Tuomariraportit Haagista ja Osakasta

Tuomariraportti Haagin Grand Prix`sta 16.-18.11.2018

Tuomaripalaverissa pyydettiin puuttumaan negatiiviseen judoon ja antamaan varoituksia vaikka ottelun viimeisellä sekunnilla. Toisaalta pyydettiin, ettei oltaisi kuitenkaan liian ankaria, sillä otteluille olisi hyvä saada suoritusvoitto. Lisäksi pyydettiin mattotuomarilta jämäköitä päätöksiä ja pöytätuomareilta aktiivisuutta tarvittaessa.

Ensimmäisenä päivänä oli helppo tuomita, koska judo oli suoritusrikasta. Varoituslinjan suhteen päätin toteuttaa omaa näkemystäni, mikä ratkaisu rentoutti mieleni ja koko tekemiseni. Tunsin palanneeni entiselle tasolle varoitusten annossa, eikä minun tarvinnut perua yhtäkään varoitusta koko päivänä. Heittopisteiden arvioinnissa tosin piti muuttaa yksi waza-ari ipponiksi ihan aiheesta.

Päivän loppupalaverissa sanottiin päivän olleen hyvä, tosin finaaleissa nähtyjä pitkiä jatkoaikaotteluita pyydettiin välttämään ratkaisemalla ottelut varoituksin jo varsinaisella otteluajalla.

Kilpailun toisena päivänä tuomariryhmämme onnistui jälleen mukavasti, yhteistyö sujui mutkattomasti ja annoimme reippaasti varoituksia. Oma tekemiseni oli rennointa pitkään aikaan, annoin varoituksia oman ajatukseni mukaan, mutta muistin pyytää niille vahvistuksen pöytätuomareilta tarvittaessa.

Päivän loppupalaverissa todettiin judon ja tuomaroinniin olleen hyvää. Tosin taas muutama ottelu venyi pitkälle jatkoajalle, osa ihan sallitusti, mutta osa ihan turhaan. Lisäksi yksi kuristustilanne oli keskeytetty liian aikaisin, jolloin lähes tajuton uke oli päässyt palkäähästä. Ne-wazassa, kuten myös tachi-wazassakin, tilanteet pitää odottaa loppuun saakka ennen maten julistamista.

Sunnuntai sujui edellisen päivän painolla, eikä mitään erikoista tapahtunut.

Haagista suunnattiin suoraan Japaniin, Osakaan, jossa oteltiin heti seuraavana viikonloppuna Osakan Grand Slam.

Tuomariraportti Osakan Grand Slamista 23.11.-25.11.2018

Osakan Grand Slamin tuomaripalaverin aiheina olivat tutut asiat, tuomarikolmikon päätäntävalta ja negatiivisesta judosta varoittaminen.

Ensimmäinen päivä oli lyhyt: oteltiin vain neljää painoluokkaa neljällä tatamilla. Sain tuomita alkuotteluissa neljä kertaa mattotuomarina ja finaaleissa kerran mattotuomarina. En muista milloin olisin päässyt näin helpolla: matsit olivat selkeitä selvine varoituspaikkoineen ja alastuloineen.

Tuomaripalaverissa pyydettiin rankaisemaan negatiivisesta judosta. Muutama ottelu oli päästetty turhaan, jälleen, liian pitkille jatkoajoille.

Lauantai alkoi helpolla ekalla ottelulla, mutta toinen matsi tarjosi sekoiluannoksen. Yhden tilanteen jälkeen kuulin radiosta käskyn antaa jalasta tarttumisesta shidon siniselle. En itse tilannetta nähnyt, joten annoin varoituksen siniselle. Siinä samassa kuulin radiosta, että: ”Anteeksi, varoitus pitää antaa valkoiselle... Sorry, sorry.” Vaikkei sekoilu minusta johtunutkaan, niin ulospäin näyttää siltä, että minä annan varoituksen ensin väärälle. Toisaalta minun olisi pitänyt nähdä tilanne, jotta olisin voinut tehdä päätöksen itsenäisesti. Kolmannessa ottelussa sekoilu jatkui. Näin pöytätuomareiden viittelöivän passiivisuusvaroitusta siniselle. Olin ihmeissäni, sillä, tämä oli juuri hyökännyt. Annoin kuitenkin varoituksen vasten tahtoani kaksi vastaan yksi periaatteen mukaisesti. Siinä vaiheessa, kun pöytätuomarit alkoivat kaivaa radiota esille arvasin, että varoitus oli annettu väärälle ja komensin maten, peruin shidon ja annoin sen valkoiselle. Tässäkin tapauksessa näytti ulospäin siltä, että minä sekoilin varoituksissa. Kun kysyin, että miksi he näyttivät varoitusta väärälle puolelle, kielsivät he näyttäneensä sitä väärälle puolelle. Totesin vain, että näin sitten varmaankin väärin. Jatkossa pidän oman pääni varoituksien suhteen, enkä usko viittelöintejä, mikäli ne ovat oman harkintani vastaisia. Päivääni sattui myös yksi arvauspiste, en nähnyt alastuloa kunnolla, mutta heitin waza-arin omasta tuntumasta, vaikkei minun pitänyt enää viime kisan jälkeen arvauspisteitä alkaa enää heittelemään. Väärinhän se meni. Uke tuli alas mahalleen. Tästä sisuuntuneena loput matsit menivät mielestäni normaaliin tyyliini varmasti.

Toisen päivän tuomaripalaverissa pyydettiin edelleenkin puuttumaan negatiiviseen judoon tiukemmin. Usea matsi oli venynyt taas liian pitkäksi, vaikka ne olisi voinut tuomaripäälliköiden mukaan voinut ratkaista varoituksin jo varsinaisella otteluajalla. Toiseksi tuomareita pyydettiin artikuloimaan komennot selvästi. Osa tuomareista kun kuulemma vain komentaa ha! te! jne. Komennot pitää artikuloida selvästi, jotta tv-katsojat saavat niistä jotain selvää. Kolmanneksi ohjeistettiin yhteistyössä tv-lähetyksen kanssa. Mikäli tuomaritarkistusta tarvitaan ts. Tv-ruudussa näytetään jonkun tilanteen hidastusta, pitää mattotuomarin odottaa lupaa julistaa tarkistetun tilanteen tuomio, jotta hidastus on loppunut tv:ssä ja tuomari voi näyttää tuomion lähetyksessä.

Sunnuntain ottelut tunnuin hoitavan rutiinilla, sillä olo oli jotenkin nuutunut. Yksi shido piti perua M+100kg Cze-Jpn ottelussa. Omasta mielestäni tsekki teki uhrautumisheiton ainoastaan käsilukkoon pyrkiäkseen, joten annoin siitä shidon. Pöytätuomarit olivat kuitenkin sitä mieltä, että tori yritti tosissaan ensin tomoeta ja vaihtoi tekniikan vasta sitten käsilukkoon.

Pari muuta mielenkiintoista tilannetta tapahtui N-78 Jpn-Jpn finaalissa. Ensimmäisessä tilanteessa seisaallaan ollut tori lähti nostamaan matossa makaavaa ukea kaulus-jalkaotteella matosta aikomuksenaan heittää/kääntää uke selälleen mattoon. Komensin noston lakikorkeudessa, vanhojen oppien mukaan, maten. Tilanne kuitenkin vielä jatkui torin heittäessä uken tatamiin ja suoraan sidontatilanteeseen, koska hankalahan liikkeeseen lähtenyttä massaa on ilmalennosta pysäyttää. Tuolla hetkellä ajattelin, että tulikohan nyt tehtyä paha moka vai sitten oikea ratkaisu, nimittäin vanhojen tulkintojen mukaan, joiden mukaan nyt tuomitsin reaktiomaisesti, tori ei voi nostaa matossa makaavaa ukea tatamista paiskatakseen tätä takaisin tatamiin. Tulkitsin siis uken olleen ne-wazassa ja torin tachi-wazassa. Vaikka tori otti kiinni uken jalasta, niin hänelle ei voinut antaa jalkaotteesta varoitusta, koska uke oli selkeästi ne-wazassa. Toisaalta taas jos tori olisi ollut vaikkapa polviasennossa, vaikkapa vain toispuoleisessakin, olisin tulkinnut tilanteen mattokäännöksi ja antanut sen jatkua sidontaan. Aikaisemmin tämän tilanteen tulkinta oli helppoa, sillä silloin uken konttausasento tulkittiin poikkeuksetta aina ne-wazaksi, eikä siitä tilanteesta voinut tori heittosuoritusta aloittaa, saatikka siitä suorituspistettä saamaan. Nykyään tuo uken pystyssä/matossa olemisen raja on kuitenkin todella häilyväinen, joten jäin aprikoimaan tilanteen ratkaisua. Kysyin jälkikäteen mattomme tarkkailijalta, että mitä mieltä hän oli ratkaisustani, niin hän totesi sen olleen oikea. Ottelun ratkaiseva tilanne oli myös mielenkiintoinen, sillä siinä tori teki ukelle ne-wazassa ude-garamia selän puolelle. Jos tilanne tulkitaan niin, että torin aikomus on tehdä ude-garami olkalukkona, pitää tilanne keskeyttää ja rangaista tekijää hansoku makella muualle kuin kyynärniveleen tehdystä nivellukosta. Jos taas tilanne tulkitaan niin, että tori käyttää ude-garamia uken sidontaan kääntämiseen ja antaa ukelle tilaa ja mahdollisuuden pyörähtää lukkoa karkuun, saa sen tehdä. Alussa torin tekeminen näytti lukottamiselta, mutta annoin tilanteen kuitenkin jatkua, koska ukella oli mahdollisuus pyörähtää olkapäänsä yli lukkoa karkuun. Ratkaisu oli oikea, koska tori saikin uken pyöräytettyä sidontaan ja pidettyä tämän siellä ipponiin saakka. Tilanteelle tuli siis paras mahdollinen ratkaisu.

Kahden peräkkäisen ja kovatasoisen kisan tuomarointi oli raskas rupeama. Hollannista Japaniin siirtyminen aikaerorasituksineen oli haastavaa, mutta onnistuin aikaerosta selviämisestä mielestäni hyvin. Joitakin haastavia tilanteita selvitin kiitettävästi, mutta edelleen tuli tämä yksi arvausalastulopiste, joka piti peruuttaa. Varoituslinjassa pääsin omaan tuttuuni tapaan tuomita, joka rentoutti tekemistäni tehokkaasti. Mitään erityistä (negatiivista) jännitystä en enää tunne ennen matseja, sillä tiedän selviäväni niiden tuomitsemisesta kunnialla. Tämä taas vapauttaa aivokapasiteettia otteluiden laajempaan tulkintaan.

Loppuvuonna on vielä kaksi kansainvälistä kilpailua tuomittavana: Champions League ja European League joukkuekisat Romaniassa ja Masters Kiinassa. Uskon pärjääväni niissäkin vahvasti.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa