Veli-Matti Karinkannan ja Juha Vuorelan tuomariraportti Budapestin maailman cupista 14. - 15.2.2009

Juha Vuorelan ja V-M Karinkannan tuomariraportti

Budapestin maailman cupista 14.-15.2.2009

Perjantain palaverissa muistutettiin tuomareita uusista sääntötulkinnoista. Lahjeotteesta kuultiin taas uusi tulkinta. Toisin kuin EJU:n tuomarikomission sihteeri Achilles oli minulle kuukausi sitten sähköpostissa lahjeotekysymykseeni vastannut: ”Lahkeesta ei saa ottaa kiinni missään tapauksessa.” kertoikin hän tällä kertaa, että lahkeesta saa ottaa otteen kesken hyökkäyksen tai puolustuksen. Suora ote lahkeesta, esim. nurin juoksuttaminen lahjeotteesta aiheuttaa kuitenkin shidon. Lahjeotelinja näyttäisi siis olevan sama kuin Suomen tuomarikomissio on ”Virallisessa tulkintaohjeessaan” neuvonut. Palaverissa muistutettiin myös negatiivisesta judosta rankaisemisesta. Muutama vuosi sitten vallinnut ”shido-sport” aika näyttäisi nyt siis tulleen takaisin. Palaverissa oli paikalla myös EJU:n urheilupäällikkö Daniel Lascau, joka painotti turnauksen tärkeyttä seuraavia olympialaisia ajatellen.

Tuomareita oli kisaan tullut 41 kpl kolmelle tatamille. Ottelijoita oli noin 350 ja valtioita rapiat 40. Paikalla oli joukkueet mm. Japanista, Kiinasta, Koreasta, Brasiliasta ja Argentiinasta. Monet joukkueet olivat jatkaneet leireilyä Pariisin turnauksen jälkeen aikomuksenaan osallistua vielä Hampurin Grand Slamiin. Ottelut oteltiin 8 X 8 m tatamilla 3 m reunasuoja-alueella ja 4 m tatamien välisellä alueella.

Veli-Matti:

Lauantaina matollani oteltiin koko 60 kg ja 73 alkuluokan loppupään ottelut. Erityisesti ensiksi mainitulle painoluokalle on muodostunut viime vuosina tavaramerkiksi kyttäävä matala linkkuveitsimäinen otteluasento. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin toinen. Painoluokan ottelijat tarjosivat viihdyttävintä ja yritteliäintä judoa koko turnauksessa. Asennot olivat pystyjä ja tekniikat enemmänkin perinteiseen päin viittaavia. Yli puolet otteluista päättyi ipponiin. Koska tuomareita oli niin paljon, jäi lauantain tuomitsemissaldo laihaksi: kolme keskellä ja kuusi viisi kulmassa. Aiemmista syksyn kisoista viisastuneena menin lähemmäs ottelijoita erityisesti mate-ja hazime-tilanteissa, jotta näyttäisin ”kiinnostuneemmalta”. Ottelun tunnelmaan ainakin näin pääsi hyvin mukaan. Oloni oli mukavan varma eikä mielessäni käynyt mitään muita ohjeita kuin: ”Luotan itseeni” ja ”Teen vain sen minkä ottelun kulku vaatii”. Päivä sujui siis hyvin. Iltapäivällä sain tuomita yhden elämäni kovimmista otteluista. 73 semifinaalissa ottelivat unkarilainen ja ranskalainen. Nyt voin ainakin todistaa sen, että 500-päinen unkarilaisyleisö elää täysillä ottelussa mukana eikä pelkää buuata tuomarille. Ottelu sujui unkarilaisen hienoisessa johdossa, joten annoin ranskalaiselle puolivälissä shidon, katsomon kannustaessa julistustani. Sitten unkarilainen sai kaadettua vastustajansa pakaroilleen. Yleisö vaati tietenkin yukoa. Toinen kulma ehdotikin yukoa ja toinen oli kannallani – ei pisteitä. Seuraavasta matesta tatamimme unkarilainen tarkkailija pyysi meidät videon ääreen. ”Katsokaa aivan rauhassa. meillä on aikaa.” hän totesi ja näytti tilanteen tietokoneelta. Koska ranskalainen lensi puhtaasti pyllylleen, totesin: ”Pyllylleen – ei pisteitä.” Tarkkailija sanoi: ”Katsokaa uudelleen.” Tätä jatkettiin muutamaan kertaa, mutten mitenkään nähnyt alastulossa tippaakaan yukon piirteitä, joten pysyin kannassani. Vaikka yleensä tarkkailijan tahtoon pitää taipua, en mitenkään voinut sitä nyt tehdä tässä ilmiselvässä tilanteessa. Palasimme matolle, enkä julistanut yukoa unkarilaiselle. Siitäkö yleisö ”riemastui”. Varsinaisen otteluajan lopulla pistetaulussa oli vain ranskalaisen huomautus, joka ei siis ottelua ratkaissut. Mentiin 3 minuutin jatkoajalle, jolla ranskalainen sai heitettyä

unkarilaisen pari kertaa pyllylleen unkarilaisen yhtä vastaan. Hanteissa liputin ranskalaisen puolesta edellä mainitsemieni kinsojen perusteella. Lippujen noustessa havaitsin kuitenkin jääneeni tappiolle 1-2. Unkarilainen voitti hantein. Matolta poistuessani ajattelin tehneeni tuomarillisen itsemurhan toimiessani tarkkailijan tahtoa vastaan. Hantei-päätöstäni puolusti muutama muukin tuomari samoin perustein, kuin mitä minulla oli ollut.Eipä tässä kaikki. Vähän ajan päästä mattomme tarkkailija tuli luokseni ja kysyi voisimmeko jutella. Totta kai, vastasin, odottaen ryöpytystä. ”Haluan kiittää sinua oikeasta ratkaisusta. On erityisen tärkeää, että tuomari seisoo päätöksensä takana. Kiitos siitä.” oli tarkkailijan terveinen. Eri asia kuitenkin on se, mitä virallisissa papereissani kohdallani lukee. Sitä en voi tietää. Finaaleissa ei tarvinnut esiintyä.

Sunnuntaina sain tuomita 81 matseja. Tällä kertaa töitä oli vähän enemmän: 4 keskellä ja 6 kulmassa. Ottelijat olivat selvästi taktisempia ja ottelut olivat vaikeampia tuomita. Heti ensimmäisessä mattotuomaroinnissani päästiin antamaan shidoja urakalla. Toinen oli passiivisessa asennossa ja toinen hyppi mahalleen saatuaan johdon varoituksilla. Mattomme tarkkailija tuli sanomaan matsin jälkeen, että ottelun alku 2 minuuttia, jolloin annoin 3 shidoa, ja loppu (4-5 min), jolloin annoin 2 shidoa, menivät hyvin. Shidoja olisi pitänyt kuulemma antaa samalla tahdilla kuin alussa. ”Jos ottelijat esittävät noin rumaa judoa, he ansaitsevat varoituksia. ”sanoi tarkkailija. Päivän kruunasi jälleen unkarilaisen semifinaali argentiinalaista vastaan. Heti alussa argentiinalainen hyökkäsi ja sai näkemykseni mukaan heitettyä unkarilaisen kyljelleen,josta tämä kuitenkin nappasi argentiinalaisen jalasta ja heitti tämän ylitseen lähes selälleen. Minusta ensimmäinen alastulo ratkaisi ja osoitin yukoa argentiinalaiselle. Toinen kulma näytti wazaria unkarilaiselle ja toinen ei mitään, eli yukoa argentiinalaiselle. Mentiin tarkkailijan puheille. Tällä kertaa paikalla oli itse EJUn tuomarikomission pj. Jan Snijders, joka kysyi mielipiteemme. Sitten hän totesi, että heitosta pitää antaa unkarilaiselle waza-ari. Näin tehtiin, yuko pyyhittiin ja wari julistettiin unkarilaiselle. (Yleisökin piti ratkaisusta.). Tästä sisuuntuneena argentiinalainen aloitti vahvan takaa-ajon. Kesken otetaistelun unkarilainen tökkäsi vastustajaansa sormella silmään. Tämä kaatui mahalleen maahan ja piteli silmäänsä. Kysyn tältä, että onko kaikki ok. Tässä vaiheessa tarkkailija huusi pöytänsä takaa, että kutsu lääkäri. Lääkäri tuli ja tutkimusten jälkeen tämä antoi ottelijalle luvan jatkaa. Lääkäri saa siis tutkia vapaasti niska- ja selkärankavammojen ohella myös silmävammat. Argentiinalainen kruunasi takaa-ajonsa 5 sekuntia ennen loppua, ainakin minun tuomariurani komeimmalla ja kovimmalla seoinagella. Ippon argentiinalaiselle. Matsin jälkeen meidät pyydettiin katsomaan tilanne nauhalta. Argentiinalaisen kontrolli oli tosiaan heikko ja unkarilainen käytti tilanteen hyväkseen. Pisteet olisi siis heti pitänyt antaa hänelle.

Viikonlopun saldoksi tuli urani kaksi paineeltaan ja tunnelmaltaan kovinta semifinaalituomarointia. Ainakin jälkimmäisessä niistä olisi pitänyt onnistua paremmin. Joka tapauksessa meininki oli huomattavasti parempi kuin syksyn kummassakaan EM-kisassa.

Juha:

Launataina tatamillamme oteltiin -66 ottelut. Osaltani tuomarointi alkoi päivän ensimmäisessä ottelussa mattotuomarina. Aiemmin en ollut tuominnut kansainvälisiä otteluita viimeisimmillä sääntötulkinnoilla, joten tilanne oli aika jännittävä. Ottelussa olivat vastakkain Espanjan Delgado ja Japanin Akimoto. Ottelu oli kyttäilyä eikä kumpikaan oikein kunnolla yrittänyt. Ensimmäisen varoituksen annoin espanjalaisella passiivisuudesta viimeisen minuutin aikana. Muita merkintöjä ei pistetaululle tullut, joten siirryttiin Golden Scoreen. Espanjalainen sai varoituksen passiivisuudesta, kun ottelua oli käyty hieman yli minuutti. Hetken kuluttua japanilainen teki ja tuomarikolmikonkin onneksi jalkapyyhkäisyllä wazarin ja voitti ottelun. Tosi hankala ottelu heti ensimmäisellä kierroksella. Ottelun jälkeen Snijdersillä oli kommentoitavaa työskentelystämme. Kommettina oli, että se oli kamalaa. Ottelijoiden ei saa antaa otella tuolla tavoin. Varoituksia olisi pitänyt antaa jo paljon aiemmin. Tämän ”herätyksen” jälkeen osasin kaivaa jo kertaalleen unohdetun ”shido sportin” takaisin käyttöön. Ottelussa Slovenian Draksic vs. Ukrainan Drebot ukrainalainen oli hankkinut kaksi shidoa passiivisuudesta ennen kuin ottelua oli käyty kahta minuuttia. Kohta slovenialainen teki wazarin arvoisen suorituksen. Ottelua oli käymättä vajaa kaksi minuuttia, kun pyysin kulmat luokseni ja ehdotin kolmatta varoitusta ukrainalaiselle. Kulmat olivat kanssani samaa mieltä ja julistin slovenialaisen voittajaksi sogo gachilla . En muista milloin viimeksi olisin antanut samassa ottelussa yhdelle ottelijalle kolme varoitusta. Päivän aikana otteluita kertyi kolme keskellä ja seitsemän kulmassa.

Sunnuntaina tatamillamme oteltiin -90 ja +100 sarjojen otteluita. Näissä painoluokissa tartuttiin lahkeeseen kiinni mielestäni yllättävän paljon. Ottelu Emond (CAN) Gogotsuri (GEO) päättyi mielenkiintoiseen suoritukseen. Yukon tuottaneesta heittosuorituksesta olimme kaikki eri mieltä. Mattotuomarin mielestä suoritus oli canadalaisen ja toisen kulman mielestä heitto oli georgialaisen. Minun mielestäni suorittaja oli georgialainen, mutta ote oli lahkeesta. Niinpä marssimme komission pöydän luokse. Komission kanta oli, että pisteet georgialaiselle. Kysyin ottelun jälkeen tatamilla kanssani olleilta tuomareilta eikö heidän mielestään ote ollut lahkeesta. ”Oli kyllä, mutta kesken hyökkäyksen”, oli heidän vastauksensa. Otteluita oli sunnuntaina kohdallani yhtä paljon kuin lauantainakin; kolme keskellä ja seitsemän kulmassa. Viikonlopusta jäi mieleen hyvät ja tapahtumarikkaat ottelut sekä äänekäs unkarilaisyleisö, joka kannusti ottelijoitaan ”torvisoittokunnan” säestyksellä. Myös valmentajien puuttuminen tatamin laidalta aiempaan tapaan kiinnitti huomiota, vaikka heidän huutoaan tuskin olisi kuullut varsinkaan unkarilaisen ollessa ottelemassa.

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa