Tuomariraportti Antalyan Grand Prix`sta 6.-8.4.2018

 

Kilpailun aloituspalaverissa todettiin, että Mittersillin seminaarissa esitetyt säännöt ovat voimassa eikä mikään ole muuttunut. Judotuomarin tärkeimmän komennon, maten, oikea-aikaisuudesta muistutettiin jälleen: ”Kesken hyökkäyksen komennettua matea ei voi ottaa enää takaisin, siispä antakaa tilanteen loppua ennen maten komentamista.”

Oma tuomarointini alkoi parilla hansoku-make-ottelulla, joten sen suhteen varoituksien antoa ei tarvinnut lämmitellä. Tällä kertaa pystyin olemaan rentona ja rauhallisena koko ajan. Pari muutosta piti tosin tehdä. Vaikka sijoituin hyvin M-66 iranilaisen ja irakilaisen ottelussa, arvioin iranilaisen uchimatan alastulon vain waza-ariksi, koska jotenkin heitto vaikutti ensi näkemältä pehmoiselta ja kylkialastulolta. Pöytätuomarit muutattivat pisteen kuitenkin ipponiksi. Videolta katsottuna ipponista ei ole epäselvyyttä, koska uke tulee alas selälleen riittävällä voimalla. N-48 Bra-Por-ottelussa tulkitsin brassin alastulon sillaksi ja julistin siitä ipponin. Videotarkistuksen jälkeen piste muutettiin kuitenkin waza-ariksi. En ymmärrä miksi, sillä mielestäni uke tulee alas mattoon päälleen leuka pystyssä. Uken jalka ei ota tatamiin tosin vasta kuin kierähdyksen loppuvaiheessa, mutta yleensä sillaksi on riittänyt, että vartalo on jossain vaiheessa siltamaisesti. Toinen vaihtoehto olisi ollut antaa hansoku-make tahallisesta päälleen tulosta, mutta kun niitä ei nykyään juuri tuomita mistään tilanteesta, niin ei tuomittu sitten tästäkään. Waza-ari taas saatiin kaivettua uken kyynervarren kastumisesta. Finaaleissa sain tuomita kaksi ottelua: N-48 Tur-Slo pronssiottelun ja N-57 Kos-Kor finaalin. Kumpikin ottelu pysyi hyvin hallinnassa, eikä pöytätuomareiden tai tarkkailijoiden tarvinnut puuttua tuomioihini.

Päivän loppupalaverissa kiiteltiin ne-waza-judon sallimista. Monessa tapauksessa ottelijoiden oli annettu otella riittävän kauan matossa. Rajatilanteissa pyydettiin olemaan tarkempana ylityöntäjän/yliastujan suhteen ja rangaistava oikeaa ottelijaa.

Lauantain saldo oli eheämpi kuin perjantain, sillä minun ei tarvinnut muuttaa yhtään tuomiota. Yhden waza-arin tosin sain julistaa radiokehotuksesta M-81 Tur-Mne ottelussa. Koska alastulo kääntyi minusta pois ja vaikutelma siitä oli liian paljon mahallaan, niin tsekkasin pöytätuomareiden mielipiteen heti alastulon jälkeen. Koska näin päiden pyörivän, en julistanut pistettä. Eipä aikaakaan kuitenkaan, kun radiosta pyydettiin julistamaan waza-ari. Päivän päättäneessä M-81 Mda-Uzb-pronssiottelussa annoin molemmille ottelijoille minuutin sisällä kaksi varoitusta, ekaksi otteettomuudesta ja toiseksi hyökkäämättömyydestä. Itseänikin tahti hirvitti, mutta päätin ottaa riskin. Jossain vaiheessa moldovalainen sai heitettyä vastustajansa kunnolla lonkkaheitolla. Alastulo oli lähes selälleen, mutta päätin julistaa siitä waza-arin sillä mielellä, että se on helpompi korottaa ipponiksi, kuin ippon laskea waza-ariksi. Waza-ari jäi onneksi kuitenkin voimaan.

Päivän loppupalaverissa kiiteltiin judoa ja tuomarointeja. Siihen tuomisemaani pronssiotteluun palattiin: tarkkailijat puolsivat ratkaisuani sillä, että vaikka nämä varoitukset tulivat tiukalla tahdilla, niin niiden antoon oli syynsä. Jos ottelijat eivät halua ottaa otetta, niin heitä pitää rangaista. Toisekseen, mikäli he eivät hyökkää niin heitä pitää rangaista siitäkin. Tämä tilanne pakotti ottelijat ottelemaan ja ottelusta tuli ihan mukiinmenevä kamppailu. 

Sunnuntai sujui parhaiten, vaikka etäisyyden pitämisen vaikeudet jatkuivatkin. Ajauduin liian lähelle ottelijoita tai ottelijat pääsivät liian lähelle minua. Pisteet osuivat kuitenkin kohdalleen ja varoitukset hyväksyttiin myös. Pieni kauneusvirhe tuli kuitenkin päivän viimeisen ottelun viimeisessä tilanteessa, kun N+78 Kaz-Rus pronssiottelussa julistamani waza-ari pyyhittiin videotarkistuksen jälkeen pois. Venäläisen goshi-wazan ei katsottu vieneen kazakkia tatamin pintaan, vaan tämän oman uhrautumisheiton yrityksen. Toinen mielenkiintoinen tilanne oli kazakin uhrautumisvastaheitto, josta en antanut pisteitä noudattaen IJF:n uutta (mutta aivan käsittämätöntä) uhrautumisvastaheittotulkintaa: ”Mikäli tori on tatamissa ennen ukea, ei suorituspisteitä tule antaa.” Teki pahaa jättää pisteet antamatta, sillä niin selkeä oli kazakin vastaheiton kontrollointi.

Tbilisin ja Antalyan Grand Prixien kombinaatio oli tehokas kokemus. Lähes parisen viikko tien päällä ja kymmeneen päivään kuusi kovaa tuomarointipäivää toivat rutiinia IJF: n uusien tulkintojen noudattamiseksi. Ensimmäisenä viikonloppuna lisäpotkua tuomarointiin toi Tbilisin hallin tunnelma, jota voi verrata Pariisin Grand Slamiin. Tuomariryhmät olivat poikkeuksetta tosi hyviä ja sen puoleen oli helppo tuomita. En vain saanut vielä kaivettua esille huipputarkkuuttani ja rentoutta - tuomarointini oli jotenkin innotonta, rutiininomaista, mutta kuitenkin riittävän hyvää tälle tasolle. Jouduin muuttamaan myös liikaa alastulopisteitä. Tähän oli syynä etäisyysvaikeus. En pystynyt säilyttämään kaikissa tachi-waza-tilanteissa noin kolmea-neljää metriä etäisyyttä. Alastulot tippuivat jalkoihini ja niitä oli vaikea pisteyttää. Tähän osasyynä on TV:n vaatimus pysytellä poissa kuvauslinjalta ja liikkua tatamin takaosassa U-maista liikerataa, mutta olisi etäisyys silti pitänyt pystyä säilyttämään. Hankaluuksia aiheuttaa myös IJF:n lanseeraama uusi uhrautumisvastaheittotulkinta, jonka mukaan tori ei saa käytää vartaloaan tukipisteenä uhrautumisvastaheitoissa. Täten muutamia täysin selviä, erityisesti raskaan sarjan tilanteita jätettiin tulkinnan mukaan, mutta judohengen vastaisesti, pisteyttämättä. Mielestäni viimevuotinen tulkinta, jossa vastaheiton tekijä sain edun, mikäli otti heitosta kontrollin jo tahi-wazassa, oli paljon parempi ja helpompi tuomarin kannalta. Toki, kun tätä tulkintaa nyt kokeillaan, niin sen kanssa on vain elettävä. Toivottavasti MM:ien jälkeen palataan kuitenkin tämän säännön suhteen entiseen.

Turkin Grand Prix oli viimeinen IJF-tourin kisa ennen Olympiakarsinnan alkua. Kuten kilpailijoillakin, niin myös meillä tuomareilla tähänastiset kisat ovat olleet ns. rankingkisoja, joilla on vain päästy parempiin näytön paikkoihin. Toukokuun lopun Hohhot’in Grand Prix’sta lähtien on tosi kyseessä. Silloin kamppaillaan Olympiapaikoista niin kisaajien kuin tuomareidenkin kesken. Uskon vakaasti, että kun jaksan jatkaa omalla tyylilläni eteenpäin, niin saavutan vuoden 2020 tavoitteeni.

Veli-Matti Karinkanta

Uutiskategoriat

Jaa Facebookissa