otteita ja tehdä valehyökkäyksiä ilman varoituksia MM:ien linjan mukaan. IJF:n tuomaripäällikkö  Barcosin sanoin: ”En muista nähneeni, kenties ikinä, yhtä tylsää finaalia.” Tuomarina on haastavaa löytää johdonmukaista varoituslinjaa, kun yhdessä kisassa pitää varoituksia jarrutella ja toisessa taas niitä pitäisi antaa. Tällä hetkellä ei oikein tiedetä miten varoituksien suhteen pitäisi tuomita. Toki kisan tasollakin on linjan asettamisen kanssa tekemistä, sillä jos ottelijoiden taitotaso ei ole niin korkea, että heittotekniikat olisivat mahdollisia, niin ottelu on sitten parempi päättää varoituksilla. Uskon myös ottelijoiden ja valmentajien olevan olevan epätietoisia vallitsevasta varoituslinjasta. Heiltä saamani palautteen mukaan paras varoituslinja olisi sääntöjen mukainen, vailla mitään joustoja. Tällöin linja olisi kaikille selvä, eikä mitään erityisiä alkuottelu-/finaalitulkintoja tarvitsisi tehdä.

Oma tuomarointini sujui yhtä tilannetta lukuunottamatta hyvin. Pahaksi onneksi se tilanne tapahtui finaaleissa M-66 Blr-Esp pronssiottelussa. Tulkitsin nimittäin espanjalaisen tekemästä uhrautumisheitosta valkovenäläisen alastulon sillaksi ja julistin ipponin. Videotarkistuksessa ippon pyydettiin perumaan. Jälkikäteen videolta näin, ettei uken leuka ollut ylöspäin kääntyneenä/eikä vartalo kaarella, eikä vartalo edes tatamissa vaan torin päällä. En nähnyt tilannetta riittävän tarkasti, koska tori oli uken vartalon edessä. Minun ei olisi pitänyt tehdä päätelmää pelkkien uken jalkojen perusteella, eikä alkaa suoritusta arvailemaan, vaan jättää piste antamatta.

Tuomaripalaverissa päälliköt haukkuivat löperön varoituslinjan pystyyn ja pyysivät puuttumaan seuraavana päivänä tiukemmin negatiiviseen judoon.

 

Toisena kisapäivänä shido-sport tuli takaisin

Edellisen päivän tuomaripalaverista otettiin tuomariryhmässämme oppia ja kilpailun toisena päivänä varoitusten tahti oli tatamillamme kiivas. Ensimmäiseen 70 minuuttiin saatiin nimittäin mahtumaan 17 ottelua, tavoitellun 12 sijaan. Tästä saatiin kiittää/syyttää tosi tiukkaa tuomarilinjaa, jolla usea ottelu päätettiin parissa minuutissa varoituksin. Tällä perusteella voidaan sanoa, että shido-sport on tullut takaisin kuukauden poissaolon jälkeen.

Oma tuomarointini lähti normaalisti käyntiin hyvässä kontrollissa. Tosin eka ottelu (M-81 Bul-Lat)  meni jatkoajalle ja loppui silläkin vasta reilun parin minuutin jälkeen. Emme kyenneet löytämään varoituksen paikkoja varsinaisella otteluajalla, vaikka tuomaripäällikön mukaan matsin olisi pitänyt loppua varoituksin jo varsinaisella otteluajalla. No, jatkoajalla varoituksia sitten annettiin minun makuuni turhan kärkkäästi. Varoituksien antamiseen sain käskyjä pöytätuomareilta, IJF:n tuomaripäällikkö Barcosin painostuksesta.

Finaaleissa tuomitsin M-73 Kos-Geo kultamitaliottelun (https://www.ijf.org/competition/1695/videos?currentContestCodeLong=gs_uae2018_m_0073_0067). Matsi pysyi mielestäni hyvin kontrollissa. Tosin ensimmäinen pistesuorituskäsky tuli komissiolta, nimittäin waza-arista georgialaiselle. Itse en pistettä omaehtoisesti antanut, vaan sain käskyn radiolla. Nähdäkseni kosovolaisen kylki/takapuoli ei koskettanut tatamia missään vaiheessa torin jalan ollessa kyljen ja tatamin välissä. Toisekseen uken kyynerpäät eivät olleet missään vaiheessa matossa yhtäaikaa. Videolta kuitenkin näkee kosovolaisen olkavarren olevan tatamissa, waza-ari oli siis oikein. Olin liian lähellä, joten alastulon kokonaisuutta oli vaikea nähdä. Loppumatsi menikin sitten varoituksia jaellessa. Matsin lopussa georgialainen onnistui jälleen kaatamaan vastustajansa, mutta koska en ollut varma kylkikastumisesta, kosovolaisen pyörähtäessä mahalleen, niin en pistettä julistanut, eivätkä tarkkailijatkaan sitä käskyttäneet, joten se meni oikein. Eilisen virheellisen ippon- komennon jälkeen huomaan tulleeni varovaisemmaksi suorituspisteiden suhteen - jos en alastuloa varmasti itse en näe, niin en ala myöskään pistejulistusta hatusta vetämään. Hyvää tässä on se, että niinhän se pitää mennäkin - jos et näe alastuloa, niin älä julista suorituspistettä arvaamalla.

Tuomaripalaverissa päälliköt olivat tyytyväisiä varoituslinjaan. Ainoat risut annettiin vääräaikaisesta matesta. Niitä oli tapahtunut useita niin tachi-wazassa kuin ne-wazassa. Yhdessä ne-waza-tilanteessa taputus kun kuulemma oli tullut heti maten jälkeen, eikä ipponia oltu voitu hyväksyä. Tämän seurauksena kyseisen matsin tuomariryhmä olikin ulkona finaaleista tänä päivänä.

Kisan viimeisenä päivänä shido-linja löysi pääsääntöisesti paikkansa

Kisan viimeisenä päivänä yritin jakaa varoituksia anteliaasti, ilmeisesti turhankin anteliaasti, sillä tarkkailijat pyyhittivät pari shidoa pois. Se harmittavampi tilanne tapahtui M-90 Uae-Aze pronssiottelussa (https://www.ijf.org/competition/1695/videos?currentContestCodeLong=gs_uae2018_m_0090_0066): Azeri hyökkäili tehokkaasti ottelun alkuminuutilla saaden plakkariinsa parin hyökkäyksen edun. Tämän jälkeen kumpikin kuitenkin aloitti nojailun, josta annoin molemmille ottelijoille päkittämisestä shidon. Heti tämän jälkeen azeri hyökkäsi jälleen, jolloin laskin mielessäni niiden ottelun alkuhetkien hyökkäyksien ja tämän hyökkäyksen riittävän Uae:n ottelijan passiivisuusvaroitukseen. Mielessä kävi, että ratkaisu on rankka, koska tämä oli juuri saanut varoituksen, mutta koska shido-linjan piti olla tiukka, niin uskalsin julistaa shidon ottelemattomuudesta. Jouduin kuitenkin perumaan varoituksen. Tein sen lennosta, koska en halunnut keskeyttää varoituksista virkistynyttä ottelua ja meneillään olevaa tilannetta, vaikka joskus oli pyydetty keskeyttämään ottelu varoituksen perumiseksi. Onneksi en keskeyttänyt ottelua, sillä siinä samassa azeri paiskasi vastustajansa ipponin arvoisesti selälleen. Matsin jälkeen Barcos pyysi minut puheilleen ja sanoi, etten voi antaa kahta varoitusta niin lähekkäin. Kiittelin ohjeesta, mutta totesin omasta näkökulmastani, että azeri oli hallinnut ja hyökännyt ottelussa koko ajan tuota nojailuhetkeä lukuun ottamatta. Oikeasti minun olisi kannattanut odottaa vielä ainakin toinen hyökkäys ennen varoituksen antamista.

Tuomaripalaverissa lähes kiiteltiin päivän tuomarointeja. Oli kuulemma menty oikeaan suuntaan varoituksien antamisessa ja toivottiin linjan löytyvän seuraavissa kisoissa.

Loppupäätelmät

Omalta kohdaltani tämä kisa oli varoituslinjan ja alastulojen suhteen vaikea. En onnistunut löytämään sopivaa varoituslinjaa ja välissä annoin varoituksia liian herkästi ja välissä taas annoin niitä liian kitsaasti. Tuntui, että olin unohtanut sen kuinka matsia ohjataan sen hengen mukaisesti. Muutama viikko sitten pidettyjen MM:ien salliva tuomarilinja on näköjään vain muisto. Nyt pitää varoituksia taas antaa reippaalla kädellä mutta aiheesta. Lisäksi muutamassa alastulotilanteessa sorruin arvailuun asemani huonoudesta johtuen – en nähnyt alastuloa kunnolla tai liian nopeaan reagointiin. Varoituksien suhteen parasta on varmaan palata entiseen, jo oppimaani linjaan, ja varoituksia sen mukaan miten niitä matsissa omasta mielestäni tarvitaan. Alastulojen arvioinnissa taas on pidettävä etäisyys ottelijoihin riittävänä ja maltettava katsoa alastulot loppuun ja arvioida alastulot harkitusti.

Tämä vuosi jatkuu kv.tuomaroinnin kannalta työn täyteisenä, sillä edessä ovat Den Haagin Grand Prix, Osakan Grand Slam, Euroopan seurajoukkueiden European Leaguet Bukarestissa ja kaiken huipennuksena Masters Guonzhoussa Kiinassa. Mahdollisuuksia palata normaaliin suoritukseeni ja antaa vakuuttavia näyttöjä on siis kosolti tarjolla.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa