Tuomariraportti Düsseldorfin Grand Slamista 21.-23.2.2020

Kilpailun alkupalaverissa keskityttiin lähinnä siihen millaisen rintapinssin tuomarit rintaansa laittavat: pyöreän vai suorakaiteen muotoisen? Päädyttiin pyöreään. Sääntöasioita ei käyty läpi mm. siksi, että IJF:n sääntöesite käytiin läpi arvonnan yhteydessä. Lisäksi kerrottiin, että huhtikuussa Antaliassa pidettävässä IJF Academy for Referees osiossa käydään puolikkaat päivät ne-wazaa ja tachi-wazaa ja puolipäivää meidän tuomareiden lähettämiä videoklippejä matsien epäselvistä tilanteista.

 

Omassa tuomaroinnissani oli tapahtunut parannus, sillä aloitin heti alusta napakalla shido-linjalla tuomiten lähinnä otetaisteluun keskittyneen N-52 Alg-Por ottelun loppumaan kolmanteen varoitukseen reilusti ennen ottelun loppumisaikaa. Muutenkin tuomarointi sujui siedettävästi. Ainoa tuomio, joka jäi kaivelemaan oli M-66 Rus-Esp ottelussa venäläisen jatkoajalla tekemä heitto, josta julistin ipponin, vaikka ennen selälleen tuloa uken kyynerpäät olivat tatamissa. Muuten päivä meni särmästi.

 

Päivän loppupalaverissa pyydettiin ottelijoille antamaan mahdollisuus ottelemiseen, eikä tykittämään shidoja liukuhihnalta. Kuulin kollegoilta, että nämä olivat saaneet palautetta, koska olivat antaneet IJF-pakolaisjjoukkuelaisille kuulemma liian herkästi shidoja. Projektiin on kuulemma uhrattu niin paljon rahaa, että heidän pitäisi kuulemma saada voittaa ainakin yksi ottelu. Mutta emmehän voi tuomareina lähteä sellaiseen leikkiin, sillä sääntöjen on oltava tämän tason kilpailussa samat kaikille taustasta riippumatta. Toiseksi pyydettiin tiukentamaan ipponin linjaa, sillä liian köykäisistä alastuloista oli annettu ipponeja. Tästä esimerkkinä N-57 finaalin ratkaissut ippon, josta olisi pitänyt tuomita oikeasti waza-ari.

 

Kilpailun toinen päivä ei alkanut valitettavasti yhtä napakasti, kuin ensimmäinen päivä, koska ajattelin noudattavani edellisen päivän ohjeita ja annoin ottelijoiden otella, enkä alkanut otteluita shidolla ratkaisemaan. Täten kolme ensimmäistä ottelua menivät jatkoajalle. Toisessa tuomitsemassani ottelussa N-70 Irl-Mar mentiin jatkoajalle marokkolaisen shidolla kahden vahvan naisen vääntäessä tasavahvasti. Marokkolaisen hyökkäykset olivat jonkin sortin uhrautumisheittoja, joista varmaan olisi pitänyt julistaa mattoonveto-shido, mutten tehnyt niin, eikä vastustajakaan onnistunut niitä itselleen kontrolloimaan, ennen kuin jatkoaikaa oli käyty noin minuutin verran. Marokkolainen heittäytyi selälleen ja irlantilainen seurasi perässä napakkaan tate-shioon päätyen (tosin torin jalka oli vielä uken jalkojen välissä). En nähnyt oliko torilla näppinsä, tai sanotaanko jalkansa pelissä uken kaatumiselle, joten en alkanut ipponia julistamaan, vaan odotin tovin, että irlantilainen sai jalkansa irti ja otettua sidonnan, jolloin julistin Osaekomin, jonka aikana toivoin tarkkailijoiden ehtivän tarkistaa, pitikö tilanteesta antaa heittopiste. Alle jäänyt uke viittelöi ja sanoi, että: ”Ippon is ok”, mutten voinut tämän omasta tunnustuksesta ipponia julistamaan, joten odotin edelleen tarkkailijoiden varmistusta asialle. No, se tulikin pian ja julistin ipponin ja päästin marokkolaisen pinteestä. Hyvää tilanteessa on se, etten alkanut pistettä arvaamaan, koska en nähnyt tilanteessa torin heittoa, vaan julistin varmuuden vuoksi osaekomin, jonka aikana tilanne ehdittiin tarkistaa videolta. Huonoa tuossa on se, että vaikka olin täydellisesti sijoittunut, niin en silti havainnut torin jalkakoukkausta tai riittävää kontrollia pisteen julistamiseksi. Olin ilmeisesti liian lähellä, joten tilanteen kokonaisuus jäi näkemättä. 

 

Jatkoaikailu jatkui kolmannessa ottelussa, sillä annoin mitäänsanomattoman M-81 Rus-Geo-puskuottelun tahkoutua 7.5 min jatkoaikaa ennen georgialaisen kolmatta shidoa. Varoituksien paikkoja olisi ollut varmaan millä mitalla vain, mutta koska kumpikin esitti samankaltaisia otteita, niin ajattelin väkivahvojen ottelijoiden löytävän ottelulle teknisen ratkaisun, vaikkei sitä ikinä tullutkaan. Matolta poistuessani pöytätuomarit kysyivät, että miksen noteerannut heidän merkkejään? Ihmettelin, että mitä merkkejä, koska radio oli hiljaa koko matsin ajan ja heihin vilkaistessani en nähnyt minkäänlaista nyökkäystä suuntaan tai toiseen. Oli siis pahoja kommunikaatio-ongelmia. 

 

Kommunikaatio-ongelmiin törmäsin myös toisessa, tosin tosi paljon harmittavammassa, mutta jälkeen päin ajatellen hyvin opettavaisessa tilanteessa. M-73 Kor-Uzb ottelussa oli edetty 2-2-shido-tilanteeseen, kun korealainen onnistui ihan ottelun lopussa heittämään vastustajaansa waza-arin arvoisesti. Julistin waza-arin huojentuneena, koska odotin matsille näin tulleen arvoisen ratkaisun. Korealainen nappasi kuitenkin kuristuksen ja avitti sitä uken jalasta. Uken jalka ei ollut suorana vaan polvesta hieman koukussa, mutta korealaisen ote oli säärestä. Ajattelin, että koska jalka ei ole venytyksessä, niin annan kuristuksen jatkua. Uke taputtikin ja ipponin julistaessani uke vyörähti toviksi tajuttomaksi tatamiin. Tässä vaiheessa kuulin radiosta: ”Checking” eli tilannetta tarkistetaan. Odotin aikani, koska ajattelin, että tilannetta tarkistetaan torin jalkaotteen takia. Vilkaisin sitten tarkkailijoihin, joista kaksi viittelöi voittajan julistamisen tapaan. Ajattelin, että tilanne oli kai sitten ok ja julistin korealaisen voittajaksi. Tatamilta tullessani sain palautetta. Nuo tarkkailijat olivat kuulemma viittelöineet jollekin toiselle asialle. Minun olisi siis pitänyt odottaa vahvistus radion kautta. Nyt matolta poistui väärä voittaja. Jos kuristuksesta olisi annettu shido koealaiselle, olisi uzbekki voittanut ottelun korealaisen hansoku-makella. Kyllä harmitti. Opin tästä, että jatkossa odotan kaikki komennot radiosta ja haluan kuulla ne niin varmasti, etten varmasti erehdy oikeasta toiminnasta. Näin sitten teinkin N-70 Esp-Irl ottelussa, jossa espanjalaisen heitto tapahtui loppuäänimerkin kanssa samaan aikaan ja julistin siitä siten waza-arin. Kuulin radiosta taas, että ”Checking” jäin odottamaan vastausta. Kohta se tulikin, mutten onnistunut ymmärtämään huonon äänen laadun takia, että tarkoitettiinko viestillä pisteen perumista vai hyväksymistä. Vilkaisin myös pöytätuomareihini, jotka myös nostelivat hartioitaan ymmällään olevan näköisenä. Odotin edelleen ja sama epäselvä viesti toistettiin neljä kertaa. Tämän jälkeen ajattelin, että koska olin pisteestä varma, niin julistin espanjalaisen voittajaksi. Ilmeisesti se meni oikein, koska en saanut tilanteesta palautetta. 

 

Päivän päätteeksi tuomaritoimintaa kehuttiin kuitenkin yleisesti. Oli kuulemma ollut kohtuullisen hyvä päivä. Itseäni tosin harmitti, sillä en ollut tuominnut näin huonosti aikoihin. Tuntui, että olin matseista ulkopuolinen, en päässyt niihin sisälle, enkä onnistunut tulkitsemaan ottelua kuten ensimmäisenä päivänä. En osaa sanoa mikä siihen vaikutti, mutta tänään ei vain kulkenut.

 

Kilpailun kolmas päivä sujui taas entiseen malliin, kenties siksi, ettei varoituksia juuri tarvinnut jaella lähes kaikkien otteluiden päättyessä ipponeihin. N-78 Rsa-Hun ottelussa jäi kuitenkin harmittamaan yksi hätäinen mate-komento rajalla. Minun olisi pitänyt odottaa etelä-afrikkalaisen hyökkäys kilpppariin ennen maten komentamista, mutta nyt keskeytin tilanteen ennen aikojaan. Tämä harmittaa minua, sillä normaalisti onnistun mate-komennoissa loistavasti. Kisaviikonloppu huipentui toiseen tuomitsemaani kultaotteluun N-48:n lisäksi, sillä ympyrä sulkeutui M+100 Geo-Ger kulaotteluun, jossa georgialainen sai pyöräytettyä vastustajansa selälleen alle minuutissa. Sijoituin täydellisesti, joten näin selkeästi uken lapojen seudun kastuvan tatamissa ennen tämän mahalleen pyörähtämistä, joten uskalsin komentaa ipponin epäröimättä.

 

Tämä kisa oli minulle vaikea, sillä en ymmärrä miksi lauantai oli niin vaikea päivä. Kaiken piti olla kunnossa, treenin, unen, ravinnon, levon...? En kuitenkaan päässyt lauantaina sisälle otteluihin ja kommunikaatio tökki pöytätuomareiden ja tarkkailijoiden välillä pahasti. Kommunikaation puuttuminen olikin mielestäni suurin hankaluus, sillä hyvät pöytätuomarit pelastavat monesti pinteestä epäröivän mattotuomarin. Nyt viesti ei kulkenut suuntaan eikä toiseen, emme päässeet samalle aaltopituudelle. Totuushan on, että näitä huonoja päiviä tulee, samoin kuin elämässä, eikä niille voi mitään. On vain jatkettava eteen päin, niin nyt tein ja sunnuntai olikin jo jälleen onnistunutta tekemistä. Tosin mitään nyhjäysotteluita ei tuolloin minulle sattunut kohdalle osumaankaan.

 

Tämä kisa opetti/kertasi paljon. Epäonnistumisia sattuu kaikille. Harmittavaa vain on se, että tällainen päivä sattui kriittiselle kaudelle, olympiatuomarivalintakaudelle. Epäonnistumiset on kuitenkin otettava oppimiskokemuksina, joiden jälkeen palataan tatamille entistä kokeneempana ja kovempana kantapään kautta oppineena.

 

Veli-Matti Karinkanta

 

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa