Tatami 3:n tuomariryhmä: (Vas) Andre Mariano (Bra), Raul Camacho (Esp), Veli-Matti Karinkanta (Fin), Min-Sun Cho (Kor), Jevgeni Rakhlin (Rus) ja Everado Carcia (Mex).

Tuomariraportti MM-kilpailuista Bakusta 20.-27.9.2018

Merkittävä muutos varoituslinjaan – hyvästit shido-sportille!

Otteluiden toivottiin päättyvän suorituspistein, joten meitä tuomareita pyydettiin olemaan ratkaisematta otteluita varoituksin. Suorituspisteellä voittamisen ideahan on judon hengen mukainen ja toimiessaan se kannustaa ottelijoita ipponin hakemiseen shido-voittojen tavoittelun sijaan. Tällä näkemyksellä ottelun voittavat ne, jotka osaavat oikeasti judoa: heittää, kuristaa, sitoa tai lukottaa, eivätkä shidoa vastustajalleen ajavat tusinahyökkääjät. Toivottavasti me tuomaritkin opimme pois niin pitkään meille tuputetusta varoituskeskeisyysajattelusta ja annamme ottelijoille mahdollisuuden ratkaista ottelut suorituspistein.

Tässä kilpailussa tämä idea toimikin ja suurin osa otteluista päättyi näyttäviin tekniikkoihin. Toisinaan taas varoituksien antamattomuudessa mentiin sitten aivan äärilaitaan ja aivan selviä rikkeitä jätettiin varoittamatta. Tilanne kulminoitui viidennen päivän finaaleihin, joissa useiden otteluiden nuhjaamista jouduttiin katsomaan jopa yli kymmenen minuuttia. Toki tulihan se suoritus sieltä viimein, joten siihen voidaan olla tyytyväisiä, mutta en tiedä oliko se niin reilua esim. 15 kertaa hyökänneelle, mutta jatkoajan viidennellä minuutilla vastustajansa ensimmäiseen hyökkäykseen kaatuneelle urheilijalle.

Varoituksia pitää antaa, mutta niille pitää olla erityisen painava syy ja siihen johtavan tilanteen on oltava erittäin selkeä. Eikä hienon ottelun päästäminen jatkoajalle ilman varoituksia merkitse automaattisesti tuomarin kyvyttömyyttä tunnistaa ja rangaista kielletyistä teoista, vaan pikemminkin osoitus halusta saada ottelulle positiivinen päätös suorituksella.

Monipäiväisen tuomaroinnin haasteista

Kahdeksan päivän peräkkäinen tuomarointi asettaa suuria haasteita: Huipputason on säilyttävä päivästä päivään.  On säilytettävä kiinnostus matseihin. Vaikka tuomarilla olisi kuusi tuomarointipäivää takana, tulevat sen päivän ottelijat tatamille ensimmäistä kertaa ja se päivä on heidän huippupäivänsä tällä kaudella. Keskittyminen ei voi herpaantua tuomitessa hetkeksikään. Siksi otteluiden ja kilpailupäivien lepoajat on käytettävä tehokkaasti hermoston palautumiseen. Tähän auttaa matsien välillä rauhoittuminen ja otteluiden kevyt seuraaminen. Täten mieli pysyy kokoajan judossa, mutta kevyellä palauttavalla otteella. Lisäksi illat on käytettävä palautumiseen ja henkiselle kuormituksella on saatava vastapainoa esim. liikunnasta. Judotuomarin tärkeimmän työkalun eli aivojen terävän toiminnan kannalta laadukas ja riittävän pitkä yöuni on välttämättömyys. Aivojen virkeys ja väsymisen estäminen päivän aikana hoidetaan tasaisella verensokerilla eli jatkuvalla tankkaamisella - kestävyysurheilutyyliin. Keskittyminen kuluttaa yllättävän paljon energiaa, joten sitä on tosiaan saatava tasaisena virtana lisää. Koska kisa on pitkä ja kaikki tekevät varmasti virheitä, on niistä ylipääseminen tärkeää. Virheistä on otettava oppia pikaisesti, jonka jälkeen ne pitää siirtää syrjään myöhemmin analysoitaviksi. Myöskään onnistumisiin ei saa jäädä leijumaan liian kauaksi, koska seuraavassa matsissa tai seuraavana päivänä pitää jalat olla maassa kuitenkin.

Omasta tuomaroinnistani

Uudistunut varoituslinja tuotti minullekin suurimmat haasteet. Tiukkana shido-miehenä jouduin arvioimaan varoituslinjaani uudelleen. Kilpailun ensimmäiset päivät tuomitsin normaalisti varoituksia jaellen, mutta koska varoituksia pyrittiin vähentämään, niin minäkin tiputin niiden määrän minimiin. Aluksi linjan muuttaminen tuotti vaikeuksia, sillä pelkäsin antaa varoituksia selvissäkin tilanteissa. Loppuajasta rohkenin jälleen varoittaa, mutta nyt odotin kauemmin yksipuolisissa otteissa, ottelemattomuudesta ja kädet putkella oloissa aktiivisemman ottelijan hyökkäystä. Lisäksi tulkitsin aiemmin valehyökkäyksiksi ajattelemani tilanteet, joissa tori rynkyttää uken polvilleen, torin aktiivisuudeksi, en niinkään uken rikkeeksi. Myöskään hihansuu-,vyö-, sormi-, tasku/pistooli en rankaissut lähellekään niin napakasti kuin aiemmin, vaan maltoin odottaa hyökkäystä. Niinpä tilanteet kehittyivätkin ja monesti siitä seurasikin, shidon sijaan, mielenkiintoinen hyökkäys.

Vireystasoni ja palautumiseni osuivat kohdilleen. Viime vuoteen verrattuna henkinen kapasiteettini riitti tällä kerralla paljon paremmin: kiinnostus, keskittyminen, jaksaminen pysyivät hyvällä tolalla kaikkina kahdeksana päivänä. Tuomarointini oli perusvarmaa päivästä toiseen ja huomasin, että onnistuin erinomaisesti useissa erittäin haastavissa otteluissa/tilanteissa. Onnistuin myös mukautumaan uuteen varoituskäytäntöön, hitaasti mutta varmasti, ja parina viimeisenä päivänä tunsin omaksuneeni uuden linjan kiitettävästi.

Mitaliottelutavoitteitani en saavuttanut, sillä toivoin saavani tuomita ainakin yhden kultamitaliottelun mattotuomarina. Mattotuomariksi en sellaiseen päässyt, mutta useisiin kuitenkin pöytätuomariksi. Olin finaaliryhmässä jokaisena päivänä, vaikken yhtä yksilö- ja joukkuekilpailun pronssiottelumattotuomarointeja enempää mitaliotteluja mattotuomarina tuominnutkaan. Henkisesti mitaliotteluista ulosjääminen oli kova juttu, sillä olinhan tähän mennessä poikkeuksetta tuominnut mitaleista kaikissa parin viime vuoden kisoissa. Suurin viholliseni löytyi, kuten yleisesti tiedetään näissä tilanteissa, omien korvien välistä. ”Tuomitsinko huonosti? Mitä virheitä tein, vaikken niitä itse huomannutkaan? Ovatko isojen judomaiden tuomarit menneet edelleni nokkimisjärjestyksessä?”. Epävarmuus omista kyvyistäni alkoi hiipiä mieleeni ja mietin syitä ulkopuolella ololle: Joko tämä on merkki IJF:ltä siitä, ettei palveluksiani tarvita MM-/Olympiatasolla tai sitten se, että he ovat jo taitoni nähneet ja antoivat uusille tuomareille mahdollisuuden kerätä kokemusta kovista otteluista... Kuitenkin: Onneksi onnistuin kuitenkin karkottamaan epävarmuuden hyvien tuomarikavereiden tuella ja positiivisella sisäisellä puheella. Ajattelin luottaa itseeni, tuomita ja jakaa varoituksia niin kuin näen parhaaksi, elää hetkessä tatamilla ja nauttia jokaisesta hetkestä MM-kisassa, olipa se sitten alkuottelu tai sitten keräilyn viimeinen ottelu.

Vaikka tavoitteeni on olla Olympialaisissa 2020 ensimmäisenä suomalaisena judotuomarina, niin en ajatellut enää kantaa siitä paineita. Jos se tulee, niin se tulee. Nautin kaikista niistä hetkistä ja kokemuksista, joita mukana olo judotuomarina IJF:n Judo World Tourilla minulle suo.

Seuraavan kerran saan nauttia mahtavista judohetkistä Abu Dhabin Grand Slamissa ja Haagin Grand Prixissa.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa