Tuomariraportti Euroopan Cupista 10.-11.5.2014 Lontoosta

Perjantain tuomaripalaverista

Paikalla oli neljälle matolle 23 tuomaria. Komissiosta paikalla oli vain Franky De Moor, koska komission venäläisjäsen Vasili Smolinia ei ollut saanut lähteä kotimaastaan. Tuomaripalaverissa esille tulleita asioita olivat:

Ottelijoiden käytöksestä

- pitää vaatia kunnon kumarrukset

- judogia ei saa riisua/avata ennen kilpailualueelta poistumista

- judogin koon kontrolli on viimekädessä tuomareilla

- nämä kaikki pitää tuomarin kontrolloida huomioon alusta loppuun saakka

Valmentajien käytöksestä

- avustavien tuomareiden pitää viestittää mattotuomarille, mikäli valmentaja huutelee/elehtii pisteitä, varoituksia tai neuvoo ottelijaa hazimen aikana - ensimmäisestä varoitus, toisesta passitus katsomoon (kuten on tapana)

- mikäli ottelija tulee judogin tarkistuspisteelle liian pienessä judogissa, saa hän vaihtaa isomman tilalle, eikä saa hansokua, mutta sen sijaan hänen valmentajansa passitetaan katsomoon heti ensimmäisestä kerrasta

Mattotuomari

- varoituksia on annettava: vääristä otteista, valehyökkäyksistä ja ottelualueelta pakenemisista

- pitää yrittää antaa varoituksia mate-paikalta ts. palauttamatta ottelijoita aloituspaikoille

Avustavat tuomarit

- pitää olla aktiivinen mattotuomarin ja meneillään olevan ottelun suuntaan

- videotarkastettava tilanne pitää katsoa ensin suoraan ottelusta ja sitten viiveellä videolta. Tämän jälkeen avustavat tekevät päätöksen tilanteesta. (Mattotuomarin pitänee siis odottaa mahdollista muutosta ainakin seitsemisen sekuntia). Erityisen haastavissa tilanteissa katsotaan tilannetta useita kertoja. Lopullisen neuvon antaa komission jäsen.

Lepovuorossa olevat tuomarit

- tarkkailkaa toisia tuomareita, ottakaa heiltä oppia, katsokaa otteluita - älkää värkätkö puhelimella yms. vempaimilla - keskittykää judoon

Lauantaina

Yleisiä huomioita

- yliastumisista ja negatiivista ottelua ilmentävistä teoista annettiin varoituksia herkästi

- Franky de Moorin palaute kisapäivän lopussa: "Oli liikaa eroavaisuuksia pisteissä. Varoitusten anto oli hyvää."

Otteluista

Päivä sujui normaalisti hyvässä yhteistyössä tuomarikolmikon kesken. Yksi vakava virhe tapahtui ollessani mattotuomarina ja sain siitä tarkkailijalta kovat ripitykset. Alle 63 ottelussa teki toinen ottelija goshijimeä ottaen uken jalankin mukaan pyöritykseen. Täten uke liikkui torin pyörityksen mukana. Hakeuduin paikaan, mistä näin uken kasvot. Kuristaminen ts. torin kiertävä liike jatkui ja näin että kaulus oli kaulalla, joten mateen ei siten ollut syytä. Odotin uken taputtavan hetkellä minä hyvänsä. Taputusta ei kuitenkaan tullut ja komensin maten, sillä ajatuksella, että jos kuristus olisi toimiva, niin voin kuitenkin julistaa ipponin uken keräillessä itseään tatamilta.  Näin tapahtuikin, uke jäi makaamaan malalleen tatamiin ja julistin ipponin, tarkistin uken tilanteen paikaltani (kehossa näkyi liikettä) ja pyysin ensiavun paikalle. Tyttö virkosi nopeasti voittajan julistukseen. Franky de Moor ripitti minua kunnolla: "Noin kokeneen tuomarin olisi pitänyt siirtyä jalkojen puolelle ja tsekata uken jalat. Hän oli tajuton useita sekunteja... Teit vakavan virheen." Onnekseni en ruvennut ottelijaa kuitenkaan tatamissa selälleen kääntämään, kuten toisella tatamilla oli joku tehnyt - tajusin sen verran, etten saa ottelijaan missään tilanteessa koskea, eikä kuristetulla ottelijalla ollut hätää kuristuksen jo herpaannuttua ja vartalon ollessa vaakatasossa ja veren kiertäessä jälleen. En usko, että olisin tilanteessa kovin helposti voinut toimia toisin ts. julistaa ipponia aiemmin, koska uke liikkui torin kierron mukana jalka tatamia vasten, enkä onnistunut havaitsemaan rentoa jalkaa tajuttomuuden merkkinä. Jos olisin julistanut muutamaa sekuntia aiemmin ipponin teknisillä perusteilla: näin kauluksen olevan kaulalla ja torilla olevan tilanteen täydellisen hallinnan, olisin onnistunut paremmin. Mikäli uke taas olisi noussut ylös levittelemään käsiään aiheettoman ipponin protestiksi, olisin saanut selitellä sitäkin. Toki siinä tapauksessa olisin voinut perustella päätöstäni täydellisellä kontrollilla ja vaikkapa tajuttomuudesta kertovilla uken suljetuilla silmillä, jotka tässä tilanteessa tosin olivat tatamiin päin. Niin tai näin tilanne oli hankala, koska uke ei tajunnut taputtaa. Aiemmista tekemistäni virheistä opittuna puin tilannetta muutaman tovin ja jätin sen taakseni. Virheitä sattuu kaikille, niistä pitää ottaa oppia ja muuttaa oppi vahvuudeksi.

Tästä virheestä huolimatta sain tuomita miesten 66 finaalin. Siinä olisi pitänyt olla tarkempana heti alussa, sillä ottelijat aloittivat matsin väärillä puolilla, valkoinen vasemmalla ja sininen oikealla ja heidän puolensa piti muuttaa ensimmäisen maten jälkeen. Matsin loppupuolella teki ottelua yukolla johtanut valkoinen vastustajalleen minun näkövinkkelistäni selvän wakigatamen mattoon. Loin kysyvän katseen avustaviin, jotka alkoivat etsiä tilannetta videolta, korjautin puvut ja odotin vielä Franky de Moorin kommentin. Kommentti oli, että jatka ottelua. Näin tehtiin eikä varoitusta annettu. Tatamilta tullessani oli osa porukasta hansokun ja osa ei varoitusta kannalla. Oli siis ollut parempi jättää varoitus antamatta.

Sunnuntaina

Päivä ei alkanut kovin hyvin. Ensimmäisessä ottelussa avustavanana tuomarina ollessani viivyttelimme/arkailimme neljännen shidon pakottamisessa valehyökkäyksestä liian kauan ja tilanne ehti mennä ohi. Voittajaksi tuli yukolla johtanut, mutta kolme shidoa tienannut ottelija. Tämä olisi todellisuudessa pitänyt ajaa ulos puoli minuuttia ennen ottelua. Loput ottelu sujuivat nopeita ipponeita jaellen. Yhden hansokunkin annoin alle parissa minuutissa avustavien tuomareiden tukemana. Finaaleissa olin muutamaan otteeseen avustavana tuomarina ja +78 naisten finaalissa tuomarina. Ottelu pysyi suhteellisen hyvin kontrollissa ranskalaisen hallitessa hollantilaista vatsaan.

Loppukättelyssä Franky de Moor totesi viikonlopun menneen omalta osaltani asioiden oppimisessa. Totta. Jokaisen kilpailun jälkeen pitää olla tunne, että on oppinut jotain uutta. Jos näin ei ole tapahtunut, niin onko ollut henkisesti paikalla kisassa ollenkaan vai eikö ole kykenevä analysoimaan omia/toisten tuomareiden otteita. Kisa olisi voinut mennä paremmin, sillä nuo kaksi tapausta olisi pitänyt hoitaa jämäkämmällä tavalla. Perusvarmuus on kuitenkin parantunut: pystyin keskittymään otteluihin paremmin ja pääsemään niihin sisälle, enkä jännittänyt liikaa vaan minulla oli positiivinen odotus jokaista ottelua kohtaan. Lisäksi yhteistyö pelasi hyvin tuomarikolmikon kesken. Nautin jokaisesta hetkestä tatamilla ottelun parhaalla katselupaikalla ja otin oppia tekemistäni virheistä.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa