Raportti 16. poliisien Euroopan mestaruuskilpailuista Pariisista 14.–15.5.2011

 

Otin mielihyvin vastaan Suomen poliisiurheiluliiton judon lajivastaava Tero Lahden kutsun lähteä Suomen Poliisiurheiluliiton judojoukkueen tuomariksi. Ovathan vastaavat aikuisten kisat sotilaiden ja poliisien puolella olleet varsin kovatasoisia ja nyky-EJU:n tuomarikomission nimeämis- ja luokitussäännöillä on miltei mahdotonta päästä tuomitsemaan vastaavia aikuisten mestaruusmittelöitä. Joukkueeseen kuuluivat: joukkueenjohtaja Timo Hagman (Kouvola), ottelijat Janne Rauma (-73 Tampere), Tero Lahti (-81 Lahti), Tuomas Seikkula (-90 Rovaniemi) ja Juha Matilainen (-100 Jyväskylä) ja allekirjoittanut tuomarina (Tampere).

 

Järjestäjien ja kenties kaikkien pettymykseksi paikalle oli tullut vain 50 nais- ja 120 miesottelijaa. 22 maata oli edustettuna. Tuomareita oli 20, joista 10 ulkomaista kv.tuomaria. Loput olivat emämaasta: 6 kv.- ja 4 parasta Pariisin alueen kansallista tuomaria. Neljälle tatamille jaettuna otteluita ei siis ollut luvassa kovinkaan montaa. Tuomaripalaverissa ei juuri sääntöjä läpikäyty, paikallisia muistutettiin sitä, että mikäli pari ylittää osaekomissa (sidonnassa) rajan, pitää komentaa matte (seis). Ranskassa kuulemma osaekomi pitää vaikka pari siirtyisi sidonta-ajan puitteissa kisahallin ulkopuolelle. Tämä sääntö on kuulemma tulossa vakituiseksi muuallakin O-kisojen jälkeen. Videotarkkailua tai tuomaritarkkailijoita ei kisoissa käytetty. Piti siis luottaa omaan itseensä!

 

Tuomaroitiin siis viidellä tuomarilla kaksi ottelua ottaen ja sitten kierrättäen. Oman maan ottelijan tullessa matolle piti mennä vähintään kulmaan. Omalla matollani ottelivat -90 ja -52 painoluokat. Tuomo Seikkula sai tuta sarjan voittaneen venäläisen seoinagen (käsivarsiheiton) voiman. Vaikka Tuomo kuinka blokkasikin tämän hyökkäyksen, niin vankka venakko kiskoi suomen pojan juurineen katon kautta selälleen. Eikä Tuomo ainoaksi ko. tekniikan uhriksi jäänyt: venäläinen paiskoi kaikki vastustajansa samalla tekniikalla ipponin (täyden pisteen) arvoisesti tatamiin. Keräilyottelussa oli saksalainen, tuleva pronssimitalisti, Tuomoa kouci-ipponin (jalkakaadon) verran parempi. Alle 100 kg ottelijanne, Juha Matilainen, sain erinomaisen alun kisalleen. Hän heitti espanjalaisen vastustajansa tatamiin ipponin arvoisesti parin minuutin taistelun jälkeen. Jatkossa vastus koveni ja seuraavien kahden ottelun vastustajat saivat Juhan päänahan molemmat seoinageilla. Yhdellä voitolla Juhan sijoitukseksi tuli 7.sija.

 

Omalta kohdaltani tuomitsemisessa olisi pitänyt ekana päivänä olla varmempi. En usko että olotila näkyi ulospäin, mutten onnistunut saamaan flow’ta käyntiin. Rutiinisuoritus siis. Pari opettavaista tilannetta kuitenkin tapahtui. Ensimmäisessä oltiin ne-wazassa (matto-ottelussa) kuristustilanteessa. Slovenian Petra Nareks haki kuristusta vastustajastaan tämän selänpuolelta. Näin kulmassa ollessani, että kaulus oli sveitsiläisen kasvoilla nenän alapuolella ja viestitin siitä käsimerkillä mattotuomarille. Tämä ei merkkiäni havainnut ja antoi tilanteen jatkua. Vähän myöhemmin sveitsiläinen antautui taputtamalla nenä verta valuen. Hän siis antautui kipuun. Ippon pidettiin voimassa ja tatamin reunalla keskustellessani todettiin, että jos ottelija taputtaa kivusta, häviää hän ottelun. Toisaalta minun olisi pitänyt nousta nopeasti pystyyn kulmasta ja vaatia tilanteen keskeyttämistä. Tällä perusteella olisin voinut vaatia ipponin peruuttamista. Koska nyt en tehnyt mitään, niin hyväksyin naamasta kauluksella vedon ja siitä seuranneen ipponin.

 

Toinen tilanne tapahtui mattotuomarina -90 pronssimatsissa saksalaisen (sin) ja tsekin (valk) välillä. Saksalainen teki rajalla kouchin, josta tsekki tuli alas kyljelleen, josta jatkoi heti vyöryttäen saksalaisen selälleen. Julistin sinisen heitosta yukon (viisi pistettä). Huomasin seuraavassa mattessa, että pisteet menivät mielestäni väärälle puolelle eli valkoiselle. Pyysin kulmat paikalle ja nämä ilmoittivat että heitto pisteet kuuluivat – ”ehkäpä valkoiselle”. No, pistetaulu jätettiin ennalleen ja alkoi sinisen armoton takaa-ajo. En tiedä hoksasivatko kulmat virheensä, mutta he pyörittelivät kissaa (ehdottivat passiivisuus varoitusta) kaksi kertaa seuraavan minuutin sisällä aivan kuin yrittääkseen kuitata virheensä. Olin itsekin shidojen (varoituksien) kannalla, mutten aivan noin nopealla tahdilla. Niinpä ottelu saatiin sitten nopeasti tasoihin meidän tuomareiden ”ansiokkaalla” avulla. Saksalainen jatkoi tahtiaan ja noin 4 minuutin kohdalla hän teki seoinage-kataguruma (jalkaheitto-hartiaheitto) kombinaation. Tulkitsin tilanteen lailliseksi ja julistin ipponin. Tsekki yritti protestoida jalasta tarttumisesta valmentajansa tukemana - mutta turhaan. Näkemyksemme oli selkeä, eikä valmentaja voinut valittaa ylempään instanssiin (komissiolle) kun sellaista ei ollut. Ottelun jälkeen toinen kulma sanoi, että olin ollut oikeassa sinisen kouchin suhteen. Jälkikäteen oma pehmeyteni harmittaa. Olisi vain pitänyt uskoa silmiinsä ja vaihdattaa piste siniselle heti kohta. Tosin kulmat olisivat joka tapauksessa saattaneet vaihdattaa pisteen puolen entiselleen. Toisaalta tilanteesta olisi voitu antaa pisteet antamatta kokonaan. Olisi myös mukavaa, jos pistetaulussa olisi käyttäjänä sellainen, jolla olisi näkemystä judosta, jottei tarvitsisi noita pisteitä turhaan vaihdella. Asiantunteva pistetaulunpitäjä on tuomarin paras kaveri ja toimen helpottaja.   

 

Sunnuntaina kisatatamille astuivat Janne ja Tero. Omalla tatamillani otellut Janne sai otteluihin lentävä lähdön romanialaisen vastustajan jouduttua vaa’an selättämäksi. Toisessa ottelussa tanskalainen haksahti tarttumaan Jannea jalasta, joten siitä ottelusta tuli vastustajan kielletystä liikkeestä seurannut ipponvoitto. Kolmanteen oteluunsa vastaan asettui slovenialainen sarjan tuleva voittaja, joka ei Jannelle paikkoja antanut. Minuutti ehti nimittäin kulua ensimmäisestä hazimesta (aloituskomennosta), kun tuomari osoitti käsi kohden kattoa slovenialaisen heitto-ipponilla paremmaksi. Keräilyissä Janne kukisti liettuan kaverin helposti wazarin (7 pisteen) arvoisella seoinagella ja vastustajalle kertyneiden kolmen varoituksen aikaansaamalla sogo-gachilla (yhdistelmävoitolla).  Pronssiotteluun pääsyottelussa oli saksalainen vastustaja Jannea kuristuksen verran parempi. Sijoitukseksi tuli siis kunniakas 7.tila. Tero sen sijaan tasasi tilit suomalaisten jalkaan tarttumistilastoissa. Vanhasta muistista Tero tempaisi vastustajansa komeaan morotegariin (molempien käsien jalkakahmaisuun). Pahaksi onneksi ko. tekniikasta saa nykysäännöillä hansokumaken eli diskauksen. Teron ottelut jäivät tähän yhteen itävaltalaisen hävitessä seuraavan ottelunsa.

 

Tuomarointini kulki hyvin. Kiitos lauantain lämmittelypäivän. Fiilis oli hyvä ja yhteistyö pelasi kumien kanssa kiitettävästi. Vaikeita tilanteita ei tapahtunut. Tosin taitaa olla niin, että kun homma toimii, niin tuomarikolmikolle ei tule vaikeita tilanteita, vaan niiltä näyttävät hetket hoidetaan kolmikon kesken saumattomalla yhteistyöllä kunniakkaasti.

 

Majoituksien suhteen harmillista oli se, että keskieurooppalaiseen tapaan ottelijat, joukkueen johto ja tuomarit majoitettiin eri paikkoihin. Ottelijat majoittuivat kisapaikan yhteydessä olevassa ”hotellissa” ja johtajat ja tuomarit kahdessa muussa hotellissa. Kuljetukset yms. toimivat ranskalaiseen tapaan sinne päin tulokuljetusta lukuun ottamatta, joka vei meidät välittömästi akreditointipaikalle ja siitä majoituspaikkoihin. Tuomareille järjestetty aamukuljetus lähti kisapaikalle hotellilta aina 2 h 30 min ennen otteluiden alkamista. Matkaan kului autolla 10 minuuttia. 10 min kestänyt tuomaripalaveri pidettiin tuntia ennen otteluiden alkua. Onneksi kisapaikan ja hotellin väli oli vaivaiset parisen kilometriä, joten kuljetuksista eikä aikatauluista tarvinnut huolehtia, jalkapatikassa kun ei ole niistä riippuvainen. Joukkueen välinen yhteydenpito tosin oli hankalaa erilasista aikatauluista ja ohjelmista johtuen. Jalkapatikasta oli tosiaan myös apua maanantaiaamun poislähdössä. Vaikka järjestäjät lupasivat toimittaa meidät kentälle 5.45 aamulähdöllä, ei kyytiä kuulunut! Odottelin hotellilla puolisen tuntia ja koska kyytiä ei kuulunut, patikoin joukkueen johtajan hotellille, josta siirryimme pariisilaisen joukkoliikenteen huomaan. Tunti ja vartti myöhemmin olimme sitten lentokentällä. Helpostihan se näinkin kävi, mutta suomalaisena on tottunut siihen, että se mikä luvataan, myös pidetään.

 

 

Poliisien EM:t ovat olleet yhtä harvinaista herkkua kuin olympialaiset, eli ne on järjestetty vain joka 4.vuosi. Tällä Pariisissa teki USPE (Euroopan poliisien urheiluliitto)  ja EJU (Euroopan judounioni) sopimuksen, jolla kisojen järjestelyvastuu siirretään tästä päivästä lähtien EJU:lle. EJU lupaa myös auttaa USPE:a, jotta judosta tulisi poliisien vallitseva urheilulaji. Täten kisat tullaan järjestämään jatkossa joka vuosi, seuraavan kerran Venäjällä. Ovathan kisa hieno tapahtuma poliisijudokoille ja tuottoa järjestäjälle eli siis tulevaisuudessa EJU:lle.

 

Kiitän poliisiurheiluliittoa kutsusta osallistua tälle matkalle. Kiitän myös joukkueen jäseniä Timoa, Jannea, Teroa, Juhaa ja Tuomoa mainiosta matkaseurasta. Oma tuomarikesäni sai tästä erinomaisen lähtölaukauksen Tallinnan maailmancupille ja Maltalla juhannuksena pidettäville alle 17 EM:ille.

 

Veli-Matti Karinkanta

IJF-B-tuomari

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa