Tuomariraportti 29.-31.3.2019 Tbilisin Grand Prix`sta

Tuomaripalaverissa muistutettiin ottelijoiden pukujen korjauttamisesta. Ottelijan velvollisuus on korjata puku maten ja hazimen välillä. Mikäli näin ei tapahdu, niin tuomarin on näytettävä pukujen korjausmerkki kyseiselle ottelijalle annettuaan kuitenkin tälle ensin aikaa sekunti tai pari aloittaa pukunsa korjaaminen. Mikäli ottelija saapuu aloituspaikalle toistamiseen ilman elettäkään korjata pukua, tulee tälle julistaa shido ja näyttää puvun korjausmerkki, kun on tullut selväksi, ettei ottelija aio omaehtoisesti pukua korjata aloituspaikalleen tultuaan. Kuinka hyvin puvun sitten tulee olla korjattuna? Puvun tulee olla samassa kunnossa, kuin ottelija asteli tatamille ottelun alussa. Mikäli ottelijan vyö on tällöin liian löysällä, tulee tuomarin käskeä ottelijaa kiristämään vyönsä uumalleen. Judogin helmojen tulee olla vyön alla myös takaa, koska lonkkatekniikat lähtevät monesti alaselkäotteesta.

Toiseksi käskettiin pitämään valmentajat kurissa. Mikäli valmentaja antaa ohjeita muulloin kuin maten ja hazimen välillä, pitää häntä varoittaa. Toisesta saman ottelun aikaisesta varoituksesta tuomari poistaa valmentajaan salin ulkopuolelle. Akkreditoitu valmentaja ei saa valmentaa missään tilanteessa hazimen ja maten välillä, ei edes katsomosta eikä varsinkaan boksista poistamisen jälkeen.

Kilpailun ensimmäinen päivä lähti omasta mielestäni judohengen mukaisesti tuomittuna, mutta ottelusääntöjen mukaan väärin tuomittuna. M-66 Fra-Ita ottelun viimeisillä sekunneilla italialainen sai sidonnan. Kun ottelun päättävä kongi soi, oli sidonta valmis, mutten ollut vielä julistanut osae-komia. Aikamerkin kanssa samanaikaisen suorituksen hyväksyttävyyden perusteella julistin osaekomin ehkäpä sekunnin kongin jälkeen. Sidonta kestikin ipponiin saakka. Kun ottelijat palasivat paikalleen, huomasin tarkkailijoiden viittelöivän, etten saisi julistaa voittajaa, koska he aikovat tarkistaa tilanteen videolta. Tarkistuksen jälkeen sain käskyn perua ipponin, koska olin julistanut sidonnan aikamerkin jälkeen. Tämän jälkeen mentiin jatkoajalle, jonka italialainen onnistui onneksi voittamaan. Sääntöjen mukaan toimin väärin, nimittäin niissä sanotaan, että mikäli osae-komi ehditään julistamaan ennen aikamerkkiä, niin tekniikka on vasta silloin voimassa. Sidonnan pätevyyden määrää siis tuomarin komennon ehtiminen ennen äänimerkkiä eikä tekniikan valmiina olo. Päätin kuitenkin venyttää sääntöjä, koska tervettä järkeä saa kuulemma käyttää. Nyt se ei vain mennyt läpi. Paras vaihtoehto olisi ollut kiirehtiä sidonnan julistamisessa sekunnilla, jolloin julistus olisi tullut äänimerkin kanssa samanaikaisesti ja sidonta olisi voitu hyväksyä. Onnistuin nollaamaan tämän tilanteen pian ja muut ottelut sujuivat hyvässä kontrollissa.

Minun mielestäni ne-wazan ja tachi-wazan sääntö äänimerkin kanssa samanaikaisesta suorituksesta pitäisi olla sama. Tällä hetkellä säännöissä ne-waza-osuus on kirjoitettu poikkeusmuotoon: sidonnassa sääntö on tämä ja käsilukossa tämä.. Yksinkertaisinta olisi, jos tekniikka on valmiina ja etenemässä, kuten heitonkin tulkinnassa, esim. jos juji-gatamessa uken käsi on jo suorana, tulisi meneillään oleva hyökkäys odottaa loppuun äänimerkistä piittaamatta. Eri asia on kuitenkin se, että kuinka kauan tilanne saisi jatkua? Säännöissä on kuitenkin monia muitakin asioita, jotka ovat tuomarin harkinnassa, joten miksei myös tämä.

Kilpailun toinen päivä N-57, N-63 ja M-73 otteluiden parissa sujui omalta kohdaltani hyvin. Heittojen alastulojen arvioinnit osuivat kohdalleen ja varoituksia sain jaettua sopivasti ajoittain tosin pöytätuomareiden avustuksella. Päivän loppupalaverissa saatiin seuraavalle päivälle parannettavaksi pitkä lista asioita: 1) Ottelijan pitää korjata puku matkallaan aloituspaikalleen maten ja hazimen välissä. Tämä ei siis saa siis jäädä korjaamaan pukua istualtaan, vaan hänen on noustava matosta välittömästi ja puvun on oltava korjattuna tämän aloituspaikalle palattuaan. Tuomarin pitäisi kuulemma hoputtaa ottelijaa ja tarvittaessa antaa shido viivyttelystä. Olimme kuulemma antaneet liikaa aikaa pukujen korjaukselle. 2) Mate-komentoja oli annettu kesken tilanteen ja maten jälkeen oli tapahtunut heitto, jota ei oltu voitu maten takia arvostella. 3) Valmentajat olivat koutsanneet liikaa ottelun aikana ja heidät pitää pitää kurissa. 4) Jonkun ottelijan oli annettu otella negatiivisesti kuusi minuuttia, eikä tuomari ollut puuttunut asiaan. 5) Heittojen arvostelun suhteen piti olla tarkempana, sillä esim. M-81 finaalissa muutattivat tarkkailijat yhden rullausalastuloipponin waza-ariksi. En ollut itse siinä tuomarina, mutta minusta heitossa olivat kaikki elementit ipponiin.. Ilmeisesti sen olisi pitänyt kuitenkin olla nopeampi ja voimakkaampi ipponiksi.

Sunnuntai eli ollut paras päivä, sillä päivän kahdessa viimeisessä ottelussa minulle tuli pari harmittavaa heiton arvosteluvirhettä. Toisessa M-100 Fra-Geo ottelussa waza-ari muutettiin ipponiksi. Olin liian lähellä enkä nähnyt heiton kokonaisuutta tarpeeksi hyvin. Lisäksi yritin ottaa onkeeni edellisen päivän M-81 finaalin opetuksen rullaavien alastulojen pisteytyksestä ja julistin ranskalaisen heitosta waza-arin. Tällä kertaa alastulossa oli kuitenkin aineksia ipponiin, joksi se sitten muutettiinkin tarkkailijoiden toimesta.

Toinen tilanne jäi harmittamaan vielä enemmän. M-90 Geo-Geo semifinaalissa onnistui valkoisella otellut Papunashvili heittämään Gviniashvilia seoi-otoshilla. Näin, että uke teki alastulossa siltamaisen kaaren vartalollaan, mutten ollut varma koskettiko pää kohtisuorassa asennossa tatamia, mutten toisaalta pystynyt arvioimaan mahdollista waza-arin alastulopistettä, koska näytti siltä, että uke onnistui kierähtämään mahalleen ennen tatamiin tuloaan. Tällä perusteella en alkanut tulosta arvailemaan, vaan päätin odottaa videotarkistusta. Tilanne ei ilmeisesti ollutkaan helppo, sillä tarkkailijatkin tarkistelivat tilannetta tovin osan puistellessa päätään ja osan nyökytellessä. Lopulta sain kuitenkin käskyn julistaa ipponin silta-alastulosta. Vaikka sijoittumiseni oli paras mahdollinen, niin en onnistunut näkemään tilannetta riittävän hyvin. En tiedä räpsäytinkö silmiäni juuri tuolla alastulon hetkellä, mutten saanut ns. hidastusfilmiä päähäni tilanteesta, niin kuin normaalisti saan. Ehkäpä edellisen ottelun muutos myös painoi mielessä, vaikkei saisi, enkä halunnut ottaa kontolleni toista muutosta peräjälkeen. Täten katsoin parhaakseni odottaa videotarkistusta. Sen päätös oli ippon - silta-alastulosta. Harmittaa, kun jäin arkailemaan ensimmäisen ajatukseni, eli silta-alastulon mukaisen julistuksen tekemättömyyttä. Toki, kun en nähnyt alastuloa, niin oli parasta jättää arvailematta.

Saavutin tähän kisaani asettaman tavoitteen eli tuomaroin paremmin kuin viimevuoden Tbilisin kisassa. Varmuuteni heittojen arvioinnin suhteen on parantunut, enkä hätäile alastulojen arvioinnissa enää niin paljon kuin ennen. Osaan myös paremmin vilkaista apuja pöytätuomareilta apuja tarvitessani.

Tbilisin kisa jatkui Turkissa Antalyassa paripäiväisellä ”Road to Tokyo 2020” -projektin tuomarileirillä, jonka sisällöstä kerron toisessa raportissani.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa