Tuomariraportti Road to Tokyo -tuomariprojektin leiristä Antalyasta 2.-3.4.2019

Tuomariraportti Road to Tokyo -tuomariprojektin leiristä Antalyasta 2.-3.4.2019

IJF-satsaa tuomareihin ja heidän onnistumiseensa tulevissa suurissa koitoksissa nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin, sillä viimekesäisen ”100 Kodokanin tekniikkaa” -leiriviikon jatkoksi järjestettiin Antalyassa parin päivän mittainen treenipätkä osana Road to Tokyo-projektia. Koulutukseen oli kutsuttu kaikki IJF Judo World Tourin mukana tuomitsevat tuomarit. Kouluttajana oli IJF:n urheilujohtaja Daniel Lascau ja muutama muu urheilujohtaja, pari tarkkailijaa (entisiä MM- ja Olympiamitalisteja) ja tuomarivastaavana IJF:n tuomaripäällikkö Jan Snijders. Tämän kertaisen leirin tarkoituksena oli yhdenmukaistaa joiden tilanteiden tuomitsemista. Tällä kertaa keskityttiin siis otteluteknisiin asioihin käytännön harjoittelun ja matseista poimittujen videoklippien avulla. Käytännön harjoittelun lämmittelyinä käytiin läpi edellisenä kesänä suoritetut Kodokanin tekniikat. Varsinainen harjoittelu oli sitten aivan jotain muuta, nimittäin IJF:n sporttijohtaja Daniel Lascaun ohjeistuksen mukaisesti tuomarit asetettiin samoihin epämukaviin tilanteisiin kuin ottelijat joutuvat kamppailussa - tosin kukin kykynsä mukaan, esim. ne-waza´ssa kuristukseen helma naamalla, tachi-wazassa vastustajan tuplaniskaotteen painamisen alle tai juuri irtoavan juji-gatamen keskeytyessä matella. Lascaun sanoin tuomarin on tiedettävä itse miltä tuntuu olla kahvassa tai yrittää hyökätä tuplakauluksista blokkaavaan ukeen. Käytännön jälkeen ko. aiheen videoklipit analysoitiin todella tarkkaan ja niiden perusteella tehtiin yhteenveto, jolla pyrittiin yhtenäistämään tuomareiden toimintaa kyseisissä tilanteissa. Moni asia oli tuttu tuomarin peruskurssilta, mutta kyllä niiden läpikäymisestä ja analysoinnista apua oli. Muutama mieltäni askarruttanut asia sai nyt ratkaisunsa. Tehokkain oppien siirtämistapa olisi tietenkin Lascaun metodin mukainen, ensin käytäntö ja sitten teoria videolta, mutta kun se on nyt hankala toteuttaa, niin yritän seuraavassa kertoa pääkohdat kustakin aiheesta sanallisesti.

1: Judogi: a) epäjärjestykseen saattaminen ja b) korjaamattomuus

Ottelijan judogin on oltava aina tämän aloituspaikalle tullessaan moitteettomassa kunnossa - samoin kun se on ottelun aloituskumarruksessa. Vyön on oltava kiedottu uumalle mahdollisimman tiukasti ja solmun on oltava solmittu niin, ettei se aukea heti ”kättelyssä”. Mikäli kisailija ei osaa sitoa vyötä riittävän kireälle, voi tuomari huomautuksen ensi annettuaan antaa vyölöysäilystä shidon.

Ottelija ei saa saattaa pukuaan epäjärjestykseen eli vetää helmoja vyön alta pois. Monesti teko tehdään selin mattotuomariin, joten pöytätuomareiden on teon nähdessään autettava mattotuomaria. Tuomari näyttää tässä tapauksessa ensin ”korjaa puku”-merkin, odottaa korjauksen ja antaa sitten shidon.

Ottelijan on korjattava pukunsa aina maten ja hazimen välillä omalle aloituspaikalle tullessaan ja puvun on oltava korjattuna aina aloituspaikalla ollessa. Mikäli ottelija ei tee elettäkään puvun korjaamiseksi, antaa tuomari vielä hänelle pienen hetken aloittaa korjaaminen. Mikäli ottelija ei korjaa pukuaan automaattisesti näyttää tuomari tälle puvun korjausmerkin normaaliin tapaan kahdella kädellä. Tämä merkki on siis huomautus. Seuraavasta korjaamattomuudesta tulee shido. Takahelmojen korjaamisesta kannattaa ottelijaa muistuttaa, kun tämä korjaa etuhelmojaan, sillä ottelija ei välttämättä näe ovatko takahelmat vyön alla vai ei. Niiden korjaamisessa pitää siis olla kärsivällisempi kuin etuhelmojen suhteen.  Puvun korjaustapaukset ovat siis ainoita varoituksia, joissa ottelijaa huomautetaan ennen varsinaista varoitusta. Mikäli varoitus pitää antaa, julistaa tuomari poikkeuksellisesti ensin shidon ja näyttää sitten vasta puvunkorjausmerkin. Ottelija ei saa viivytellä aloituspaikalle palaamisessaan tai puvun korjaamisessaan. Mikäli viivyttelyä ilmenee, voi tuomari antaa siitä shidon. Merkkinä käytetään ottelemattomuusmerkkiä. (IJF:n kilpailussa judogi-kontrolli muistuttaa ottelijoita judogin korjaamisesta ja vyön kiristämisestä, miksei siis myös kotimaisissa arvokisoissammekin?)

 

2: Ylityöntäminen tai yliastuminen?

Tilastojen mukaan 95 % rajan ylityksistä on yliastumisia. Jotta ylityöntämisestä saa varoituksen, pitää työntäjän todella olla ”autontyöntöasennossa” kädet putkella edessä ja vartalo etukenossa käsien jatkeena. Perusteeksi sanottiin, että ottelijan on aina pyrittävä olemaan selkä kohden ottelualueen keskustaa. Mikäli ottelija menee selkä edellä rajalle, ottaa hän tietoisen riskin yliastumisesta. Täten rajalle pakottajat ovat tällä hetkellä etulyöntiasemassa heikompia vastustajiaan vastaan. Yliastumisesta ei tietenkään varoiteta, mikäli uke joutuu astumaan rajan yli väistäessään hyökkäystä, mutta mikäli uke jatkuvasti pakenee hyökkäyksiä rajan yli, pitää varoitusta harkita, jos ei yliastumisesta, niin ainakin ottelemattomuudesta.

3: Negatiiviset otteet

Erikoisotteet kuten pistooli-, tasku-, yhdenpuolen-, tuplahiha-, ristikahva-, vyöote ovat sallittuja otteita, jos niistä hyökkää välittömästi. Ohjeeksi Lascau kertoi, että tuomarin on sanottava mielessään: ”Time to attack”, ”Aika hyökätä”. Mikäli ottelija ei hyökkää tämän aikana, niin häntä on varoitettava. Oma lukunsa ovat tuplakaulusotteet, jotka ovat ns. harmaalla alueella. Niistä voi hyökätä tehokkaasti, mutta niillä voi myös blokata tehokkaasti. Mikäli otetta käytetään negatiivisesti, pitää siitä rangaista.

Mikäli ottelijan sormet menevät vastustajan hihan- tai lahkeensuun sisälle rangaistaan otteesta, mikäli ote on pitkäkestoinen (oletetaan, että ottelijan pitäisi huomata erheensä ja irrottaa ote) ja se on tarkoituksellinen ja ottelija saa siitä hyötyä.

Negatiivisiin otteisiin kuuluvat myös pystyjudossa jalalla blokkaamiset vastustajan jalkojen välistä ja jalan kietomiset. Niissä on sama sääntö kuin otteissakin eli hyökkäyksen on tultava ”aika hyökätä” lausahduksen aikana. Jos näin ei tapahdu, rangaistaan ottelijaa shidolla. Tämän varoituksen merkistä käytiin keskustelua, sillä eri tuomareilla oli erilaisia tapoja näyttää merkki. Osa näytti kädellä ja osa taas jalalla erivariaatioin. Vakiintuvaksi ajateltu yhdenmukainen merkki otetaan käyttöön Antalyan GP:ssä tulevana viikonloppuna, joten tuomareiden kannattaa seurata matseja senkin takia.

4: Ne-waza-tilanteita

Osaekomissa torin rintamasuunnan on oltava tatamiin päin, uken on oltava selällään (Huom! Raskaiden painoluokkien ottelijoiden ”selkä” ulottuu pitkälle kyljelle saakka) ja torin on hallittava ukea ainakin yhdellä kädellään/käsivarrellaan.

Mikäli ottelijat ajautuvat ne-waza-hyökkäyksen takia ottelualueen ulkopuolelle ja esim. sidonta on lähes valmis (esim. torin jalka uken jalkojen välissä), on torille annettava aikaa yrittää irrottaa jalkaa, mikäli tekniikka etenee.

Tuomarin on julistettava ottelualueen ulkopuolella pidetyn sidonnan rikkoutuessa toketa (eikä mate), koska uke saa jatkaa liikkeessä välittömällä omalla vastaliikkeellään, samalla periaatteella kuin pystyjudossakin. Mikäli vastaliikettä ei tule tai sen eteneminen pysähtyy, niin tulee tuomarin tällöin komentaa mate. Tori taas ei saa aloittaa uutta tekniikkaa ottelualueen ulkopuolella, ellei kyse ole esim. voimassa olevan sidonnan aikana tehdystä kuristuksesta tai käsilukosta, siinä kun voimassa oleva tekniikka ei muutu.

Mikäli uke onnistuu nostamaan käsilukkoa tai kuristusta tekevän torin irti tatamista, tulee tuomarin komentaa välittömästi mate.

Kuristuksen hakeminen ns. poraamalla tulee sallia, sillä kyse on kuulemma kamppailulajista, jossa kipua tulee kestää. Mikäli tilanne ei edisty, tulee tuomarin komentaa mate. 

Jos kaulus tai torin käsivarsi on uken kasvoilla, niin tulee komentaa mate. On kuitenkin huomattava, että osassa kuristuksista painetta ei tule kasvojen alueelle, vaikka kaulus tai käsivarsi olisikin uken kasvojen alueella. Näissä tapauksissa astuu esiin tuomarin osaaminen, komentaako hän maten ennenaikaisesti vai odottaako hän kuristuksen toimimista, vaikka kaulus olisi kasvoilla.

5: Ne-wazaa vai tachi-wazaa?

Vuoden alusta selkeytettiin sitä milloin ottelijat ovat ne-wazassa tai tachi-wazassa. Tulkinta on pysynyt ennallaan, eli niin kauan kun uken molemmat polvet ja kyynärpäät eivät ole tatamissa on kyse tachi-wazasta. Mikäli uke on kontallaan, pysyy tilanne ne-wazana niin kauan kun uke tatamissa haluaa pysyä. Mikäli uke nousee ylös tästä konttausasennosta vapaa-ehtoisesti, muuttuu tilanne tachi-wazaksi ja kummankin ottelijan heittotekniikat ja jalasta tarttumisvaroitukset ovat mahdollisia. Mikäli pystyliike jatkuu tatamiin niin, että molemmat ottelijat ovat hetken polvillaan, ei tilannetta tule tulkita heti ne-wazaksi vaan tachi-wazan jatkumoksi, jolloin heittotekniikat ovat mahdollisia.

6: Alastulojen arvioinnista

Waza-arin arviointi tuottaa tällä hetkellä eniten eroavaisuuksia, joten leirillä tehtiin tähän yhteinen linja. Kyljeksi, eli waza-arin mittariksi, katsotaan alue lonkasta olkapäähän. Uken jalkojen asennolla ei ole alastulon arvioinnissa mitään väliä. Hän voi olla vaikka kontallaan, jos esim. kyljessä kiinni oleva olkavarsi koskettaa koko pituudeltaan tatamia, täten tulee alastulon perusteella tekniikasta tuomita waza-ari.

Milloin uke on sitten riittävästi kyljellään waza-ariksi eikä mahallaan? Mikäli tori onnistuu hallitsemaan uken käsivarren siten, että se jää uken alle, saa uke olla lähes mahallaan ennen kuin alastulosta ei tule antaa waza-aria. Säännöistä löytyy hyvä kuvasarja waza-arin rajasta: kun uken käsivarsi osoittaa tämän mahalla ollessa suoraan pään suuntaan, niin tilanteesta ei voi antaa waza-aria. Mikäli käsivarsi menee yhtäänkään uken vartalon keskiviivan toiselle puolelle ja maha/kylki on tatamissa, voidaan waza-ari julistaa.

Milloin kyynerpää sitten on selän puolella ja waza-aria ei voida tuomita? Mikäli uken olkavarsi ja vartalot ovat samassa linjassa, voidaan waza-ari julistaa ainakin alastulon perusteella. Mikäli kyynerpää poikkeaa kylkilinjasta vähänkin selän puolelle, ei waza-aria tule julistaa, vaikka uke olisi muuten kyljellään.

Niskoilleen eli hartioiden yläosalle alastulosta ei tule antaa suorituspistettä.

Lonkka-alastuloista ei voi antaa waza-aria.

7: Kansetsu-wazat eli kyynerlukot

Pystyssä tehdystä käsilukoista rangaistaan joko shidolla tai hansokumakella. Ns. vaarattomissa tapauksissa esim. hyppy-jujista rangaistaan shidolla, kun taas esim. vastustajan rikkomistarkoituksessa tehdystä (judohengen vastainen teko) waki-gatamesta rangaistaan hansoku-makella. Voi hansokun aiheuttava lukko olla jokin muukin kuin waki-gatame eikä hansoku-maken saadakseen tarvitse viedä ukea tatamiin, vaan pystyssäkin tehty napakka kyynärlukko riittää hansokuun.   

Monet tekevät yhden käsivarren sode-tsurikomi-goshia tai seoi-otoshia. Siinä on tärkeää, että tori menee sisään uken kainaloon. Myös uken kyynärpään pitää olla ylöspäin kääntyneenä, jolloin lukkoa ei aiheudu ja liike on sallittu. Mikäli nämä kriteerit eivät täyty saattaa kyseessä olla pystyssä tehty käsilukko, josta rangaistaan hansokumakella.

8: Vastaliikkeistä ja uhrautumisheitoista

Mikäli uke käyttää kehoaan tatamissa heittääkseen uhrautumisvastaliikkeen, annetaan suorituspisteet ensimmäisen tekniikan tekijälle poikkeuksetta, ellei uke sitten selvästi pysäytä ja aloita omaa hyökkäystään uudelleen tai muuta selvästi torin hyökkäyksen suuntaa. Käytännössä siis lähes kaikki itsensä tatamiin uhraavat vastaliikkeet tuomitaan hävinneiksi ja hyökkäyksen aloittaneet liikkeet voittajiksi.

Kuitenkin, mikäli uhrautumisvastaliikkeen tekijä onnistuu tekemään liikkeensä osumatta tatamiin ennen ukea, tulee suorituspisteet antaa vastaliikkeen tekijälle.

Suoran ura-nagen tekijät ovat aina häviäjän asemassa, jos uke onnistuu saamaan jalkansa ko-uchi-maisesti torin jalan taakse, koska yleensä koukku on torin tukijalan takana. Ouchi-gari ura-nagen vastaliikkeenä taas on huono ajatus, sillä ouchissa uken jalka ei ole torin tukijalassa vaan siinä toisessa, jossa ei välttämättä ole paino päällä ja tori saa vaivatta vietyä uken tatamiin jalasta riippumatta.

Renraku-wazoina on tyypillisesti totuttu näkemään ko-uchi - seoi-nage -tyylisiä liikeyhdistelmiä. Viimeaikoina on kuitenkin nähty myös tomoe - tomoe - yhdistelmiä. Vaikka tori ensimmäisen liikkeen jälkeen makaakin tatamissa selällään, on tälle annettava mahdollisuus hyökätä toistamiseen selkäasennosta, vaikkapa uudelleen tomoe-nagella. Mikäli hyökkäys ei pysähdy välillä, ei toista liikettä tule tulkita ne-wazaksi, vaan tachi-wazan jatkumoksi ja toisesta hyökkäyksestä on annettava mahdolliset heittopisteet.

 

Lopuksi IJF:n kilpailupäällikkö Theodor Pop piti puheenvuoron sosiaalisen median vaikutuksesta tuomarointeihin. Ohjeeksi hän antoi, ettei kannata seurata somesta klippejä ja niiden kommentointeja. Nämä kommentit kun vaikuttavat helposti siihen, että teemmekö tatamilla omia päätöksiämme vai otammeko vaikutteita provokatiivisista kommenteista.

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa