Matti Tieksolan ja Mika Korpelaisen tuomariraportti Wienin maailman cupista 2009


Naisten maailman cupiin Wieniin tuli tuomariasioista vastaamaan komission jäsenistä Annie Witvoet ja komission italialainen jäsen, jonka nimi on edelleen hakusessa. Perjantaina palaverissa todettiin että tuomareita on kaikkiaan 30, joista yksi oli vielä Moskovassa. Osanottajia oli ilmoittautunut 175 yhteensä 37 maasta. Ottelut tultaisiin käymään vain kahdella matolla ja se tiesi sitä että lauantaina päivälle tulee paljon töitä.

Witvoet toi esille palaverissa tutut asiat, jotka tässä yhteydessä voidaan myös kerrata.

1) kokaa ei enää ole, ja ennen kokan ja yukon välille sijoittuneet tekniikat julistetaan yukoksi

2) osaekomissa yuko tulee 15 sekunnin sidonnasta

3) ensimmäinen shido on vapaa, toisesta yuko, jne

4) golden score on 3 min ja varsinainen ottelu nollataan

5) goldenin aikana ensimmäisen shidon voi antaa ilman neuvottelua, mutta ratkaiseva toinen shido pitää neuvotella

6) hanteissa voittaja voi olla myös shidon saanut

7) rajalla saa jatkaa kunhan jompikumpi ottelijoista koskettaa ottelualuetta

8) jos vastaliike alkaa ulkoa, mutta on välitön seuraus toisen hyökkäyksestä, pisteitä voidaan antaa

9) tuomareiden pitää arvostaa positiivista judoa, linkkujudosta shido

10) lahkeesta tarttumisesta suoraan shido

11) samoin blokkauksesta suoraan shido

12) mikäli tuomarikolmikolla on arvostuksissaan suuria eroja, on tultava komission pakeille

13) kulmatuomarin ei pidä näyttää liian hätäisesti valid/not valid käsimerkkiä

14) lisäksi sovittiin ettei liian pienestä puvusta anneta hansoku-makea

Rangaistuksen käsimerkeistä ei kerrottu tarkkaa kantaa ja kilpailujen aikana osa tuomareista näytti rangaistuksen syyn, osa ei. Totesimme että kulmatuomarillekin on helpompi, jos päätuomari näyttää shidon syyn. Nyt parissa ottelussa syy jäi arvoitukseksi ja shidon hyväksyminen tai hylkääminen oli ongelmallista. Toki ottelun aikana päätuomari näkee parhaiten esimerkiksi ovatko sormet hihan suun sisällä vai ei.

Kilpailuissa oli käytössä videointi. Muutamassa ottelussa jouduttiin katsomaan pitempäänkin taltiointia ja jopa muuttamaan jo kertaalleen annettua tuomiota.

Uusilla säännöillä halutaan muuttaa ottelua kulkua. Lahkeeseen tarttuminen ja siten ikävät roikkumiset näyttivät vähentyneen. Vanhan kokan arvoisia heittoja ei montaakaan näkynyt ja siitä voisi päätellä, että ottelijat hakevat tietoisesti isompia suorituksia. Rajoilla ei annettu rangaistuksia ja siellä saattoi aivan huoleti seikkailla.

Kilpailuissa käytettiin ottelujärjestelmää, jossa keräilyihin pääsi vain puolivälierissä hävinneet eikä heitä kerätty enää ensimmäiseltä kierrokselta asti.

Sunnuntain aamupalaverissa kerrottiin että mahalleen tulleista annettiin yukoja ja niin ei tule menetellä. Kulmien pitäisi reagoida jos päätuomari on tuominnut väärin. Komissio korosti että annettaessa shido se tulee antaa heti ja vasta sen jälkeen korjataan puku – jos tarpeen.

Lauantaina yhdessä ottelussa päätuomari julisti osaekomin, kun tori otti tiukan sidonnan. Mutta hetken päästä hän muutti otteen hara-gatameksi (tori hallitsee selällään jalkojen sojottaessa suoraan eteenpäin eikä gesa-gatame-tyyppisesti) ja silloin sidonta olisi pitänyt keskeyttää. Kun näin ei tapahtunut, annettiin palaute sunnuntaina pyyhkeiden muodossa.

Ensimmäisenä päivänä oli Witvoetin mukaan liikaa pelkkiä hyppyjä tai vetoja mattoon ilman että niihin puututtiin.

Puutumme myös hieman lentoihin, jotka toimisto oli hankkinut. Matkasimme Wieniin yhdessä Jaana Sundbergin ja valmentajana toimineen Sanna Laitisen kanssa. Meno oli ihan ok kuten myös kuljetukset paikan päällä. Paluumatkalle tuomarit lähtivät hotellista maanantaina jo kymmeneltä ehtiäkseen klo 12.40 lähtevään koneeseen. Tytöt jäivät nuokkumaan hotellille vielä iltapäivään asti. Heidän koneensa lähti paljon myöhemmin. Tuomareiden koneessa olisi ollut tilaa. Helsinkiin tullessa klo 18.00 todettiin Oulun koneita lähtevän useita, joihin olisi hyvin ehtinyt. Nyt lippu oli hankittu klo 23.59 lähtevään koneeseen. Kuuden tunnin odottelu kentällä panee kysymään kaikenlaista kuten esimerkiksi: oliko tässä kyse muutaman kympin säästöstä?

Matti raportoi omasta osuudestaan näin:

Matsit sujuivat lauantaina tahtiin viisi keskellä ja kymmenen kulmassa. Ensimmäinen matsi keskellä on surkea. Sininen teki vahvan heiton, jossa uke putosi ensin kyljelleen jatkaen siitä selälleen. Annoin waza-arin. Pian tämän jälkeen hän heitti uudelleen samalla tavalla, mutta nyt uke pysähtyi sen verran kyljelleen että ehdin hätäisesti julistaa yukon. Mutta uke kääntyikin selälleen ja totesin että waza-arihan siitä olisi pitänyt antaa. Kun näin että edessä oleva kulma näytti waza-aria, huokasin mielessäni helpotuksesta. Katsomatta taakseni – oma virhe - korjasin sen waza-ariksi olettaen että kyllähän kaksi naista aina yhtä köyttä vetää. Mutta mitä vielä, toinen kulma näyttikin yukoa ja jouduin vielä kerran muuttamaan tuomioni ja ottelu jatkui. Harmitti niin vietävästi toisaalta oma hätäily ja toisaalta se Moskovan kone…….

Ottelun päätyttyä Annie Witvoet kyseli kuulumisia ja kerroin ajatukseni hänelle. Olimme kaikki samaa mieltä että jälkimmäisestä heitosta waza-ari olisi ollut oikea tuomio - vain se kulmatuomari oli yukon kannalla.

Muut kolme alkukilpailujen päätuomarointia menivät kommelluksitta. 57-kiloisten semifinaalissa Japani – Romania oli vauhtia yllin kyllin ja Japanin tyttö meni finaaliin.

Olisin tyytynyt eka ottelun sekoilun jälkeen istumaan lopun iltaa katsomossa, mutta töitä pukkasi. 63-kiloisten pronssiottelussa olin keskellä kahden kiinalaisen otellessa keskenään. Ouchi-garilla saatu ippon päätti matsin minuutissa. 52-kiloisten finaalissa istuin kulmassa eikä matsissa ollut ongelmia. Eikä varsinkaan viimeisessä ottelussa, jossa pääsin näyttämään 48-kiloisten pronssiottelussa kuubalaisen voittajaksi kumartamalla.

Lauantaina kilpailut venyivät kymmeneen tuntiin. Otteluja oli paljon molemmilla matoilla.

Sunnuntaina puolestaan alkuottelut olivat läpi kahdessa ja puolessa tunnissa. Töiden määrä oli vähäinen, mutta niissäkin ehti tapahtua sitä ja tätä.

Ensimmäisessä ottelussa kanadalainen vastaan saksalainen ottelu sujui kanadalaisen hallinnassa. Puolen välin paikkeilla kanadalainen sai saksattaren kyljelleen halliten toista kättä. Sidonta se ei mielestäni missään nimessä ollut, mutta kulmissa istuneet kaksi naistuomaria halusivat julistettavan sidonnan. Uke oli enemmän mahallaan kuin selällään, mutta ei päässyt kuitenkaan pois. Julistin osaekomin vastahakoisesti. Kun ottelijoiden asennoissa ei tapahtunut mitään muutoksia, annoin ajan kulua loppuun asti. Ottelijat olivat lisäksi aivan nurkassa uken pää keskelle päin. Oman asemani johdosta en nähnyt taakseni, jossa naiset kuulemma heiluttivat kättään toketan merkiksi. Yhteistyö oli huonoa, mutta toisaalta ulkoa tuomitessani olisin ollut sidontatilanteessa jalkopäässä enkä olisi nähnyt uken päätä. Virheet olivat kuitenkin omiani.

Lyhyen päivän aikana olin kolme kertaa kulmassa ja toisen kerran keskellä. Onneksi tunnelmat nousivat hyvin sujuneen matsin jälkeen. Mitaliotteluihin ei ollut asiaa – ja aivan aiheesta.

Muutaman kommentin kerron kilpailijoista. Kiinan olympiavoittaja raskaassa luokassa oli täysin ylivoimainen. Olipa vastassa kuka tahansa niin hän joko heitti tai otti väkivahvan sidonnan. Hän voitti kaikki ottelunsa ipponein. Uusi huippumaa ainakin allekirjoittaneelle oli Albania. Kaksi naista matolla ja molemmat olivat täysiä tekijöitä. Toiselta vietiin mahdollisuus sijoittua paremmin, kun kertaalleen julistettu yuko otettiin pois hieman kyseenalaisesti.

Matti Tieksola

Mika Korpelainen jatkaa omista otteluistaan:

Tuomitsin lauantaina neljä ottelua keskellä ja kahdeksan kulmissa. Ensimmäisessä kamppailussa jouduin muuttamaan antamani ipponin waza-ariksi. Suurimmaksi osaksi selälleen, huomattavalla vauhdilla ja voimalla oli minun kriteerini ipponia antaessani, kulmat olivat toista mieltä. Toisessa matsissa kaveri heitti, muttei mielestäni edes ”entisen kokan” arvoisesti. Ranskalainen kulma näytti yukoa, johon toinen kulma viiveellä yhtyi. Minun oli vetäistävä yuko tauluun. Sama kaveri heitti vielä uudelleen waza-arin arvoisesti (kaikki samaa mieltä). Ottelu päättyi siihen. Italian tarkkailija pyysi matsin jälkeen katsomaan ensimmäistä yukoa. Se ei ollut mitään ja w ok. Hyvä mieli tietysti siitä tuli.

Kolmas matsi meni suurin piirtein näin: W heitosta ja vähän sen jälkeen sidonta, joten w awa-sete- ippon. Se siitä. Neljäs keskellä tuomitsemani matsi oli vuorostaan erikoisempi: Annoin siniselle heitostaan yukon, joka merkittiin tauluun. Lähellä heittoa ollut samainen ranskalainen kulmatuomari, kuin aikaisemminkin, keskeytti pian jo jatkuneen ottelun nousemalla ylös. No mitä nyt, ajattelin ja kutsuin kulmat neuvotteluun. Kaveri oli sitä mieltä, että yuko olisi kuulunut valkoiselle. Toinen kulma sanoi, ettei ole varma. Ehdotin, että mennään tarkkailijan puheille. Näin tehtiin ja videotallennus osoitti, että pisteet olivat annettu täysin oikein. Sininen voitti kyseisellä yukolla.

Sunnuntaina oli meidän matolla vähemmän matseja ja minäkin olin vain kerran keskellä ja neljä kertaa kulmassa. Ei ”kärpäsiä, eikä herätyksiä”, joten toinenkin päivä meni mukavasti tatamilla.

Mainittakoon uusi tieto siitä, että mattotuomari ei näytä enää varoituksissa käsimerkein syytä kuin epäselvissä tapauksissa. Tähän ei uskottu ainakaan näissä kisoissa. Suurin osa tuomareista näytti perinteisin käsimerkein varoituksen syyn. Tähän yhtyi myös komissio hyväksyen asian. Kumpikin käytäntö on oikein, sanoivat kokeneet tuomari- kollegat näissä kisoissa. Mielestäni vanha käytäntö (näyttö rikkeestä), palvelee paremmin sekä itseään kilpailijaa, valmentajaa, tuomarikolmikkoa ja tietysti suurta yleisöä, jolle ”judon salat” eivät aina katsomossa aukea muutenkaan.

Terveisin Wienistä, Mika Korpelainen.

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa