Merja Hakamäen raportti Turkin U18 Eurooppa Cupista 15-16.3.2014

Turkin nuorten Eurooppa Cupiin osallistui 389 ottelijaa kuudestatoista maasta. Ottelut käytiin kolmella tatamilla. Kisat olivat hyvin järjestetty ja kaikki toiminta tapahtui kylpyläalueella kävelymatkan päässä tapahtumista. Kisahalli oli erittäin kauniisti verhoiltu valkoisella ja Turkin punaisella verhokankaalla, jolla kaikki halliin kuuluvat putkistot oli saatu peitetyiksi. 

Alkupalaverin piti Turkin dirikka Metin Özkan. Hän kertasi Malagan seminaarin sääntötulkinnat, painotti shidojen merkitystä. Varoitukset ovat tärkeä osa uusissa säännöissä, niitä pitää antaa oikeaan aikaan, mutta poliisiksi ei pidä ryhtyä.  Hän muistutti, että ote pitää olla, ilman otetta ei voi heittää. Kaikki sillat ovat ipponeita. Golden scoressa sidonta päättyy yukoon. Jos nuori menettää tajuntansa ottelussa, ei hän voi jatkaa enää kilpailuja.

Koska emme saaneet tuomarilistaa, en tarkalleen tiedä montako tuomaria kisoissa oli, mutta Turkkilaisia kansallisia tuomareita oli suurin osa. Omalla matollani tuomareita oli ehkä seitsemän. Turkkilaisten ja minun lisäkseni yksi venäläinen kv-tuomari.  Jokaisella matolla oli yksi Turkkilainen päätuomari ja Metin seuraili tilanteita sivusta, toki kommentoiden ja opettaen.  Yksi tuomari tuomitsi kaksi ottelua keskellä ja pöydän takana tuli näin ollen neljä matsia, jonka jälkeen tuomari siirtyi tatamille. Vaihto tapahtui juoksevasti, tuomariryhmiä meillä ei ollut.

Laskeskelin, että lauantaina kävin matolla tuomitsemassa seitsemän kertaa.  Minun matollani käytiin poikien – 60 kg, jossa tuomarikattini joutui kovalle testaukselle.  Kashastanialaisella oli kolme shidoa ja azerbaidztanilaisella kaksi.  Azeri alkoi varmistelemaan shidolla voittoaan,  ja annoin hänelle kolmannen passiivisuus varoituksen viimeisillä sekunneilla.   Näin mentiin jatkoajalle, ja jouduimme antamaan  minuutin kohdalla azerille passiivisuusvaroituksen, hansokun.  Nuori  azeri  käyttäytyi valitettavasti epäasiallisesti, huusi ja ilmeisesti haukkui minua. Pakotin hänet kumartamaan, jonka jälkeen jätin hänet kiukuttelemaan yksin matolle.  Kuulin miten valmentajat yrittivät rauhoitella häntä ja kutsuivat hänet pois matolta. Kun käytiin 60 kg:n finaali, tämä samainen kashastanialainen voitti finaalissa taas toisen azerin.

 Keskimmäisellä tatamilla, jossa tuomitsin alkuottelut, käytiin myös finaalimatsit samoilla tuomareilla. Näistä tuomareista valittiin loppuottelutuomarit.  Tuomitsin -50 kg:n finaalin, jossa ottelija hävittyään itki erittäin äänekkäästi ottelualueen ulkopuolella ja taas oli vaikeuksia saada hänet kumartamaan. Näillä nuorilla ovat tunteet niin pinnassa, että heidän näyttää olevan vaikeaa hallita niitä. Mietin kuinka kasvattava ja hieno laji judo on.  Tuomitsin vielä -48 kg:n finaalin ja -52 olin avustavana tuomarina.

Sunnuntain aamupalaverissa Metin torui meitä, että lauantaina olimme olleet liian löysiä rajatilanteiden ylityksissä ja yhden käden otteissa. Niistä pitää varoittaa.  Tänään toimin finaaleissa neljä kertaa avustavana tuomarina sekä tuomitsin -73 ja +90 kg. Olin tyytyväinen, että pääsin finaaleja tuomitsemaan mylvivän katsomon edessä, mutta sanoin kuvaamaton oli se tunne, kun sain ripustaa pronssimitalin Martti Puumalaisen kaulaan.

-merja

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa